| Kubula ja Cuba Cubicula | |
|---|---|
| Kubula ja Kuba Kubikula | |
| Tšekinkielisen painoksen kansi | |
| Genre | satu |
| Tekijä | Vladislav Vanchura |
| Alkuperäinen kieli | Tšekki |
| Ensimmäisen julkaisun päivämäärä | 1931 |
Kubula ja Kuba Kubikula ( tšekki Kubula a Kuba Kubikula ) on tšekkiläisen kirjailijan Vladislav Vanchuran vuonna 1931 julkaistu satukertomus . Kirjailijan ainoasta lapsille suunnatusta teoksesta on tullut yksi hänen tunnetuimmista teoksistaan.
Vuonna 1965 julkaistiin venäjänkielinen käännös-uudelleenkertomus D. Gorbovin tarinasta Zdeněk Milerin kuvituksella [1] ; vuonna 2014 kirja julkaistiin uudelleen [2] .
Kirjassa kuvattu tarina tapahtui kertojan mukaan sata vuotta sitten. Nuori karhunpentu Kuba Kubikula vaelsi ympäri maata poikansa Kubulan kanssa, iso pilleri ja gourmet. Kuba ja Kubula kiersivät kyliä ja pitivät esityksiä ja ansaitsivat elantonsa. Kubulan villassa oli paljon kirppuja, joista hän ei halunnut päästä eroon, ja Kuuba oli pitkään haaveillut opettavansa hänelle siitä opetusta.
Eräänä talvena Kuba ja Kubula pysähtyivät yöksi sepän luo Sienten ja sienien kylään. Yöllä, koska Kubula ei antanut hänen nukkua, Kuba kertoi hänelle tarinan Barbukhasta, kauheasta haamusta aikojen välillä (jonka "pää on kuin hornetilla, kynsien sijaan hänellä on pisto ja turkki Minne tahansa Barbukha meneekin, kaikkialla on kauhea haju, aivan kuin ruoho olisi tulessa. Kubulan fiktiivinen haamupelosta se ilmestyi, vaikka vain Barbukhaa pelkäävät näkivät sen. Aamulla Kuba ja Kubula jatkoivat matkaansa huolimatta siitä, että sepän Lisan nuorin tytär rakastui karhunpenkaan eikä halunnut erota hänestä.
Matkalla Barbukha ilmestyi matkustajien viereen ja sanoi, ettei hän nyt jättäisi heitä taakseen. Yhdessä he saapuivat Pots-Povareshkin kylään, jonka kahden osan välissä päällikkö Pan Randa käveli siltaa pitkin. Pan ei pitänyt näkymästä Kuubaan Kubulan ja Barbukhan kanssa, sillalle syntyi tappelu, jonka seurauksena Kuuba kaatoi paikallisten poikien avulla sillan, minkä vuoksi koko yritys pidätettiin ja vangittiin. . Pidätyksen aikana Kuba ja Kubula lakkasivat pelkäämästä Barbukhaa, vaan alkoivat nauraa hänelle, minkä vuoksi hänen kokonsa pieneni. Lennettyään ulos telkien takaa, Barbukha pystyi viemään kirjeen Kuubasta ja Kubulasta Lizalle ja Lizasta tuomaan piirakat ystävilleen. Kuba ja Kubuls päättivät pelotella Pan Randan hirviön avulla, jotta tämä päästäisi heidät menemään, ja lähettivät Barbukhan päällikön taloon. Randa pelästyi, mutta sitten hän näki Barbukhan leikkivän tyttärensä Maryankan kanssa ja tajusi, että he halusivat pettää häntä. Hän pidätti jälleen Barbukhan, joka kutistui entisestään.
Iltapäivällä Kuuba, Kubikula ja Barbukha vietiin pääaukiolle tuomitsemaan. Koko kylä kokoontui oikeudenkäyntiin. Kuba ja Kubikula alkoivat nauraa, mutta päällikkö ei unohtanut loukkaustaan eikä halunnut päästää heitä menemään ilman rangaistusta. Sillä välin kaksi osaa kyläläisistä asettui riviin jäätyneen lammen vastakkaisille puolille ja alkoi heitellä toisiaan lumipalloilla, ja Liza ja hänen veljensä ja sisarensa juoksivat auttamaan Kubulaa naapurikylästä. Lisa piti esityksen, josta kaikki läsnäolijat alkoivat nauraa, ja sitten Pan Randa taivutettiin päästämään Kuuban, Kubulan ja Barbukhan mennä. Paikallisen noidan avulla Barbukhasta tehtiin villakoira, ja tämä rotu lähti hänestä. Kubasta tuli sepän oppipoika ja hän päätti rakentaa uuden, nyt rautaisen sillan rikkinäisen tilalle. Ja Kubula pestiin, hänelle kammattiin kirput pois, ja yhdessä lasten kanssa hän alkoi käydä koulua.
Neuvostoliiton kritiikissä todettiin, että Vanchuran teos on "huumori satu, mutta syvällä sävyllä ", jonka pääajatus on "vain pelkurit pelkäävät". (...) Yksin rakkaus on vahvempaa kuin pelko." Tutkijoiden mukaan sadun toiminta "kehittyy suositun populaarivedoksen tavoin kirkkaasti, rikkaasti, hillittömällä fantasialla, terävällä syyttävällä satiirilla. Se muistuttaa messuteatteria , näyttelemistä torilla.” Kirja on kyllästetty "sananlaskuilla, vitseillä, terävällä sanalla - kadun puheella, kansanjuhlilla". Tästä syystä kirja on erityisen vaikea kääntää, minkä vuoksi kääntäjä D. Gorbov piti parempana uudelleenkerrontamuotoa, "joka antoi hänelle mahdollisuuden tuoda teoksen kielen lähemmäksi venäläisiä ilkikuristen sanaleimien ja vitsien lähteitä" [3] .
Samoin O. Malevich huomauttaa, että tarinassa "lasten puheesta tulee itsenäinen hahmo" [4] , ja yleensä kirjan tyylille on ominaista lasten kielen elementtien silmiinpistävän orgaaninen yhdistelmä kansanperinteen elementteihin. puhe, ja tämä on sen erityinen viehätys" [5] . Se tosiasia, että Vanchura kääntyi satulajin puoleen, havaittiin myös sen tosiasian yhteydessä, että toinen kuuluisa tšekkiläinen kirjailija Karel Capek julkaisi kokoelman "Yhdeksän tarinaa" vuonna 1932 [6] .
S. Vostokova puolestaan sanoo Jaroslav Gashekin kirjan jälkipuheessa , että hänen sadussaan "Vanchura paljasti yllättävän hienovaraisesti ... naurun vapauttavan voiman, naurun, joka vapauttaa ihmiset pelosta, valaisee heihin uskoa omaan elämäänsä. omalla voimalla, voitossa kaikista "hirviöistä", jotka estävät heitä elämästä", huomauttaen, että "Hashek osasi nauraa sellaisella naurulla kuin kenties kukaan muu" [7] .
Novy Mir -lehdessä julkaistussa tarinan arvostelussa A. Šarov korostaa yhteyttä Barbukhan kaltaisten upeiden hirviöiden, jotka ruokkivat pelosta, "ja todellisten", äärettömän vaarallisempien" hirviöiden välillä: "Hirviöt eivät pidä heikosta karhumaisesta Barbukhasta hänen laihallaan pistot voivat hallita ja savuinen turkki. Ja voit lämmittää maailmaa sellaisissa vaarallisissa käännekohdissa vain sydämesi lämmöllä, verelläsi. Kriitikot vertaavat Vanchuran ja toisen kuuluisan kirjailijan kuolemaa: "Natsit ampuivat Vladislav Vanchuraa, hän kuoli, kun toinen suuri tarinankertoja, Janusz Korchak , kidutettiin ja kuoli Puolassa . Mutta jopa kuollessaan Vanchura tiesi, että hirviöt ruokkivat pelkoa. Ja jos tuhoat tämän pelon sieluista , ihminen voi väistämättä ne .
Tšekkoslovakiassa tarinan perusteella tehtiin sarjakuvia . Vuonna 1955 julkaistiin Jan Karpashin [9] samanniminen lyhyt sarjakuva " Kubula a Kuba Kubikula " ja vuonna 1973 saman ohjaajan " Kubula a Kuba Kubikula v Vařečkách a Hrncích " [10] .
Vuonna 1986 ilmestyi animaatiosarja Zdeněk Smetana , joka koostui seitsemästä 8–9 minuutin jaksosta [11] .