Kurikka, Matti

Matti Kurikka
Matti Kurikka
Syntymäaika 24. tammikuuta 1863( 1863-01-24 )
Syntymäpaikka Maloe Karlino , Inkeri , Venäjän valtakunta
Kuolinpäivämäärä 4. lokakuuta 1915 (52-vuotiaana)( 1915-10-04 )
Kuoleman paikka Westerly , Rhode Island , Yhdysvallat
Kansalaisuus  Suomi
Ammatti poliitikko, näytelmäkirjailija, kirjailija
koulutus Aleksanterin yliopisto
Lähetys
Isä Adam (Aatami) Kurikka
Äiti Anna Pöyhönen
puoliso 1. Anna Palmqvist 1886-1898 (eronnut)
2. Hanna Räihä
Lapset Kaksi tytärtä
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

Matti Kurikka ( fin. Matti Kurikka ; 24. tammikuuta 1863 , Karlinon kylä , Venäjän valtakunta  - 4. lokakuuta 1915 , Westerly , Rhode Island , USA ) - suomalainen poliitikko, teosofinen ja sosialistinen proosakirjailija , toimittaja, toimittaja, näytelmäkirjailija.

Elämäkerta

Syntyi 24.1.1863 varakkaan maanomistajan Aatami Kurikan perheeseen Karlinon kylässä Tuutarin kunnassa Pietarin läänissä [1] .

Hän kävi koulua Helsingforsissa, ja vuonna 1881 hän suoritti ylioppilastutkinnon. Koulun jälkeen hän opiskeli Helsingin yliopistossa , kuului Savo-Karjalan yhteisöön ja kiinnostui opiskelijaliikkeestä.

Vuonna 1886 hän meni naimisiin aatelisperheestä kotoisin olevan Anna Palmqvistin kanssa ja lähti pian avioliiton jälkeen vaimonsa sukulaisten kanssa retkelle Tanskaan, Saksaan ja Itävaltaan. Matkan aikana hän tutustui tuon ajan liberaaleihin ja radikaaleihin ideoihin, mukaan lukien sosialismiin .

Palattuaan Suomeen 1890-luvun alussa hän alkoi yhdessä Julius Anselm Lülun ja August Mäkelän kanssa julkaista Nuorten suomalaisten lehdistöelintä - sanomalehteä Viipurin Sanomat, josta tuli myöhemmin sen omistaja. Sosialistisia ajatuksia alkoi esiintyä useissa hänen artikkeleissaan, mutta hän vastusti erityisen kiihkeästi papistoa, jota hän syytti nykyisen taantumuksellisen järjestelmän kannattajina; Jeesus oli hänen mukaansa todellinen vallankumouksellinen. Tietämättä julkaisua tehokkaasti hoitaa Kurikka johti Viipurin Sanomien konkurssiin.

Myöhemmin Kurikka toimi lyhyen aikaa Lappeenrannassa ilmestyvän Itä-Suomen Sanomien toimittajana ja myöhemmin vakuutusasiamiehenä.

Vuoden 1896 lopulla hän siirtyi Helsingforsissa sijaitsevan "Työmies"-sanomalehden toimitukseen ja vuonna 1897 tämän julkaisun päätoimittajaksi.

1800-luvun lopulla hän liittyi kasvavaan sosialistiseen liikkeeseen, koska hän oli edelleen Viipurin työväenliiton jäsen. Pian hänen panoksensa Helsingforsin ja koko maan työväenliikkeeseen tuli havaittavaksi. Intohimoisena puhujana, aktiivisena ja karismaattisena persoonallisuutena hän löysi nopeasti paikkansa sosialistien riveissä, mutta pian hänellä oli erimielisyyksiä liikkeen ideologisista ja käytännön kysymyksistä: Kurikka kritisoi julkisesti ajatusta keräilystä. allekirjoituksia Suomen kansan mielenosoituksen helmikuun 1899 manifestia vastaan. [2] Kurikka saavutti laajan työväenjoukon kannatuksen kovilla sanoillaan ja tarmokkaalla toiminnallaan, mutta samalla hän sai kritiikkiä useilta maltillisilta työväenliikkeen johtajilta. Lisäksi Kurikka suhtautui kielteisesti marxilaisuuteen , joka oli saamassa yhä vahvempia asemia työväenliikkeessä. Tältä osin hän joutui keväällä 1899 eroamaan Työmiehen päätoimittajan tehtävästä. Hänen seuraajansa oli Viipurin Sanomien entinen ystävä A. B. Myakelya.

Kurikka oli kesällä 1899 Turussa, jossa Suomen Työväenpuolue oli muodostumassa, mutta otti siellä liian ankaran linjan vaatien tuotantovälineiden sosialisointia ja kirkon jyrkkää tuomitsemista.

Toiminta Australiassa ja Kanadassa

Työmiehestä erottuaan hän perusti Kalevan Kansa -seuran, jonka avulla hän halusi toteuttaa ajatuksiaan uuden ihanneyhteiskunnan rakentamisesta, erityisesti Sointulan kunnasta. Ensimmäinen yritys idean toteuttamiseksi tapahtui Australiassa, jonne Kurikka muutti elokuussa 1899. Hän työskenteli rautatien rakentamisessa, sairastui, ja siksi ihanteellisen yhteiskunnan rakentaminen Pohjois-Australian Queenslandiin oli vaarassa. Keväällä 1900 Kurikka sai Matti Halmiselta kirjeen, jossa häntä pyydettiin tulemaan Malcolm Islandille Brittiläiselle Kolumbialle Kanadan länsirannikolle ja muodostamaan sinne kunta. Hänen puolestaan ​​siirrettiin rahat matkasta, jonka yhteydessä hän pääsi lähtemään Australiasta. Yhdessä hänen kanssaan lähti osa harrastajista, jotka loivat vuonna 1902 Australian suomalaisia ​​yhdistäneen "Erakko-seuran".

Malcolmin saarelle saavuttuaan perustettiin Kalevan Kansa Colonization Company, joka sai saaren omistukseensa vuoden 1911 lopussa. Kanadan ensimmäisen suomenkielisen sanomalehden "Aika" ("Time") julkaisu aloitettiin. Hänen Suomesta avunpyyntöönsä saapuneet Kurikka ja A. B. Myakelya tekivät popularisoivaa toimintaa puhuen Sointulan kunnan ideasta. Sanomalehti "Aika" kirjoitti siirtomaa-ajatuksesta, joka houkutteli puolelleen "kapitalismiin pettyneitä" suomalaisia ​​uudisasukkaita ja heidän perheitään. Vuoden 1902 lopussa saarella oli jo lähes 200 ihmistä, ja vuonna 1903 heidän määränsä nousi 350:een. Osuuskunnaksi luonnehdittu seura ansaitsi toimeentulonsa kalastuksella ja rakennetun sahan avulla. Saarelle rakennettiin myös useita liike- ja asuinrakennuksia. Yksi Kurikan "sosiaalisista" vaatimuksista, joka aiheutti eniten kiistoja ja epäilyksiä, oli vaimojen sosialisointi. Kurikan mukaan avioliitto laittoi naisen kahleihin, ja hänen täytyi osallistua työelämään perhehuoleista vapaana ihmisenä; lapset oli tarkoitus kasvattaa "orpokodeissa". "Sointulan" taloudellinen perusta oli melko heikko, koska kunnassa tuotettujen tavaroiden toimittaminen markkinoille oli vaikeaa ja sen jäsenten ammattitaito jätti toivomisen varaa. Vuoden 1904 tulipalossa kuoli ihmisiä ja suurin osa rakennuksista tuhoutui. Alkanut romahdus johti siihen, että Kurikka ja suurin osa Sointulin jäsenistä erosivat seurasta lokakuussa 1904. Joidenkin lähteiden mukaan hänet käytännössä karkotettiin saarelta. Kalevan Kansan Colonization Company lakkasi olemasta toukokuussa 1905.

Fraser-joen rannoille, mantereelle, perustettiin uusi utopistinen kunta, "Sammon Takoyat" ("taottu Sampo"). Seura ansaitsi toimeentulonsa metsätyöllä, mutta Kurikka ei viihtynyt siellä kauaa, ja jo syyskuussa 1905 hän palasi Suomeen. Täällä hän onnistui osallistumaan taisteluun venäläistämistä vastaan ​​ja oli yksi yleislakon merkittävistä johtajista. Kurikka koki kuitenkin jälleen vaikeuksia suomalaisen työväenliikkeen kanssa. Erimielisyydet johtivat siihen, että hän joutui Oulun puoluekokouksessa vuonna 1906 eroamaan SDP:stä. Hän turvautui kapeaan kannattajaryhmään ja aloitti yhteistyön johtavan suomalaisen teosofi Pekka Ervastin kanssa ja kustansi Eljamya-sanomalehden ("Elämä"), jonka viimeiset numerot ilmestyivät kesällä 1908. Myöhemmin hän perusti Sosialistinen reformipuolue, joka ei kuitenkaan menestynyt eduskuntavaaleissa.

Vuonna 1907 turhautunut Kurikka meni Yhdysvaltoihin luennoimaan, palasi sitten Suomeen, mutta seuraavana vuonna hän lähti jälleen Amerikkaan. Hän asui viimeiset vuodet Rhode Islandilla paikassa nimeltä Westerly Penker Manorissa. Hän ansaitsi toimeentulonsa maataloudesta ja journalismista. Vuonna 1908 hänestä tuli itsenäisyysmielisen suomalaisen oikeistolaisen suomenkielisen sanomalehden The New York Uutiset kolumnisti ja myöhemmin sen toimittaja. Vuonna 1912 Kurikka perusti myös Kalevan Ritarit -seuran paikallisen haaran. Yhteiskunta oli varsinkin 1900-luvun alussa isänmaallinen oikeistoa yhdistävä salainen järjestö. Kurikan osallistuminen hänen toimintaansa todistaa toisaalta hänen osallisuutensa fennofilismiin ja Suomen kaipuun, toisaalta etäisyyden työväenliikkeestä kohti nationalismia ja romanttisia suomalaisia ​​perinteitä. Kuolema löysi Matti Kurikan kartanossaan pellolta keskeyttäen hänen uudet suunnitelmansa ja huolensa.

  • Matti Kurikka Sointulassa

  • kunnan kuoro "Sointula"

  • Työskentele kunnassa "Sointula"

Kirjallinen luovuus

Matti Kurikan kynästä hänen kirkkaimpina vuosinaan onnistui ilmestymään suuri määrä kirjallisia teoksia. Hän saavutti ensin mainetta näytelmäkirjailijana. Hänen kirjoittamiaan näytelmiä olivat mm. Helsingin Teatterissa 1884 näytelty "Viimeinen ponnistus", "Onko se ihme" (1885), "Aili" (1887). Hänen novellikokoelmansa Pilvet (I-II, 1886) ensimmäinen osa takavarikoitiin, koska se sisälsi loukkauksia keisarillista perhettä kohtaan. Lisäksi hän julkaisi monia pieniä pamfletteja uskonnosta, raittiudesta ja sosiaalisista kysymyksistä, kuten naisten asemasta, sekä ideasta "Sointul". Hänen oma kokemuksensa alkoholin haitallisista vaikutuksista luultavasti vaikutti osaltaan siihen, että Kurikka vastusti työntekijöiden alkoholin käyttöä ja uskoo sen haitalliseksi. Hän kirjoitti siitä usein ja uskoi, että raittiusliike oli yksi tapa parantaa työläisten asemaa. Hän vaikutti suomalaisen työväenliikkeen omaksumaan raittiuden.

Suorituskyvyn arvioinnit

Hänen aktiivisuutensa, puheensa ja innostuksensa veivät joukoittain ihmisiä, ja samalla hänen ajatuksensa ja puheensa johtivat erilaisten mielipiteiden syntymiseen. Kurikalla oli kiihkeitä kannattajia ja kiihkeitä vastustajia jopa hänen keskuudessaan työväenliikkeen sisällä. <...> Kurikan suurin merkitys oli kuitenkin luultavasti se, että hän oli kirjailija, puhuja ja työväenliikkeen herättäjä. Kiinnostus teosofiaa kohtaan, yhteistyökyvyttömyys ja epäkäytännöllisyys johtivat hänet toissijaiseen asemaan verrattuna muihin johtaviin suomalaisiin ja vaikutusvaltaisiin hahmoihin tuon ajan Amerikan suomalaisten työväenliikkeessä.

— Auvo Kostiainen [3]

Kurikan ongelmat työväenliikkeessä johtuivat siitä, ettei hän kyennyt erottamaan ajatuksiaan todellisuudesta. Hän uskoi, että hänen ajatuksensa, jotka yhdistivät teosofian ja sosialismin, tulisi toteuttaa mahdollisimman pian. Hän halusi ihmisten muuttuvan omien ideoidensa vaikutuksesta, ja jos näin ei tapahtunut, hän kieltäytyi käsittelemästä niitä. Kurikan ideat perustuivat kolmeen pääperiaatteeseen. Ensinnäkin hänellä oli oma teosofis-uskonnollinen maailmankuva. Toiseksi hän uskoi moraaliseen sosialismiin, jossa oli piirteitä Henri de Saint-Simonin utopistisesta sosialismista ja kristillisestä sosialismista. Kolmanneksi hän tavoitteli osuustoiminnallista johtamismuotoa, jonka idea on peräisin pääasiassa Englannista.

- Väinö Voyonmaa (1930)

Perhe

  • Ensimmäinen perhe

  • Matti Kurikka toisen vaimonsa kanssa

Bibliografia

Muistiinpanot

  1. ↑ Mietinen H., Krjukov A., Mullonen J., Wikberg P. Inkerilaiset kuka kukin on. Tallinna. 2013. ISBN 978-951-97359-5-5 . S. 120
  2. ↑ Kritiikki perustui siihen, että työntekijöiden edustajat eivät osallistuneet sen laatimiseen.
  3. ↑ Matti Kurikka. Ihmiset, jotka vaikuttivat Viipurin historiaan (pääsemätön linkki) . Haettu 15. kesäkuuta 2013. Arkistoitu alkuperäisestä 11. elokuuta 2016. 
  Siirry Wikidata-kohteeseen  Temaattiset sivustot
Sanakirjat ja tietosanakirjat