Ski-telakoneisto - moottorikelkan erikoiskäyttöinen propulsioyksikkö , joka koostuu (harvinaisia poikkeuksia lukuun ottamatta ) erikseen asennetusta telakoneistosta (yleensä taakse) ja yhdestä tai useammasta suksesta (yleensä eteen asennettu), joka tarjoaa lisätukea ja ohjailua [1] [2 ] ] [3] [4] [5] . Sille on ominaista alhainen ominaispaine, hyvä maastokyky ja suuri nopeus lumipeiteellä ajettaessa [1] , mutta se on täysin tehoton muun tyyppisillä pinnoilla eikä sovellu käytettäväksi niillä. Ensin sitä käytettiin eniten moottorikelkoissa (käytettiin laajalti tähän päivään asti [6] ), ja myöhemmin myös kevyissä moottorikelkoissa (moottorikelkoissa).
Suksitelakone on rakenteeltaan samanlainen kuin puolitela , ja mahdollisuus muuttaa puolitelakoneisto nopeasti tehokkaammaksi suksitelaksi kiinnittämällä pyöriin erityiset irrotettavat sukset (tai asentamalla ne pyörien sijaan ohjatun akselin akselit ) varmistettiin monien puolitelaketjuisten maastoajoneuvojen suunnittelussa .
Ski-toukkuun kuuluu myös alkuperäinen siirtokone, jonka on kehittänyt Neuvostoliiton keksijä S. S. Nezhdanovsky . Suunnittelussaan sukset on peitetty telaketjun teloilla, jotka sijaitsevat niiden mittojen sisällä - samaan aikaan telojen erityisen harvinaisen rengaslaitteen ansiosta (kiertää telaketjun koskematta siihen, telarullien takia ), kuten perinteisessä suksitelakoneessa, jossa on erillinen telaketju ja sukset, jotka jatkavat itsenäisen tukitoiminnon suorittamista. Nezhdanovsky-potkuri on jopa tehokkaampi lumella kuin perinteiset hiihtotelat, mutta yleisen monimutkaisuuden ja useiden sen suunnitteluun liittyvien vaikeaselkoisten ongelmien vuoksi sille ei ole löydetty käyttöä [5] [7] [8] [9] .
On huomionarvoista, että tällaista propulsioyksikköä, joka on sinänsä suksitela, voidaan käyttää (perinteisen telaketjun sijaan) yhdessä suksitelakoneiston kanssa, jossa on erikseen sijoitetut sukset (tämä on vaihtoehto, joka toteutettiin erityisesti kokeellisessa moottorikelkkapanssaroidussa ajoneuvossa BA -64-З ) [5] .