Mabellini, Teodulo

Teodulo Mabellini
ital.  Teodulo Mabellini
perustiedot
Syntymäaika 2. huhtikuuta 1817( 1817-04-02 ) [1]
Syntymäpaikka
Kuolinpäivämäärä 10. maaliskuuta 1897( 1897-03-10 ) [1] (79-vuotias)
Kuoleman paikka
Maa
Ammatit säveltäjä , kapellimestari , musiikkitieteilijä , musiikinopettaja , yrittäjä
Genret ooppera , klassinen musiikki ja liturginen musiikki [d]
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

Teodulo Mabellini ( italiaksi:  Teodulo Mabellini ; 2. huhtikuuta 1817 , Pistoia  - 10. maaliskuuta 1897 , Firenze ) oli italialainen säveltäjä .

Vincenzo Mabellinin poika, trumpetisti ja puhallinsuunnittelija [2] . Hän opiskeli huilunsoittoa Giovacchino Bimbonin johdolla ja lauloi katedraalin kuorossa Luigi Gherardeschin johdolla . Noin 1830 hän alkoi opiskella kontrapunktia ja instrumentointia Giuseppe Pilottin johdolla . Sitten hän opiskeli Firenzessä, vuonna 1836 siellä esitettiin hänen ensimmäinen oopperansa Matilda of Toledo, jonka menestys toi säveltäjälle suurherttua Leopold II :n stipendin opiskella sävellystä Saverio Mercadanten johdolla . Opiskeluvuosinaan Mercadantessa Novarassa Mabellini kirjoitti kaksi messua, esitti siellä sekä oopperan Rolla, joka sai ensi-iltansa vuonna 1840 ja oli myös suuri menestys. Vuonna 1842 Mabellini suoritti opintonsa ja palasi Pistoiaan, ja vuotta myöhemmin hän asettui lopulta Firenzeen. Vuodesta 1848 , lähes 30 vuoden ajan, hän toimi firenzeläisen Pergola-teatterin bändimestarina.

Vuosina 1859-1892 . _ _ Firenzen konservatorion harmonian ja sävellyksen professori . Mabellinin lukuisten opiskelijoiden joukossa ovat erityisesti Guido Tacchinardi , Luigi Mancinelli , Reginaldo Grazzini .

Mabellinin luova perintö koostuu pääasiassa oopperoista ja kirkkomusiikista, orkesteri- ja instrumentaalisävellyksiä on vähän. Osallistui Giuseppe Verdin aloitteesta Rossinin messutyöhön . Hän omisti myös musiikin Toscanan herttuakunnan kansallislauluun ( 1858 , sanat Bardo de Bardi).

Muistiinpanot

  1. 1 2 3 4 Archivio Storico Ricordi - 1808.
  2. Dizionario enciclopedico universale della musica e dei musicisti. - 1986. - S. 540-541.
  3. Claudio Paradiso. Institute dell'Enciclopedia Italiana. – 2006.

Linkit