"Pienet tragediat" - A. S. Pushkinin luettavaksi tarkoitettu lyhyiden dramaattisten näytelmien sykli , jonka hän kirjoitti vuosina 1830-1832 Boldinissa . Se koostuu neljästä teoksesta: " Kisä ritari ", " Mozart ja Salieri ", " Kivivieras " ja " Pitoluuton aika ".
Anna Ahmatova kirjoitti, että " ehkä missään maailmanrunouden luomuksissa moraalin pelottavia kysymyksiä ei esitetä yhtä terävästi kuin Pushkinin pienissä tragedioissa" [ 1] .
Sävellyksellisesti näytelmän kaksi ensimmäistä kohtausta toimivat esityksenä, esityksenä kahden päähenkilön ja sovittamattomien vastustajien - Baron Philipin ja hänen poikansa Albertin - välisestä konfliktista. Kolmannessa kohtauksessa, jossa vastustajat kääntyivät ulkopuolisen voiman, heidän feodaaliherransa - herttuan - puoleen, konflikti puhkeaa nopeasti ja päättyy traagisesti - vanhan paronin kuolemaan [2] .
Ensimmäisessä kohtauksessa nuori ritari Albert linnan tornissa valittaa, että vihollinen vaurioitti viimeisessä kaksintaistelussa kypärää eikä hänellä ole mahdollisuutta pelata turnauksessa illalla. Hänen isänsä on niukka eikä suostu pitämään häntä. Ritarin palvelija Ivan raportoi, että juutalainen Salomon kieltäytyy lainaamasta ilman vakuuksia. Saapuva Solomon vihjaa epätoivoiselle Albertille, että hänen isänsä kuolemaa voidaan jouduttaa jollain tavalla. Raivoissaan Albert ajaa koronkiskon pois ja huutaa, että vain hänen isänsä nihkeyden takia hänen on pakko kuunnella tällaisia vihjeitä. Albert päättää mennä herttuan luo, jotta tämä pakottaisi vasallinsa antamaan pojalleen kelvollisen elatuksen.
Toinen kohtaus on kokonaan omistettu Albertin isälle, paroni Philipille. Linnan kellariin hän kätkee arkkuihin vielä kourallisen kultarahoja muistaen, kuinka hän ne sai - jotkut vietiin köyhältä leskeltä, jolla oli kolme lasta, toisten vuoksi hänen vasallinsa saattoi lähteä korkealle tielle klo. yö:
Joo! Jos kaikki kyyneleet, veri ja hiki, vuodatettu
kaikelle, mitä täällä on varastoitu,
Maan suolistosta kaikki yhtäkkiä tulisi ulos,
Se olisi uusi tulva -
tukehtuisin uskollisten kellareihini ...
Paroni hylkäsi kaikki entiset intohimonsa yhden jäljellä olevan tähden ja nielaisi hänet kokonaiseksi - intohimo kultaa kohtaan. Ajatus siitä, että hänen kuolemansa jälkeen hänen poikansa tuhlaa kaiken keräämänsä varallisuuden, tekee paronin hulluksi.
Sillä välin linnansa herttua lupaa Albertin puhua isänsä kanssa ja pyytää häntä turvautumaan viereiseen huoneeseen keskustelun ajaksi. Saapuvan paronin herttua ottaa ystävällisesti vastaan, kiitollisena vanhoista ajoista ja palveluksista herttua tarjoutuu paronille lähettämään poikansa hoviin, jossa hän saa arvollisen vastaanoton. Paroni, joka ei halua käyttää rahaa tähän, antaa kuvitteellisia syitä, miksi hänen poikansa ei ole kelvollinen oikeuteen ja syyttää finaalissa Albertia murhaaikeista. Vihaantunut Albert juoksee sisään ja syyttää isäänsä valehtelusta. Paroni haastaa poikansa kaksintaisteluun heittämällä käsineen, ja poika on valmis taistelemaan häntä vastaan. Herttua riisuu hansikkansa ja ajaa Albertin pois. Sillä välin vanha paroni antautuu shokille ja kuolee. Hämmästynyt herttua valittaa:
Kauhea ikä, kauheat sydämet!
Toukokuussa 1825 kuuluisa italialainen säveltäjä Antonio Salieri kuoli ja huhut pyyhkäisivät läpi Euroopan, että hän kuolinvuoteessaan myönsi Mozartin myrkyttäneensä . Nämä huhut tekivät Pushkiniin suuren vaikutuksen ja hän päätti ottaa näytelmän juoniksi tapahtuman tosielämän ja maailmankuulujen ihmisten elämästä heidän omilla nimillään . Pushkinin tuttavat moittivat myöhemmin runoilijaa siitä, että hän uskalsi tuomita Salieriä ilman luotettavia perusteita. Vastauksena lyhyeen muistiinpanoon Pushkin lainasi anekdootin siitä, kuinka Salieri buutti Mozartin musiikkia Don Giovannin ensi-illassa : "Kateellinen henkilö, joka kykenisi moikkaamaan Don Giovannia, voisi myrkyttää sen luojan" [3] .
Näytelmä alkaa Salierin esityksellä. Monologissaan hän muistelee musiikin ymmärtämisen pitkää matkaa, hänen rakkautensa ja palvelunsa taiteeseen on valtava, ja hän teki suuria uhrauksia yrittääkseen hallita mestaruuden korkeimpia salaisuuksia. Aiempina vuosina kateus oli hänelle vieras, ja kun uusia kykyjä ilmestyi, hän oli helposti valmis hylkäämään työn saavuttaman tunnustuksen ja tulemaan jälleen opiskelijaksi yhdessä toveriensa kanssa, iloitsemaan vilpittömästi heidän onnistumisistaan. Kaikki muuttui Mozartin tullessa. Kaikki, mitä Salieri ymmärsi ja saavutti suurella työllä, nuori Mozart saa "turhaan". Tämä ansaitsematon, kärsimätön omaisuus loukkaa Salieriä, tuhoaa kuvan hänen sielussaan rakennetusta oikeudenmukaisesta maailmanjärjestyksestä. Salierin sisäinen monologi-päättely päättyy huutoon epäoikeudenmukaisuudesta - ihmisistä, jotka eivät osaa arvostaa uskollista pitkäaikaista palvelua taiteelle, ja taivasta, joka ei arvosta lukuisia uhrauksia [4] :
…Oi taivas!
Missä on oikea, kun pyhä lahja,
Kun kuolematon nero - ei palkkiona
palavasta rakkaudesta, epäitsekkyydestä,
Teoista, innokkuudesta, lähetetyistä rukouksista -
Mutta hullun pään valaisee,
Joutilaat juhlijat? .. Oi Mozart, Mozart!
Mozart astuu sisään, hän kuuli nimensä Salierin pohdiskelujen lopussa. Hätääntynyt Salieri pelkää, että Mozart saa kuulla hänen monologinsa, mutta Mozart on iloinen ja huolimaton, ja vain vakuuttaa Salierin syytöksiensä oikeudesta vitsillä katumuusikon esityksellä. Mozart on kevytmielinen, hän luopuu helposti jumalallisen huolenpidon hänelle lahjoittamasta musiikistaan häväistykseen. Merkki Mozartin laajasta rakkaudesta ja kuuluisuudesta Salierin aivoissa, kateudesta kiihtyneenä, näkyy hänen palveleman korkean taiteen häpäisynä. Mozart jakaa uuden mestariteoksensa Salierin kanssa, mutta vastauksena innostuneeseen tunnustukseen: "Sinä, Mozart, olet jumala...", hän vain nauraa sille - "... eikö niin? ehkä… Mutta jumalani on nälkäinen." Kaikki vakuuttaa Salierin hänen päättelynsä oikeellisuudesta - kaitselmus erehtyi, lahjakkuus meni arvottomille ja hän omistaa sen väärin. Tuomio on annettu ja Salieri on vain huolissaan siitä, ettei Mozart unohda tulla teloituspaikalle [5] .
Yksi suurimmista eroista Kivivieraan ja kahden edellisen pienen tragedian välillä , Pushkin-tutkija Blagoy huomautti eron tutkittavan intohimon luonteessa. Paroni Philipille ja Salierille heidän intohimonsa olivat luonteeltaan keskitettyjä, sulkivat heidät syvälle itseensä ja johtivat heidät pois elämästä ja ihmisistä. Don Juanilla oli toisin - hänen rakkauden janonsa houkutteli hänet ihmisiin, elämään. Tämä liittyy myös näytelmän luonteen muutokseen, sillä rajoitetun osallistujamäärän kamarkohtausten sijaan Kivivieraan neljässä kohtauksessa on suuri määrä näyttelijöitä [6] .
Don Juan, joka lähetettiin maanpakoon kaksintaistelussa komentajan tappamisesta, palaa Madridiin ilman lupaa . Don Juan odottaa yötä päästäkseen kaupunkiin huomaamatta, mutta on kuitenkin varma, ettei hän joutuisikaan vangituksi vakavaan rangaistukseen, koska kuningas lähetti maanpakoon " rakastaen minua; jotta murhatun miehen perhe jättäisi minut rauhaan… ”Hän muistelee yhtä rakkaista naisistaan, Inesestä, jonka hän tapasi kerran täällä kaupungin muurien ulkopuolella ja jota hän rakasti kiihkeästi, mutta Leporello muistelee, että Inesan jälkeen Don Juan rakasti monia muita. Ja nyt hän pyrkii rakastamaansa - Lauraan. Don Juanin ja Leporellon huomion kiinnittää salaperäinen vierailija luostarissa, ja tämä on kaksintaistelussa kuolleen komentajan leski, Don Anna. Musta huntu, joka peitti lesken uteliailta silmiltä, kiihottaa Don Juanin mielikuvitusta, hän haluaa varmasti tutustua leskeen, mikä aiheuttaa Leporellon moitteita: ” Hän kaatoi miehensä Kyllä, hän haluaa katsoa lesken kyyneleitä. Häpeämätön " [7] .
Toisin kuin ensimmäisessä kohtauksessa kaupungin muurien ulkopuolella oleva synkkä luostarin hautausmaa, toinen on täynnä elämää, nuoruutta ja juhlaa. Don Guanin rakas Laura nauttii elämästä, häntä ympäröivät ihailijat, jotka ihailevat hänen kauneuttaan ja musiikillisia kykyjään. Hänen ihailijoidensa joukossa on Don Carlos, ”synkkä vieras”, murhatun komentajan veli, joka pelottelee Lauraa tulevalla väistämättömällä vanhuudella, kostoksi huolimattoman nuoruuden synneistä. Tästä huolimatta Laura pyytää häntä jäämään luokseen yöksi, koska hän raivokkaalla luonteeltaan muistutti häntä hänen rakkaasta Don Juanista. Kaikki muuttuu Don Juanin tullessa. Don Carlos joutui kaksinkertaiseen rikokseen - hänet jätettiin avoimesti huomiotta veljensä murhaajan vuoksi. Hän vaatii välitöntä kaksintaistelua ja lyhyen kaksintaistelun jälkeen kaatuu. Kuolleiden läsnäolo talossa ei estä rakastajia nauttimasta intohimostaan aamuun asti [8] .
Lyhyessä monologissa kolmannen kohtauksen alussa Don Juan raportoi, että huolimatta Don Carlosin murhasta ja lisääntyneestä vaarasta, hän ei luopunut suunnitelmastaan tutustua Dona Annaan paremmin. Munkin varjolla hän saattoi häntä hiljaa useiden päivien ajan miehensä hautaan, mutta nyt hän yrittää soittaa Donna Annalle juttelemaan. Nuori leski, joka ei ole kokenut rakkauden intohimoa elämässään, ei voi vastustaa kokeneen haravan laskemista [9] :
Mistä aloitan? "Uskallanko" ... tai en:
"Señora" ... bah! mitä tulee mieleen,
sanon sen ilman ennakkosovitusta
rakkauslaulun improvisoijana...
Saatuaan luvan rukoilla lesken kanssa Don Juan kääntyy taivasta rukoilemisen sijaan Dona Annan puoleen rakkauden ja ihailun rukouksella. Leski on nolostunut ja innoissaan, röyhkeä munkki antoi itsensä häiritä leskensä rauhaa, mutta naisen sydän on jo valmis etsimään tekosyytä tälle röyhkeydelle. Henkisen shokin tunteessa Don Juan ryntää ratkaisevaan hyökkäykseen, Dona Annan arka yritykset vastustaa hänen painetta heikkenevät joka minuutti [10] :
... Tule - tämä ei ole paikka
sellaisille puheille, sellaiselle hulluudelle.
Tule luokseni huomenna . Jos vannot
kunnioittavasi minua,
hyväksyn sinut; mutta myöhemmin illalla...
Pushkin tutustui Wilsonin dramaattiseen runoon "Rutton kaupunki" todennäköisesti Boldinin syksyllä, koleraepidemian aikana. 1600-luvun puolivälin ruton riehumassa Lontoossa tehdyn maalaussarjan pohjalta vain pienen episodin hullusta juhlasta Puškin onnistui pohtimaan luovasti uudelleen ja kirjoittamaan kokonaisen teoksen, jonka keskiössä on ihmisluontojen törmäys. ja hahmot. Pushkin vähensi tarkoituksella merkkien määrää alkuperäiseen verrattuna, antaen samalla heille yleisemmän luonteen. Kaksi päähenkilöparia korostaa vastakkaisesti hahmojen eroa. Traagisen elämänkokemuksen omistajan puheenjohtajan kypsää mieshahmoa vastustaa Nuoren Miehen nuorekas kevytmielisyys. Kateellinen ja ilkeä Louise asettuu vastakkain kauniin Marian feminiinisen kuvan kanssa. Käännöstyössään Pushkin tiivisti ja tasapainotti Marian ja puheenjohtajan lauluja tehden niistä samankokoisia (alkuperäisessä Walsinghamin laulu on volyymiltaan paljon suurempi). Tasapainotettuaan niitä Pushkin asetti Marian ja Puheenjohtajan laulut vastakkain sisällöltään ja paatoseltaan. Maryn surullinen laulu on täynnä surua hänen skotlantilaisen kotikylänsä kuolemasta, joka nyt rutto on tuhonnut. Puheenjohtajan laulu on täynnä vaaran ekstaasia ja ihmishengen halua vastustaa kaikkea, mikä " uhkaa kuolemalla " [11] .
Kustantajat valitsivat otsikon "Pienet tragediat" useista kirjailijan tarjoamista vaihtoehdoista. Kansiluonnos sisältää otsikot " Dramatic Essays ", " Dramatic Studies " ja " Experiences in Dramatic Studies ". Ensimmäistä kertaa Pushkinin luonnoksissa luettelo juoneista, joiden joukossa tulevat "Pienet tragediat" ovat tunnistettavissa, ilmestyi vuonna 1826: " Miserly. Romulus ja Remus. Mozart ja Salieri. D. Juan. Jeesus. Savoyn Berald. Pavel I. Rakastunut demoni. Dimitri ja Marina Kurbsky . Kymmenen juonen luettelo on arkin kääntöpuolella, jossa on päiväkirjamerkintöjä vuodelta 1826 joulukuun teloituksesta , Amalia Riznichin kuolemasta ja hänen kuolemansa yhteydessä kirjoitetun elegian " Syntymämaan sinisen taivaan alla " nimikirjoituksesta [12] [13] . Jos tämä naapurusto ei ole sattumaa, Pushkin suunnitteli pian Boris Godunovin päättymisen jälkeen useita dramaattisia hankkeita, joiden juonet otettiin eri maiden ja aikakausien historiasta, joiden sankarien piti olla vahvoja, "demonisia". persoonallisuuksia historiallisten kataklysmien taustalla. Aihevalinta "dramaattisiin tutkimuksiin" viittaa siihen, että Pushkinia ei enää kiinnosta romanttinen intohimon kuvaaminen , absoluuttiseksi korotettu, vaan sen analyysi, eräänlaisen kirjallisen kokeilun perustaminen.
"Pienten tragedioiden" suunnitelmien ja ehkä karkeidenkin luonnosten olemassaolon vahvistaa myös Pogodinin 11.9.1826 päiväkirjamerkintä, jossa lukee: " Boriss Godunov on ihme! Hänellä on myös Pretender, Mozart ja Salieri ” [14] . Näistä näytelmistä ei kuitenkaan ole säilynyt luonnoksia tai luonnoksia. Toisen kerran luettelo tulevista "pienistä tragedioista" ilmestyi runoilijan lehdissä aikaisintaan vuoden 1829 lopussa, ja se koostui kolmesta otsikosta: " Stingy [<englanniksi>]. Mots. ja Sal.<eri>. Saksasta. Ruton juhla. Englannista<lisch> ". Kolmas luettelo on vuodelta 1830, ja siinä on viisi nimikettä: “ I. Oct<aves>. II. Niukka. III. Salieri. IV. D. Guang. V. Plakki (rutto) ". Pushkin-tutkijat huomauttavat, että tulevien "pienten tragedioiden" juonit kaikissa luetteloissa seuraavat samassa järjestyksessä [15] .
Runoilijan päiväkirjamerkintöjen perusteella koko sykli kirjoitettiin vuonna 1830, kuuluisan Boldinin syksyn aikana, hieman yli kahdessa viikossa:
Tunnettu Puskin-tutkija D. D. Blagoy selitti nopean työn [18] seuraavasti:
"Tällaisen todella ihmeellisen nopeuden mahdollisuus selittyy jossain määrin sillä, että kolmen ensimmäisen pienen tragedian ideat syntyivät kauan sitten ja lähes viiden kokonaisen vuoden ajan vaalittiin ja kypsytettiin runoilijan luovassa mielessä."
Vaihtelematon kohtausjärjestys luonnosluetteloissa ja lopullisessa versiossa ei myöskään ole sattumaa, monet Pushkin-tutkijat panevat merkille Pushkinin dramaturgisen syklin rakentamisen, jossa esitetyt inhimilliset intohimot ovat rivissä tuomitun ja vähemmän arvokkaan joukosta. arvokkaampi: rahan intohimo Miserly Knightissa on taiteen nauttiminen "Mozart ja Salieri" -elokuvassa - rakkauden nauttiminen "Kivivieras" -elokuvassa - itse elämästä nauttiminen "Feast in the Time of Plague". On mahdollista, että idea "juhlasta ...", joka syntyi myöhemmin kuin muut, osoittautui runoilijan niin kauan etsimän syklin lopetukseksi antaakseen sille arvokkaan päätökseen. [18] .
Syklin "Pienet tragediat" nimi mainitaan runoilijan lehdissä vain kerran, mutta sen otti ylivoimainen enemmistö puskinisteista. Kuten N. N. Skatov, yksi Pushkin-talon johtajista, sanoi :
"Pushkin vain kerran (ja sitten muunnelmassa) lipsahti: "pieniä tragedioita". Mutta lukijoiden ja julkaisijoiden havainnollinen tietoisuus hylkäsi kaikki mahdolliset, puskinilaiset nimet: "dramaattiset kohtaukset", "dramaattiset esseet", "dramaattiset tutkimukset" jne. - ja valitsi "pienet tragediat". Olen varma, että tässä ei ollut mielivaltaa eikä sattumaa.
Kaikesta huolimatta Pushkinin ( Shakespearen ja Racinen lisäksi )
kiehtovuus lyhyiden Dramaattisten kohtausten kirjoittajan Barry Cornwallin [19] teoksiin törmää. sovittamattomia konflikteja, jotka päättyvät yhden heistä kuolemaan. Cornishin dramaattisissa kohtauksissa näyttelijöitä on minimissään, useimmiten heitä on kaksi, näytelmien toiminta paljastuu pääasiassa monologeissa , joissa päähenkilöiden toimintaa heidän ratkaisevan törmäyksensä huipussaan selitetään ja valmistetaan. . Pushkin tekee samanlaisen päätöksen dramaattisessa syklissään [20] . Pushkinin pienten tragedioiden ja dramaattisten kohtausten välillä on lukuisia muistoja [19] . Cornwallin vaikutuksen aste Pushkiniin, yhtäläisyydet ja erot dramaturgian lähestymistavoissa ovat olleet monien kirjallisuuskriitikkojen tutkimuksen ja keskustelun kohteena, esimerkiksi Dmitri Blagoy kirjoittaa, että ulkoisen muodon samankaltaisuudesta huolimatta Pushkinin tragediat ovat huomattavasti syvempiä. kuin Cornwallin "kohtaukset" filosofisesti ja psykologisesti, ja D. L. Ustyuzhanin kiinnitti huomion siihen, että Pushkinin sankarit, toisin kuin Cornwallin hahmot, eivät ole " personoituneita intohimoja", jotka ovat olemassa ajan ulkopuolella - ahneutta, kateutta ja muita, vaan eläviä ihmisiä. historiallisista aikakausistaan. Pushkin yritti välttää yksinkertaistamista ja ihmisten paheiden suoraviivaista tuomitsemista, mutta antaa " totuus intohimoista, tunteiden uskottavuus väitetyissä olosuhteissa ... ", Bondyn mukaan hän pyrki " ei paljastamaan ihmisen psyyken laajuutta". , mutta sen syvyydet ”. Samalla hän välttää inhimillisten intohimojen suoraviivaista jakoa "korkeaan" ja "matalaan", ja tässä hän seurasi mieluummin Shakespearea kuin Molièrea [21] [20] [18] .
Toisin kuin "Boris Godunov", jolle on tunnusomaista "avoin" juoni ja massakohtaukset, "Pienet tragediat" leimaa läheisyys , vertaus , kunkin näytelmän juonen sisäinen eristäminen, jonka finaalissa katsoja löytää. juonen hyvin selvä lopputulos [22] .
Jokainen "Pienten tragedioiden" yksittäisten kohtausten komponenteista on omistettu monille kriittisille artikkeleille ja tutkimuksille, joiden perinteen alun loivat runoilijan aikalaiset, erityisesti V. G. Belinskyn artikkelit. Mutta yhtä tärkeitä ovat teokset, jotka tutkivat "Pienet tragediat" yhtenä erottamattomana syklinä. Pushkin-tutkijat korostavat teoksissaan kohtausten yhtenäisyyttä - sommittelua, genreä ja ideologista ja filosofista [23] .
Pushkinin "Pienten tragedioiden" teatteriesitysten historia alkoi runoilijan elämän aikana - 27. tammikuuta 1832 "Mozart ja Salieri" sai ensi-iltansa Pietarin Bolshoi-teatterin lavalla . Tunnettuja tuotantoja "Kivivieras" vuonna 1847 Pietarissa, "The Miserly Knight" - 1852 ja 1853 Pietarissa ja Moskovassa. Esityksiä miehittivät näyttelijät, jotka olivat ylpeitä henkilökohtaisesta tuttavuudestaan runoilijan kanssa - Bryansky , Sosnitsky , Karatygin , Shchepkin [24] .
Huolimatta futuristien kehotuksista " heittää Pushkin pois modernin laivasta ", Neuvostoliiton "Pienten tragedioiden" esittämisen perinne juontaa juurensa ensimmäisiltä vuosilta lokakuun vallankumouksen jälkeen. Vuonna 1919 Moskovan taideteatteri aloitti uudelleen vallankumousta edeltävän tuotantonsa Pidot ruton aikana (johon osallistui Mihail Tšehov ), ja vuonna 1924 Kivivieras sai ensi-iltansa. Lokakuussa 1921 Petrogradin uuden draaman teatterin perustajat V. N. Solovjov , K. N. Derzhavin valitsivat Kivivieraan uuden teatterin ensimmäiseksi tuotannoksi. "Kurra ritari" ja "Kivivieras" esitettiin äskettäin avatun Kazakstanin akateemisen draamateatterin näyttämöllä , Pushkinin vuosipäivänä vuonna 1937 monet liittotasavaltojen johtavat teatterit kääntyivät "Pieniin tragedioihin", joten Tbilisin Pushkinin näytelmiä esitettiin kerralla yhdeksässä teatterissa ja Taškentissa seitsemässä [25] .
Uuden neuvostoteatterin hahmot eivät kuitenkaan aina välttäneet kiusausta "modernisoida" Pushkinin tekstiä, ottaa käyttöön "frontaalisia" satiirisia farssia muistiinpanoja. Kharkov Shevchenko -teatterin tuotannossa Kivivieraan finaalissa komentajan varjo korvattiin Nikolai "Palkinin" siluetilla , he yrittivät "ottaa klassikon romuksi" ja V. Lutse ja V. Sofronov , joka esitti The Miserly Knightin ja The Stone Guestin Leningradin BDT :ssä . Paljon kiistaa aiheutti Sergei Radlovin "Pienet tragediat" kohtausten näyttäminen Leningradin draamateatterissa , Serafima Birman ja Vsevolod Meyerhold Moskovan teatterissa MOSPS . Suuri tapahtuma oli Jevgeni Simonovin Pienet tragediat lavastus Vakhtangov-teatterin näyttämöllä vuonna 1959, jossa Vjatšeslav Duginin esittämä nuori Albert nousi yllättäen esille Kurjassa ritarissa ja Juri Ljubimov näytteli loistavasti Mozartin roolia. [26] .
Kokeilut ja yritykset lukea Pushkinin kohtauksia uudella tavalla eivät lopu ajan kanssa. Ohjaajat eivät aina noudata esitysten aikana Pushkinin sovitusta yksittäisistä tragedioista, vaan yrittäessään välittää Pushkinin ja ohjaajan ajatuksia, he sisällyttävät tuotantoon taiteilijoiden leikin ohella valon ja varjon leikin, kokeiluja. maiseman ja musiikin kanssa. Joten musiikista tuli yksi pääelementeistä vuoden 2018 tuotannossa "Pikku tragediat" Maly-teatterin näyttämöllä, jossa Vjatšeslav Ezepovista tuli samanaikaisesti kolmen pääroolin ohjaaja ja esiintyjä . Puškinin tekstin vallankumouksellisen lukemisen perinteet 1900-luvun 20-luvun teatterikokeilujen hengessä omaksuivat "Pienet tragediat" -elokuvan ohjaajat Satyricon - teatterissa ja Gogol-keskuksessa . Viktor Ryzhakovin tuotannossa 2011 , jota edelsi epigrafi: "Todellisessa tragediassa sankari ei kuole - kuoro kuolee", nuorten teatteritaiteilijoiden esittämää kuoroa vastustaa Konstantin Raikin useissa rooleissa kerran kriitikot korostivat hänen Mozartin duettoa Salieri Odin Byronin kanssa . Kirill Serebrennikov valitsi esityksen esipuheeksi Pushkinin " Profeetan " lukemansa, jossa serafit, noudattaen tiukasti tekstiä, repäisivät naturalistisesti profeetan kielen, leikkasivat hänen rintaansa miekalla "ja ottivat esiin vapisemisen sydän." Katukilpailija Arthur tulee pyytämään oikeutta isälleen herttualta pukeutuneena 90-luvun "adidasiin". Salieri pumppaa ulos Mozartin, joka on juonut itsensä kuoliaaksi, kun hän on pelastanut palaset uudesta loistavasta partituuristaan vessasta. Ja "Kivivieraassa" sitoutumaton komentaja vuoristohatussa säilyi täydellisesti kukkien täynnä olevassa arkussa [27] [28] [29] .
Ensimmäinen säveltäjä, joka mukautti yhden "Pienet tragediat" -juonista oopperalavalla, oli Alexander Sergeevich Dargomyzhsky . Oopperan Kivivieras työskentelyä tehtiin vuosina 1866-1869, jossa hän kirjoitti eräässä kirjeessään: ”Yritän ennennäkemätöntä: kirjoitan musiikkia Kivivieraan lavalle sellaisena kuin se on, muuttumatta. yksi sana." Se oli uraauurtava teos, Dargomyzhsky sai idean käyttää tragedian koko tekstiä mukautetun libreton sijaan. Teosta vaikeutti säveltäjän sairaus, hän kutsui oopperaa joutsenlaulukseen. Tammikuussa 1869 säveltäjä kuoli, ja hänen läheiset työtoverinsa ja ystävänsä Cesar Cui ja Nikolai Rimski-Korsakov viimeistelivät oopperan kirjoittamisen ja sen orkestroinnin [30] .
Vuosina 1897-1898 Rimski-Korsakov kirjoitti tragediaan Mozart ja Salieri kamarisemman version, alkuperäisen suunnitelmansa mukaan oopperaa ei olisi pitänyt orkestroida ollenkaan, vain pianoosuuden olisi pitänyt olla esiintyjien mukana. Mutta kun ooppera esitettiin vuonna 1898 Mammoth-oopperatalon lavalla, ooppera oli vielä orkestroitu, teatterin ohjelmistopäällikkö S. N. Kruglikov kirjoitti säveltäjälle: "Olet syvästi väärässä, kun luulet, että Mozartin pitäisi ei ole orkestroitu ja sovitettu näyttämötoistoon... Päinvastoin, se on lavalla... vaatimattoman, vanhanaikaisen orkesterin ääniin... Teoksenne tarkkaavaisesti kuunneltuna... on yksinkertaisesti upea... Tämä on hieno työ." Oopperan ensimmäinen esiintyjä ensimmäisissä yksityisteoksissa oli Fjodor Chaliapin , hän esitti myös Salierin osan Mamontov-oopperan lavalla ja pysyi pitkään sen ainoana esiintyjänä [31] .
Vuonna 1900 Caesar Cui kirjoitti oopperan, joka perustuu Juhlaan ruton aikana . Kymmenen vuotta ennen oopperan kirjoittamista säveltäjä oli julkaissut jo kaksi kappaletta, jotka myöhemmin sisällytettiin oopperaan - "The Song of Mary", skotlantilaisen kansanlaulun hengessä, ja "Hymn of Walsingham" - todellinen hymni rutolle . Kuva rutosta välitetään oopperassa majesteettisen hautajaismarssin avulla [32] .
Sävellessään oopperaa Kurja ritari Sergei Vasilyevich Rahmaninov noudatti Dargomyzhskyn Kivivieras-oopperan ideaa pienestä deklamatorisesta oopperasta, mutta samalla painopiste asetettiin orkesterikehityksessä. Oopperan ensiesityksen jälkeen vuonna 1906 oli kriitikkoja, jotka moittivat säveltäjää: "Musiikki alusta loppuun on mielenkiintoista ja kaunista, mutta pikemminkin sinfonista musiikkia kuin oopperamusiikkia ..." Oopperan työskentelyn aikana Rahmaninov luotti siihen, että Chaliapinista ja Nezhdanovasta tulisi pääosien esittäjät , mutta Chaliapin vetäytyi Puškinin alkuperäisen tekstin muutoksista johtuvien erimielisyyksien vuoksi [33] .
Vuonna 1979 "Pienet tragediat" ja koko Pushkinin Boldin Autumn -elokuvan luomisen 150-vuotispäivänä julkaistiin Mikhail Schweitzerin ohjaama kolmijaksoinen elokuvasovitus . Elokuvan päärooleissa olivat Innokenty Smoktunovsky , Sergei Yursky , Natalia Belokhvostikova , Vladimir Vysotsky , Valeri Zolotukhin , Lydia Fedoseeva-Shukshina , Nikolai Burljaev , Ivar Kalnynsh , Georgi Taratorkin , Larisa Udovichenko ja monet muut. Toinen elokuvan päähenkilö oli Alfred Schnittken musiikki , kriitikkojen mukaan ohjaajaa ja säveltäjää ei tulisi pitää vain Pushkinin mestariteoksen vakuuttavina tulkkina, vaan myös hänen arvoisina kirjoittajinaan. Juoni perustuu italialaisen improvisaatiorunoilijan esityshistoriaan St. Squarella…”, ”The Undertaker”, ”Vieraita tulivat mökille…” kehystyskohtausten muodossa [34] .
Vuonna 2009 julkaistiin animaatiosovitus "Little Tragedies" -sarjasta, jonka ohjasi Irina Evteeva . Ensinnäkin kriitikot panivat merkille ohjaajan ainutlaatuisen tekniikan, joka yhdisti menestyksekkäästi perinteisen elokuvan ja animaation. Irina Evteevan elokuva sisälsi kolme Pushkinin neljästä kohtauksesta - "Kisä ritari", "Mozart ja Salieri" ja "Kivivieras". Elokuvan musiikin kirjoittaja oli Andrey Sigle , joka hyväksyi vaikean haasteen "toistaa" itse Schnittkeä [35] .