Vladimir Borisovich Mikushevich | |
---|---|
Syntymäaika | 5. heinäkuuta 1936 (86-vuotiaana) |
Syntymäpaikka | |
Maa | |
Ammatti | runoilija , proosakirjailija , filosofi |
![]() |
Vladimir Borisovich Mikushevich ( 5. heinäkuuta 1936 , Moskova ) on venäläinen runoilija , proosakirjailija , kääntäjä, esoteerikko ja mystikko, uskonnollinen filosofi .
Syntynyt Moskovassa . Vanhemmat - Nina Nikolaevna ja Boris Markovich, insinöörit-ekonomistit.
Vuonna 1960 hän valmistui Moskovan vieraiden kielten instituutista . Oman tunnustuksensa mukaan hän aloitti kääntämisen 13-vuotiaana. Kääntää saksasta, ranskasta, englannista ja italiasta. Hän pitää itseään lähimpänä saksalaista kulttuuria, joka erityisesti ilmaantuu käännösten lisäksi myös saksaksi kirjoitetuissa alkuperäisissä runoteksteissä.
Hän opetti Literary Institutessa , Journalismin ja kirjallisen luovuuden instituutissa , luennoi MEPhI :ssä , Moskovan arkkitehtuuriinstituutissa ja muissa yliopistoissa. Hän tapaa säännöllisesti lukijoita Moskovan museoissa ja kirjastoissa.
Hän pitää monarkiaa Venäjän parhaana poliittisena hallintomuotona, joka ei sulje pois luonnollisen venäläisen anarkismin ja "kävelykenttien" elementtejä. Hän puhui toistuvasti Venäjän modernin kirjallisen elämän valheellisuudesta, pitää hyväksyttyä kirjallisuuspalkintojärjestelmää ideologisen ja perhetuen välineenä "omille".
Mikushevitšin teoksiin sisältyi hopeakauden estetiikka ( Bely , Voloshin , Vyach. Ivanov ), Belle Epoque -ajan ranskalaiset , saksalaiset Stefan George ja Rilke , kansanhenkinen säkeet ja venäläisen oppitun luostaruuden runous ( Simeon Polotsky ) .
Mikushevichin uskontunnustus voidaan ilmaista Eliotin sanoilla "vanhojen laivojen korjaus". Kristilliselle (eurooppalaiselle ja venäläiselle) kulttuurille Mikushevichin mukaan ei ole muuta keinoa, jos se haluaa selviytyä eikä tehdä kollektiivista itsemurhaa.
Mikushevitšin klassiset käännökset ovat olleet lukijalle tuttuja 1970-luvulta lähtien. ( BVL -sarja ), ensimmäinen oma runokirja julkaistiin vasta vuonna 1989. Aikaisemmin kommunistisen sensuurin olosuhteissa tämä oli mahdotonta.
Radonezh -radiossa hän puhui kielteisesti Venäjän toimista Syyriassa , Ukrainassa ja Valko -Venäjällä [1] .
Venäjän kirjailijaliiton jäsen. Asuu Moskovassa ja Malakhovkassa .
Kirjailijan ohjelma televisiokanavalla "Culture" "Pelin mestari" (24 elokuvaa).
Hän käänsi seuraavien kirjailijoiden runoutta: Chretien de Troyes , Villon , Petrarch , Shakespeare , J. Swift , Goethe , Novalis , Eichendorff , Hoffmann , Hölderlin , Baudelaire , Rimbaud , Rilke , N. Sachs , E. Junger , Grigor Narekatsi , S. Gyada , Aleister Crowley ja muut.
Anhaltin prinssin, Saksin herttuan palkinnon voittaja saksalaisen kulttuurin levittämisestä Venäjälle. Ranskan suurlähetystön palkinnon saaja Chrétien de Troyn romaanien Yvain eli ritari leijonan ja Lancelotin kanssa tai vaunujen ritari kääntämisestä. Mestarikilta "Masters of Literary Translation" -palkinnon voittaja Edmund Spenserin käännöksestä "Keijukuningatar. Legenda Punaisen Ristin ritarista eli pyhyydestä".
![]() | ||||
---|---|---|---|---|
|