Lihaskoostumus tai lihaskoostumus on erityyppisten lihaskuitujen prosenttiosuus , joka on geneettisesti ennalta määrätty kullekin yksilölle ja joka määrittää hänen taipumuksensa tietyntyyppisiin urheilulajeihin [1] [2] .
Ihmisen lihaskudos koostuu kahdesta päätyypistä lihaskuiduista. Ensimmäistä niistä (tyyppi I) kutsutaan ehdollisesti "hitaasti supistuvaksi", toista - "nopeasti supistuvaksi" (tyyppi II) [1] [2] .
Hitaat nykivät lihassäikeet on optimoitu evoluution avulla pitkäkestoiseen aerobiseen työhön , ja siksi niille on ominaista alhaisempi toimintanopeus verrattuna "nopeaan", mutta hyvin kehittynyt aerobinen hapetusjärjestelmä. Nopeasti nykivillä kuiduilla puolestaan on nopeus suorittaa lyhytaikaisia korkean intensiteetin toimintoja anaerobisessa tilassa ja hyvin kehittyneet mekanismit ATP -varastojen täydentämiseksi . On syytä huomata, että nopeissa lihaskuiduissa erotetaan kaksi alatyyppiä [1] [2] :
Uskotaan, että ihmiset, joilla on enimmäkseen tyypin 1 kuituja, ovat alttiita pitkäkestoiseen kohtalaiseen harjoitteluun, ja ihmiset, joilla on hallitseva tyyppi 2 kuituja, ovat alttiita voima- ja nopeusurheilulle. Erityyppisten kuitujen prosenttiosuus lihasmassassa vaihtelee melko voimakkaasti henkilöstä toiseen, kun taas urheiluharjoittelu voi muuttaa erityyppisten (I ja II) suhdetta hyvin rajoitetulla arvoalueella (2 - 10 %), mutta kahden alatyypin (II-A ja II-B) suhde on jossain määrin koulutuksen mukaisia [1] [2] .
Tiedetään myös, että erittäin suuri osuus hitaista kuituista on tyypillistä ihmisille, jotka eivät ole koskaan harrastaneet urheilua. Lisäksi hitaiden ja nopeiden säikeiden prosenttiosuus intensiivisesti ja vähän harjoitelluissa lihaksissa saman urheilulajin urheilijoilla on suunnilleen sama, eikä se ole riippuvainen harjoittelusta edes useiden kuukausien ajan. Tällainen harjoittelu vaikuttaa kuitenkin yksiselitteisesti kestävyyttä määrääviin tekijöihin (hitaiden säikeiden paksuus, lihasentsyymien aktiivisuus oksidatiivisessa aineenvaihdunnassa jne.) [2]