Meidän äitimme, meidän isämme | |
---|---|
Saksan kieli Unsere Mütter, unsere Vater | |
Genre | draama , sotaelokuva |
Tuottaja | Philip Kadelbach |
Tuottaja | Nico Hofmann |
kirjoittanut | Stefan Colditz |
Pääosissa _ |
Volker Bruch Tom Schilling Katharina Schüttler Ludwig Trepte Miriam Stein |
Operaattori | David Slama |
Toimittaja | Carsten Eder [d] |
Säveltäjä | Fabian Romer |
alkuperäinen tv-kanava | ZDF |
Yhtiö | teamWorx Produktion fur Kino und Fernsehen GmbH |
Jakelija | Netflix |
Kesto | 270 min. |
Budjetti | 10 000 000 € |
Maa | Saksa |
Kieli | Saksa , puola , venäjä |
Julkaisupäivä | 2013 |
Ensimmäinen esitys | 17.–20. maaliskuuta 2013 |
Viimeinen esitys | 20. maaliskuuta 2013 [1] |
Jaksojen lukumäärä | 3 |
IMDb | ID 1883092 |
"Äidimme, isämme" ( saksa: Unsere Mütter, unsere Väter ) on saksalainen kolmiosainen televisioelokuva, jonka ZDF ja ORF näyttivät 17., 18. ja 20. maaliskuuta 2013 . Tarinan keskiössä on viiden berliiniläisen ystävän elämä vuosina 1941-1945 . Elokuvan tieteellisesti neuvoo historioitsija Senke Neitzel .
Kun elokuva esitettiin ensimmäisen kerran Saksassa, jokainen elokuvan jakso keräsi noin seitsemän miljoonaa katsojaa. Meidän äitimme, isämme ympärillä oli vilkas kiista. The Economist myönsi, että tuskin mikään muu saksalainen televisioelokuva on herättänyt näin paljon julkista keskustelua [2] . Elokuvan kuvausta päähenkilöistä ei-fanaattisina rohkeina miehinä, jotka joutuvat kohtaamaan ruman todellisuuden ja tekemään tuskallisia valintoja silloin tällöin, kritisoitiin tarinan sopimattomuudesta; James Delingpole kuvailee päähenkilöä (Friedhelmiä) "saksalaiseksi 2000-luvulta , laskuvarjolla aikakauteen, jossa hän ei eläisi muutamaa sekuntia pidempään" [3] .
Viisi ystävää tapaavat berliiniläisessä kahvilassa kesäkuussa 1941: veljekset Wilhelm ja Friedhelm Winter, Greta Müller, Victor Goldstein ja Charlotte (Charlie). Kolme heistä lähetetään itärintamaan . He lupaavat tavata toisilleen jouluna samassa kahvilassa, sillä sota lupaa olla ohikiitävä . Winterin veljekset palvelevat yhdessä hyökkäyskomppaniassa, Charlotte lähetetään sairaanhoitajaksi kenttäsairaalaan. Greta solmii suhteen Sturmbannführer Dornin kanssa, joka lupaa tehdä hänestä poptähden sekä auttaa juutalaista ystäväänsä Viktor Goldsteinia pääsemään pois Saksasta. Mutta Dorn pettää Victorin ja lähettää hänet Puolaan junassa muiden juutalaisten vankien kanssa . Tämän seurauksena 25. joulukuuta 1941 Winter-veljekset löytävät itsensä Moskovan lähellä olevista juoksuhaudoista .
1943 Greta menee Dornin pyynnöstä itärintamalle puhumaan saksalaisten sotilaiden kanssa. Talven veljekset joutuvat kovaan taisteluun Kurskin lähellä . Friedhelm luulee veljensä kuolleen. Hän itse loukkaantuu vakavasti ja päätyy sairaalaan Charlotten kanssa. Siellä hän ilmoittaa hänelle Wilhelmin kuolemasta. Victor pakenee junasta vankien kanssa yhdessä puolalaisen tytön Alinan kanssa. He päätyvät puolalaisten partisaanien joukkoon . Greta lähetetään kuulusteluun hälytyksestä ja yllytyksestä. Siellä hän tunnustaa Dornille olevansa raskaana, minkä jälkeen hän lyö häntä kovasti vatsaan. Friedhelm jää loukkaantuneena ja vierailee vanhempiensa luona Berliinissä. Charlotte, järkyttynyt Wilhelmin kuolemasta, astuu suhteeseen tohtori Janin kanssa. Saksalainen partio löytää Wilhelmin. Pakonsa vuoksi hänet tuomitaan kuolemaan.
Wilhelmin kuolemantuomio muunnetaan palvelemaan rangaistuspataljoonaa . Victor pelasti vangitut juutalaiset vangittuaan saksalaisen junan aseilla. Puolalaiset partisaanit saavat selville, että hän on myös juutalainen, ja ajavat hänet pois. Friedhelm osallistuu partisaanien rangaistustoimeen, jonka aikana hän tappaa komentajansa pelastaakseen Viktorin kuolemalta. Charlotte on edelleen sairaalassa haavoittuneiden sotilaiden kanssa, vaikka hänet on evakuoitu. Neuvostoliiton sotilaat vangitsevat sairaalan, he tappavat ensin kaikki haavoittuneet, sitten yksi heistä yrittää raiskata Charlotten. Samaan aikaan Berliinissä Greta tuomitaan kuolemaan ja teloitetaan. Sturmbannführer Dorn haluaa ampua vaimonsa ja tyttärensä, mutta muuttaa mielensä viime hetkellä. Wilhelm tappaa komentajansa ja pakenee rangaistuspataljoonasta. Friedhelm, pelastaakseen Volkssturmin sotilaat , jotka eivät halunneet antautua, kolme päivää ennen antautumista lähtee yksin Neuvostoliiton joukkoja vastaan ja kuolee. Sodan jälkeen Viktor tapaa Dornin, joka työskentelee Berliinin hallinnossa huolimatta menneisyydestään Gestapossa . Victor, Wilhelm ja Charlotte tulevat rappeutuneeseen kahvilaan, jossa viisi ystävää tapasivat vuonna 1941. He juovat kaatuneelle Gretalle ja Friedhelmille.
Näyttelijä | Rooli |
---|---|
Volker Bruch | Wilhelm Winter |
Tom Schilling | Friedhelm Talvi |
Katarina Schüttler | Greta Muller (Greta Del Torres) |
Ludwig Trepte | Victor Goldstein |
Miriam Stein | Charlotte (Charlie) |
Mark Washke | Sturmbannführer Dorn |
Henriette Richter-Rohl | Hildegard |
Gotz Schubert | Tohtori Yang |
Christiane Paul | Lilja |
Sylvester Grotto | Chimera |
Alina Levshin | Alina |
Lukas Gregorovich | partisanin komentaja |
Maxim Mehmet | Hauptmann Feigl |
Johanna Gastdorf | Talven äiti |
Peter Kremer | talven isä |
Tristan Win Putter | Bertok |
David Zimmerschmid | Schneider |
Yoel Basman | Barthel |
Valeri Kanishchev | jälkiäänitys |
Elokuvan julkaisun jälkeen Venäjän federaation ulkoministeriö lähetti virallisen kirjeen Saksan liittotasavallan suurlähettiläälle Venäjällä, jossa todettiin "tämän elokuvan hylkäämisen ehdottoman enemmistön venäläisistä katsojista, jotka katsoivat. se" huomautti, "että ei voida hyväksyä yrityksiä saattaa samalle tasolle natsijoukkojen Neuvostoliiton alueella tekemät joukkojuhuudet, jotka asettivat Neuvostoliiton armeijalle yksittäisiä ylilyöntejä, joita sotilasjohto rankaisi ankarasti. " [4] .
Elokuva sai paljon positiivisia ja negatiivisia arvosteluja. Saksassa monet julkaisut kutsuivat maalausta "vuoden kulttuuritapahtumaksi" [5] . Toisaalta jotkut saksalaiset historioitsijat ovat kritisoineet elokuvaa. Historioitsija Ulrich Herbert kirjoitti: "Elokuva näyttää natsit erilaisina kuin perinteiset äidit ja isät. Hän kuvaa saksalaisia uhreina. Elokuva ei esittänyt Hitlerin saksalaisissa nuorissa inspiroimaa rakkautta tai toivoa eikä laajalle levinnyttä uskoa, että Saksa ansaitsisi vallan Euroopassa [6] . Todellisuudessa nämä isät ja äidit olivat ideologinen, politisoitunut sukupolvi, joka halusi natsi-Saksan voittavan, koska sitä pidettiin oikeana.
Puolassa elokuvassa kuvattu kuva "verenhimoisista" puolalaisista partisaaneista aiheutti närkästystä monissa julkisissa organisaatioissa, jotka kääntyivät Radoslaw Sikorskin puoleen pyytääkseen elokuvan levityksen lopettamista [5] . Puolan Saksan-suurlähettiläs Jerzy Marganski lähetti ZDF :lle kirjeen, jossa hän protestoi ja kritisoi erittäin ankarasti tapaa, jolla puolalaiset esitettiin elokuvassa [7] [8] [9] [10] .
Venäläiset bloggaajat tuomitsivat elokuvan yhtä paljon, koska se edisti ajatusta Neuvostoliiton sotilaiden saksalaisten naisten joukkoraiskauksista [11] .
Temaattiset sivustot | |
---|---|
Bibliografisissa luetteloissa |