Generic Hunger Gauge (Global GI) on tapa laskea maailman nälän ja aliravitsemuksen tasot. Kansainvälisen elintarvikepolitiikan tutkimusinstituutin ( IIPIRP ) laskema . Generic CG otettiin ensimmäisen kerran käyttöön vuonna 2006 yhteistyössä kahden kansalaisjärjestön, saksalaisen Weltthungerhilfen ja irlantilaisen Concern Woldwiden, kanssa. Yhteinen OG järjestettiin vuonna 2008 120 kehitysmaalle ja vasta teollistuneelle maalle.
Yleinen OG käyttää polyparametrista tutkimusta, joka ottaa huomioon kolme vastaavaa parametria:
Tällä polyparametrisella OOG-tutkimuksella on joitain etuja muihin verrattuna. Se vangitsee nälän ja aliravitsemuksen erilaiset ilmenemismuodot, ilmaisee ne yhdellä ohjeellisella numerolla ja antaa heti käsityksen tämän monimutkaisen kysymyksen tilanteesta. Siinä ei oteta huomioon vain väestöä kokonaisuutena, vaan myös haavoittuvien ryhmien - lasten - tilanne, joille aliravitsemus aiheuttaa suuren sairauden ja kuoleman riskin. Lisäksi näiden parametrien käyttö erikseen voi johtaa virheisiin niiden arvioinnissa.
OOG: (DNN + DNV + DU) / 3
DNU = aliravitun väestön prosenttiosuus
LFA = Alle 5-vuotiaiden alipainoisten lasten prosenttiosuus
CI = alle 5-vuotiaana kuolleiden lasten prosenttiosuus
Valtiot arvioidaan sadan pisteen asteikolla. Samaan aikaan 0 on alin OG, mikä tarkoittaa nälän puuttumista osavaltiossa. 100 on korkein OG. Mitään näistä indikaattoreista ei kuitenkaan ole vielä rekisteröity missään. Arvo 4,9 tarkoittaa alhaista nälän tasoa, 5 - 9,9 - kohtalainen nälkä, 10 - 19,9 - korkea nälän taso, 20 - 29,9 - kriittistä, yli 30 arvot ovat katastrofaalisia nälkä.
OG:n osalta käytettiin tietoja ajanjaksolta 2001–2006. Tiedot aliravittujen määrästä toimittaa YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö kaudelta 2002-2004. Lapsikuolleisuustiedot YK:n lastenrahasto UNICEF vuodelta 2006. Tiedot lasten ravinnosta vuodelta 2006 ovat WHO :n tarjoamia .
Vuoden 2008 maailmanlaajuinen nälkäindikaattori laskettiin 120:lle kehitys- ja siirtymämaalle. Tutkituista maista 88 sai samanlaiset pisteet kuin elintarviketurvasta vuonna 1990. Muiden tilojen OD oli alle 5, joten niitä ei otettu huomioon luokituksessa.
Globaali OG osoittaa jonkin verran parannusta vuoteen 1990 verrattuna, se on laskenut 18,7:stä 15,2:een. Tunnusluvun lasku johtui pääosin lasten ravitsemustilanteen parantumisesta. Kaikesta tästä huolimatta maailmanlaajuinen taistelu nälkää ja aliravitsemusta vastaan on kuitenkin hidasta ja globaali OG on edelleen korkea.
Globaali OG kätkee silmiinpistäviä eroja maiden ja alueiden välillä. 33 osavaltiossa on kriittinen (20-29,9) tai katastrofaalinen OH (≥ 30). Saharan eteläpuolisessa Afrikassa kasvihuonekaasupäästöt vähenivät vuonna 2008 arvioiden mukaan alle 11 prosenttia vuoteen 1990 verrattuna. Kaakkois - Aasiassa , Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa kasvihuonekaasupäästöt vähenivät noin 25 %. Latinalaisessa Amerikassa lasku oli vieläkin suurempi, vaikka sillä oli pieni OG, mutta se pienensi sitä noin 40%.
Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja Etelä-Aasiassa on korkeimmat alueelliset ROI:t, 23,3 ja 23. Mutta syyt elintarvikepulaan näillä kahdella alueella ovat erilaisia. Etelä-Aasiassa suurin syy on lasten laajalle levinnyt alipaino, joka johtuu naisten vähäisestä ravitsemus- ja koulutustasosta. Sitä vastoin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa korkea OH on seurausta korkeasta lapsikuolleisuudesta ja suuresta osasta ihmisiä, jotka eivät pysty kuluttamaan oikeaa määrää ruokaa. Valtion alhainen tehokkuus, sodat, poliittinen epävakaus ja aidsin suuri esiintyvyys ovat lisänneet tätä lukua.
Vuosina 1990-2008 vain pieni määrä osavaltioita leikkasi OG:aan puoleen tai enemmän, kun taas noin kolmannes teki vaatimattoman parannuksen vähentäen OG:aan 25–50%.
Ghana on Saharan eteläpuolisen Afrikan ainoa maa, joka on vähentänyt kasvihuonekaasupäästöjään yli 40 prosenttia, mutta mikään alueen maa ei ole sijoittunut 10 suurimman kasvihuonekaasupäästöjen vähentäneen maan joukkoon. Kuwait osoitti korkean tason pakokaasujen vähentämisessä, mutta tämä on suuri ansio vuonna 1990, kun Irak hyökkäsi tähän maahan. Maataloussektorin nopea kasvu ja inflaation hidastuminen ovat saaneet aikaan parannuksia kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä toisella sijalla olevassa maassa - Peru .
Vuodesta 1990 vuoteen 2008 Angola , Etiopia , Ghana , Haiti , Malawi , Mosambik , Peru ja Vietnam vähensivät OG:aan yli 10 pisteellä. 11 osavaltiossa ( Pohjois-Korea , Saharan eteläpuoliset osavaltiot) OG on kasvanut. Konfliktit ja poliittinen epävakaus Burundissa , Komoreilla , Kongon demokraattisessa tasavallassa , Guinea-Bissaussa ja Liberiassa ovat johtaneet elintarviketilanteen pahenemiseen. Botswanassa ja Swazimaassa AIDS ja jatkuva epävakaus ovat johtaneet elintarviketurvan tuhoutumiseen valtion huomattavasta varallisuudesta huolimatta. Negatiiviset trendit taloudessa yleensä ja elintarviketeollisuudessa erityisesti Pohjois-Koreassa ovat lisänneet aliravittujen ja alipainoisten lasten määrää ja sen seurauksena Pohjois-Korean OG:ta.
Saharan eteläpuoliset valtiot Kongon demokraattisessa tasavallassa , Eritrea , Burundi , Niger ja Sierra Leone ovat OG-tulostaulukon kärjessä. Sota ja väkivalta ovat tärkeimmät syyt köyhyyteen ja ruuan puutteeseen useimmissa korkean OG-maissa. Toinen yleinen syy tähän on poliittisten ja kansalaisvapauksien puute. Freedom House luokitteli kaikki 15 maata, joilla on korkein OG, ei- vapaiksi tai osittain vapaiksi vuosina 2006–2008. Eritreassa ja Kongon demokraattisessa tasavallassa on nyt korkein OG-taso, 75 % ja 74 % väestöstä. Intiassa , Jemenissä ja Itä-Timorissa on korkein prosenttiosuus alle 5-vuotiaista lapsista, jotka ovat alipainoisia (yli 40 % kaikista lapsista kussakin näistä maista). Sierra Leonessa ja Angolassa on korkein alle 5-vuotiaiden kuolleisuus (27 prosenttia ja 26 prosenttia).
Öljyn hinnan nousu , ilmastonmuutos , biopolttoaineiden tuotantoon tarkoitettujen teollisuuskasvien viljelyalan kasvu aiheuttivat vuosien 2007-2008 elintarvikekriisin. Viljan ja vihannesten hinta on kaksinkertaistunut vuodesta 2003, maissi kolminkertaistunut ja riisin hinta nelinkertaistunut. Tältä osin taistelu elintarviketurvasta maailmassa ei vaikuta helpolta, kun otetaan huomioon, että ainakin 800 miljoonalla ihmisellä oli elintarviketurvaa jo ennen tätä hintapiikkiä.
Maailmanlaajuinen finanssikriisi 2000-luvun lopulla laski ensin hyödykkeiden, kuten öljyn, hinnat, mikä johti elintarvikkeiden hintojen lyhytaikaiseen laskuun. Mutta FAO :n julkaisemat tiedot osoittivat, että joulukuussa 2010 elintarvikkeiden maailmanmarkkinahintaindeksi saavutti korkeimman tason 20 vuoteen ja oli 215 pistettä. Kesä - joulukuussa 2010 tämä luku kasvoi 32 prosenttia [1] . Tämän seurauksena maailma oli vuoden 2011 alkuun mennessä ruokakriisin partaalla, mikä oli osittain seurausta 2000-luvun lopun maailmanlaajuisesta finanssikriisistä , aivan kuten 1930-luvun lopun ruokakriisi johtui suuresta lamasta :
Alkava ruokakriisi voi puolestaan johtaa globaaleihin poliittisiin muutoksiin. Esimerkiksi tammikuussa 2011 Tunisiassa tapahtui vallankumous, osittain elintarvikekriisin vuoksi [2] , ja massiiviset levottomuudet pyyhkäisivät Egyptin suurissa kaupungeissa , joissa tuhannet mielenosoittajat vaativat hallituksen eroa [3] .
Kasvun rajat antavat vielä synkemmän kuvan mahdollisesta väestökadosta.