Oksireduktaasit ovat entsyymejä , jotka katalysoivat hapetus- ja pelkistysreaktioita, ts. elektronien siirto luovuttajalta vastaanottajalle. Hapetus on vetyatomien poistamista substraatista ja pelkistys vetyatomien lisäämistä akseptoriin.
Oksidoreduktaasit sisältävät: dehydraasit , oksidaasit , oksigenaasit , hydroksylaasit, peroksidaasit, katalaasit. Esimerkiksi alkoholidehydrogenaasientsyymi katalysoi alkoholin muuttumista aldehydiksi.
Oksireduktaaseja, jotka siirtävät vetyatomin tai elektroneja suoraan happiatomeihin, kutsutaan aerobisiksi dehydrogenaaseiksi (oksidaaseiksi), kun taas oksidoreduktaaseja, jotka siirtävät vetyatomin tai elektroneja entsyymin hengitysketjun yhdestä komponentista toiseen, kutsutaan anaerobisiksi dehydrogenaaseiksi. Yleinen variantti redox-prosessista soluissa on substraatin vetyatomien hapetus oksidoreduktaasien osallistuessa. Oksidoreduktaasit ovat kaksikomponenttisia entsyymejä, joissa sama koentsyymi voi sitoutua erilaisiin apoentsyymeihin. Esimerkiksi monet oksidoreduktaasit sisältävät NAD:ta ja NADP:tä koentsyymeinä. Lukuisten oksidoreduktaasien luokan lopussa (asemassa 11) ovat entsyymit, kuten katalaasit ja peroksidaasit. Solun peroksisomiproteiinien kokonaismäärästä jopa 40 prosenttia on katalaasia. Katalaasi ja peroksidaasi hajottavat vetyperoksidia seuraavissa reaktioissa: H2O2 + H2O2 = O2 + 2H2O H2O2 + HO - R - OH = O=R=O + 2H2O Näistä yhtälöistä sekä analogia että merkittävä ero näiden reaktioiden ja entsyymien välillä tulee heti ilmi. Tässä mielessä vetyperoksidin katalaasihajotus on peroksidaasireaktion erikoistapaus, jolloin vetyperoksidi toimii sekä substraattina että vastaanottajana ensimmäisessä reaktiossa.