Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta | |||
---|---|---|---|
Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunta Finlands Vita Rosin orden | |||
|
|||
Motto |
Isänmaan hyväksi Fin. Isänmaan eduksi |
||
Maa | Suomi | ||
Tyyppi | Tilaus | ||
Kenelle palkitaan | sotilaita ja siviilejä, valtionpäämiehiä | ||
Palkinnon perusteet | palvelemaan valtion ja kansan hyväksi | ||
Tila | palkitaan | ||
Tilastot | |||
Perustuspäivä | 28. tammikuuta 1919 | ||
Prioriteetti | |||
senioripalkinto | Ei | ||
Juniori palkinto | Vapaudenristin ritarikunta | ||
Verkkosivusto |
ritarikunnat.fi ( suomi) ritarikunnat.fi/l… ( ruotsi) ritarikunnat.fi/l… ( englanti) |
||
Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa |
Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta _ _ _ _ _ _
K. G. Mannerheim perusti Valkoisen Ruusun ritarikunnan 28.1.1919 . Ritarikunta korvasi Vapaudenristin ritarikunnan , joka lakkautettiin samana päivänä. Palkintoperusteena on "palvelu valtion ja kansan hyväksi" . Ritarikunnan nimi symboloi Suomen vaakunassa olevia valkoisia ruusuja . Palkinto myönnetään Suomen kansalaisille ja ulkomaalaisille.
Vain marsalkka K. G. Mannerheim palkittiin timanttien ja miekkojen suurristillä (tilausketjussa).
Suurristi timanteilla on myönnetty Suomen hallituksen jäsenille: senaattori Otto Stenrothille , poliitikolle ja diplomaatti Karl Enckelille sekä professori Jan Sibeliukselle .
Miekkojen suurristi myönnettiin ansioista toisen maailmansodan aikana ( Hjalmar Siilasvuo , Edward Hanellja Axel Airo ) ja useat ulkomaalaiset (joiden joukossa saksalainen kenraali E. Dietl ).
Tietoa on kahdesta palkinnosta, joissa on 1. luokan komentajan risti timantteilla ja yksi - Komentajan ristillä miekoilla. [ selventää ]
Toisen maailmansodan jälkeen ritarikunta säilytti asemansa Suomen palkintojärjestelmässä.
Vuonna 1963 ritarikunnan sääntöä muutettiin - lisättiin ansioristi ja määriteltiin naisten ritarikunnan myöntämisperusteet.
Siellä on Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan mitali, joka koostuu kolmesta arvosanasta:
Tilauksen on suunnitellut tunnettu suomalainen taiteilija ja heraldisti Akseli Gallen-Kallela . Koostumus perustui ristiin, joka oli peitetty valkoisella emalilla. Keskellä oli heraldisen ruusun kuva sinisellä pohjalla. Heraldiset leijonat miekoineen asetettiin ristin säteiden väliin. Tilauksesta oli muunnos timanteilla.
Ritarikunnan suurristi on kultainen merkki, jota pidetään sinisessä nauhassa olkapäällä. Merkin mukana on hopeinen viisisakarainen tähti, jonka säteiden välissä on kullatut rakot. | |
Erityisen juhlallisissa tilaisuuksissa tilausketjussa käytetään tilausmerkkiä. |
Commander's Cross I luokka on kultainen merkki, jota käytetään sinisessä kaulanauhassa. Merkin mukana on hopeinen viisisakarainen tähti (toisin kuin kultaamaton suurristin tähti). | |
Tilauksen naisten versio on rinnassa sinisessä rusetissa. |
Se eroaa 1. luokan komentajanrististä tähden puuttuessa. | |
Tilauksen naisten versio on rinnassa sinisessä rusetissa. |
Ritarikunnan kunniamerkki on kullattu hopeinen risti rintakorussa, joka on päällystetty sinisellä nauhalla ja koristeltu ruusukkeella. |
Ritarikunnan kunniamerkki on hopeinen risti rintakilvessä, joka on peitetty sinisellä nauhalla. |
Merkki on emaloitumaton hopeinen risti rintakilvessä, joka on peitetty sinisellä nauhalla. |
Se perustettiin samanaikaisesti Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan kanssa.
Mitali palkittiin nauhoilla, joihin oli kirjoitettu niiden taisteluiden nimet, joihin saaja osallistui. Suomen hallituksen päätöksellä mitalit vastaavilla tangoilla jaettiin kaikille Itä-Karjalan bolshevikkien vastaisiin vihollisuuksiin vuosina 1918-1922 osallistuneille.
Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 1. luokan mitali kultaisella ristillä
Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan mitali
Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan mitali
Valkoisen ruusun ritarikunnan saaneiden joukossa: