Orleans-Braganca, Pedro Henrique

Pedro Henrique Afonso Felipe Maria Miguel Gabriel Rafael Gonzaga de Orleans ja Bragança ( portti. Pedro Henrique Afonso Felipe Maria Miguel Gabriel Rafael Gonzaga de Orléans e Bragança ; 13. syyskuuta 1909 , Brasilia , Boulogne - Billancourt , Vasas 1. heinäkuuta tai 8. heinäkuuta , Ranska  ) - Brasilian keisarillisen talon johtaja ( 14. marraskuuta 1921  - 5. heinäkuuta 1981). Brasilian viimeisen keisarin Pedro II : n pojanpoika ja toinen Brasilian vapaalle keisarillisen valtaistuimen ehdokkaista.

Varhainen elämä Euroopassa

Hän syntyi vuonna 1909 Ranskassa Boulogne-Billancourtissa Brasilian keisarillisen perheen maanpaossa, joka syrjäytettiin vallasta vuonna 1889 sotilasvallankaappauksella [4] . Hänen isänsä oli prinssi Luis d'Orléans-Braganza (1878-1920), Brasilian prinsessa Isabellan (1846-1921), Brasilian prinsessa keisarillisen prinsessan ja d'Orléansin prinssi Gastonin , Comte d'Eun (1842-1922 ) toinen poika. ). Hänen äitinsä oli Bourbon-Sisilian prinsessa Maria di Grazia (1878-1973) [5] , Bourbon-Sisilian prinssi Alfonso, Casertan kreivi , ja hänen vaimonsa, Bourbon-Sisilian prinsessa Marie Antoinette tytär .

Brasilialainen Isabella, Pedro Henriquen isoäiti, oli Brasilian keisarillisen valtaistuimen perillinen (1891-1921). Vuonna 1908, vuosi ennen Pedro Henriquen syntymää, hänen setänsä, Orleans-Braganzan prinssi Pedro de Alcantara (1875-1940), luopui itselleen ja jälkeläisilleen oikeudesta periä Brasilian keisarillinen valtaistuin nuoremman veljensä hyväksi. Orléans-Braganzan prinssi Luis (1878-1920) [6] [7] .

Siten prinssi Pedro Henrique sai syntyessään Grao-Parin prinssin tittelin vuoden 1824 perustuslain 105 artiklan mukaisesti. Hänet kastettiin kuninkaallisessa palatsissa d'Eussa Pohjois - Ranskassa pyhällä vedellä , joka otettiin suihkulähteestä Largo da Cariocassa Rio de Janeirossa . Hänen kummivanhempansa olivat hänen isoäitinsä, Brasilian prinsessa Isabella, ja äidinpuoleinen isoisä, Casertan kreivi prinssi Alfonso, kahden Sisilian kuninkaallisen talon päällikkö. Prinssi ja hänen perheensä asuivat Château d'Eussa ja Boulogne-sur-Seinen palatsissa , jotka kuuluivat keisarilliselle perheelle. Prinssi Pedro Henriquen kasvatti hänen isoäitinsä, Brasilian prinsessa Isabella ja lukuisat mentorit tulevan Brasilian keisarin hengessä [8] .

Vuonna 1920 hänen isänsä Luis Orleans-Braganza kuoli Cannesissa (Ranska) ensimmäisen maailmansodan aikana saamiinsa vammoihin. Vuonna 1920 Brasilian presidentti Epitasio Pessoa peruutti asetuksellaan Brasilian keisarillisen perheen karkottamisen. Gaston d'Orleans, Comte d'Eu, Pedro Henriquen isoisä, toi osan keisarillisperheestä Brasiliaan. Brasilian prinsessa Isabella ei palannut kotimaahansa vanhuuden ja sairauden vuoksi, lääkärit eivät suosittaneet häntä niin pitkälle matkalle. Prinssi Pedro Henrique ei kuitenkaan viipynyt kauan Brasiliassa ja palasi pian Eurooppaan [9] .

Vuonna 1920, isänsä kuoleman jälkeen, Orléans-Bragançan prinssi Pedro Henriquesta tuli Brasilian keisarillinen prinssi. 14. marraskuuta 1921, isoäitinsä, Brasilian prinsessa Isabellan kuoleman jälkeen Chateau d'Eussa, 12-vuotiaasta prinssi Pedro Henriquestä tuli Brasilian keisarillisen perheen pää ja yksi ehdokkaista vapaaseen keisarikuntaan. valtaistuin [10] .

Prinssi Pedro Henrique asui edelleen Ranskassa äitinsä, Bourbon-Sisilian prinsessa Maria Pian kanssa, joka ajatteli, että hänen lapsensa voisivat saada täällä parempaa koulutusta. Prinssi sai koulutuksen arvostetussa Institute of Sciences Possa Pariisissa [ 4] . Hänen isoäitinsä kuvaili Pedra Enriqueä "erittäin älykkääksi lapseksi" [11] .

Vuonna 1925 Brasilian hallitus hylkäsi 16-vuotiaan prinssi Pedro Henrique Orleans-Braganzan hakemuksen palvella Brasilian armeijassa [12] .

Elämä Brasiliassa

Vuonna 1945, toisen maailmansodan päätyttyä , prinssi Pedro Henrique pystyi palaamaan Brasiliaan. Hän asettui ensin Petropolisiin , Rio de Janeiroon (Grao Para Palace), josta hän muutti Retiron alueelle ( Petropolis ). Hänen serkkunsa, Orléans-Bragançan prinssi Pedro Gastan (1913-2007), Grao-Paran prinssin Pedro de Alcantaran vanhin poika, haastoi Pedro Henriquen oikeuden Brasilian keisarillisen perheen johtoon vuonna 1946 [4] sillä perusteella, että hänen kieltäytymisellään isällä ei ollut laillista voimaa.

Vuonna 1951 Pedro Enrique Orleans-Braganza osti Fazenda Santa Marian maatilan Jacarezinhon kaupungista (lähellä Paranaa), jossa hän aloitti maanviljelyksen. Vuonna 1965 hän palasi Rio de Janeiron osavaltioon ja asettui Vasorasin kaupunkiin , joka oli tärkeä kahvintuottajakaupunki Brasilian valtakunnan aikana .

5. heinäkuuta 1981 71-vuotias Orléans-Braganzan prinssi Pedro Henrique kuoli Vasorasissa . Hänen arvonsa siirtyi hänen vanhimmalle pojalleen, prinssi Luis Orleans-Braganzalle (1938-2022).

Tyylit

• 13. syyskuuta 1909 - 26. maaliskuuta 1920: Hänen keisarillinen ja kuninkaallinen korkeutensa prinssi Grao Para
• 26. maaliskuuta 1920 – 14. marraskuuta 1921: Hänen keisarillinen ja kuninkaallinen korkeutensa Brasilian keisarillinen prinssi
• 14. marraskuuta 1921 - 5. heinäkuuta 1981: Hänen keisarillinen ja kuninkaallinen korkeutensa prinssi Pedro Enrique Orléans-Braganza

Palkinnot

Dom Pedro Henrique oli seuraavien brasilialaisten ritarikuntien suurmestari [13] :

• Kristuksen järjestys
• Pyhän Benedictus Avisin ritarikunta
• Pyhän Jaakobin ritarikunta
• Eteläisen ristin ritarikunta
• Pedro I:n ritarikunta
• Ruusun ritarikunta

Hän sai seuraavat ulkomaiset palkinnot [14] :

• Pyhän Yrjön pyhän armeijan Konstantinuksen ritarikunnan suurristi ( Napolilaiset Bourbonit )
• Kunnia- ja antaumuksen suuri risti ( Maltan ritarikunta )

Avioliitto ja lapset

19. elokuuta 1937 prinssi Pedro Henrique meni naimisiin Nymphenburgin linnassa ( Baijeri ) Baijerin prinsessa Maria Elisabethin (1914-2011), Baijerin prinssi Franzin (1875-1957) ja prinsessa Isabella Antonia von Croixin ( 1890-19) vanhimman tyttären kanssa. ). Pariskunnalla oli kaksitoista lasta:

• Prinssi Luis Gastan Maria José Piu (6. kesäkuuta 1938 - 15. heinäkuuta 2022) - Brasilian valtaistuimen väittelijä vuodesta 1981 kuolemaansa asti. Ei naimisissa, ei lapsia
• Prinssi Eudes Maria Ranieri Pedro José (8. kesäkuuta 1939 - 13. elokuuta 2020 [15] ),luopui oikeudestaan ​​keisarillisen valtaistuimelle vuonna 1966 . Oli naimisissa kahdesti. Ensimmäinen vaimo - Ana Maria Moraes ja Barros 1967 - 1976 , avioero, kaksi lasta. Toinen vaimo on Marcedes Neves da Roja, heillä on neljä lasta:
  • Louis Orleans-Braganza (s. 1969) - ensimmäisestä avioliitosta
  • Anna Orleans-Bragança (s. 1971) - ensimmäisestä avioliitosta
  • Eudes Orleans-Braganza (s. 1977) - toisesta avioliitostaan
  • Antoinette Orléans-Bragança (s. 1979) - toisesta avioliitostaan, Marian kaksoissisar
  • Maria Orleans-Braganza (s. 1979) - toisesta avioliitostaan, Antoinetten kaksoissisar
  • Guy Orleans-Braganza (s. 1984) - toisesta avioliitostaan
• Prinssi Bertrand Maria José Piu Januario (s. 2. helmikuuta 1941) - yksi kahdesta nykyisestä Brasilian valtaistuimen haastajasta, naimaton, ei lapsia
• Prinsessa Isabella Maria Josepha Enrieta Francisca (5. huhtikuuta 1944 - 5. marraskuuta 2017), ei koskaan naimisissa, ei lapsia
• Prinssi Pedro de Alcantara Enrique Maria Miguel Gabriel Rafael Gonzaga (s. 1. joulukuuta 1945) - luopui oikeuksistaan ​​keisarin valtaistuimelle vuonna 1972 . Naimisissa Maria de Fatima de Lacerda Rojan kanssa vuonna 1974 , heillä on viisi lasta
  • Maria Orleans-Braganza (s. 1975)
  • Maria Carolina Orlena-Braganza (s. 1978)
  • Gabriel José Orleans-Braganca (s. 1980)
  • Maria de Fatima Orleans-Braganca (s. 1988)
  • Maria Manuella Orleans-Braganza (s. 1989)
• Prinssi Fernando Dinis Maria José Miguel Gabriel Rafael Gonzaga (s. 2. helmikuuta 1948)luopui oikeudestaan ​​keisarillisen valtaistuimelle vuonna 1975 . Myös vuonna 1975 hän meni naimisiin Maria de Graça Baera de Araujon kanssa, kolme lasta
  • Isabelle Maria Orleans-Braganza (s. 1978), naimisissa vuodesta 2009 kreivi Alexander zu Stolberg-Stolbergin kanssa, kaksi lasta
  • Maria da Gloria Orleans-Braganca (s. 1982)
  • Louis Orleans-Braganza (s. 1984)
• Prinssi António João Maria José Jorge Miguel Gabriel Rafael Gonzaga (s. 24. kesäkuuta 1950), Brasilian keisarillinen prinssi (vuodesta 2022 ),meni naimisiin prinsessa Cristina de Lignen kanssa vuonna 1981 (tuot. 1955). Pariskunnalla oli neljä lasta:
  • Pedro Luis (1983-2009) kuoli lento-onnettomuudessa
  • Amelia de Fatima Orleans-Braganca (s. 1984)
  • Rafael Orleans-Braganza (s. 1986)
  • Gabriella Orleans-Braganza (s. 1989)
• Prinsessa Eleonora Maria Josepha Rosa Philippa Miguel Gabriela Rafaela Gonzaga (s. 20. toukokuuta 1953). Naimisissa prinssi Michel de Lignen (s. 1951) kanssa vuonna 1981 , kaksi lasta
  • Alix de Ligne (s. 1984)
  • Henri de Ligne (s. 1989)
• Prinssi Francisco Maria José Rasso Miguel Gabriel Rafael Gonzaga (s. 6. huhtikuuta 1955), luopui valtaistuimensa seuraamisesta vuonna 1980 . Hän on ollut naimisissa vuodesta 1980 Claudia Regina Codinhon kanssa ja hänellä on kolme lasta:
  • Maria-Isabella Orleans-Braganza (s. 1982)
  • Marie-Teresa Orléans-Braganza (s. 1984), Marie-Eleonoran kaksoissisar
  • Marie-Eleonora Orléans-Braganza (s. 1984) - Marie-Theresen kaksoissisar
• Prinssi Alberto Maria José João Miguel Garbriel Rafael Gonzaga (s. 23. kesäkuuta 1957), luopui valtaistuimensa seuraamisesta vuonna 1980 . Naimisissa vuodesta 1983 Maritza Ribas Bokelin kanssa, heillä on neljä lasta
  • Pedro-Alberto Orleans-Braganca (s. 1988)
  • Maria Beatriz Orleans-Braganza (s. 1990)
  • Anna Teresa Orleans-Braganza (s. 1995)
  • Antonio Alberto Orleans-Braganza (s. 1997)
• Prinsessa Maria Teresa Aldegunde Louise Josepha Micaela Gabriela Rafaela Gonzaga (s. 14. heinäkuuta 1959), naimisissa vuonna 1995 Jean Hessel de Jong, yksi poika
  • Royaumi-Uni de Zhonga (s. 1997)
• Prinsessa Maria Gabriela Dorothea Isabella Josepha Micaela Gabriela Rafaela Gonzaga (s. 14. heinäkuuta 1959), vuonna 2003 hän meni naimisiin Theodore Senna de Hangria Machadon kanssa, erosi vuonna 2005 .

Esivanhemmat

Muistiinpanot

1. ↑ 1 2 Itaú Cultural Pedro Henrique de Orleans e, Dom Bragança // Enciclopédia Itaú Cultural  (port.) - São Paulo : Itaú Cultural , 1987. - ISBN 978-85-7979-060-7
2. ↑ 1 2 Lundy D. R. Dom Pedro Enrique de Orléans-Bragança e Borbon // Peerage 
3. ↑ Hauts-de-Seinen osastoarkisto - 1968.
4. ↑ 1 2 3 Montgomery-Massingberd, 1977 , s. 43.
5. ↑ Montgomery-Massingberd, 1977 , s. 43, 50–51.
6. ↑ Montgomery-Massingberd, 1977 , s. 43, 50.
7. ↑ Barman, 2002 , s. 227.
8. ↑ SANTOS (2006: 61)
9. ↑ SANTOS (2006: 56-58).
10. ↑ Montgomery-Massingberd, 1977 , s. 51.
11. ↑ Barman, 2002 , s. 228.
12. ↑ SANTOS (2006: 64).
13. ↑ SANTOS (2006: 56-136).
14. ↑ SANTOS (2006: 136).
15. ↑ Eudes de Orleans e Bragança morre no Rio, aos 81 anos . G1 Riossa. Haettu 14. elokuuta 2020. Arkistoitu alkuperäisestä 25. joulukuuta 2020. (määrätön)

Lähteet

• Barman, Roderick J. Brasilian prinsessa Isabel: sukupuoli ja valta 1800-luvulla. - Wilmington, Delaware: Scholarly Resources, 2002. - ISBN 0-8420-2846-3 .
• Burke's Royal Families of the World. Toim.: Montgomery-Massingberd, Hugh. — Voi. 1: Eurooppa ja Latinalainen Amerikka. - L .: Burke's Peerage, 1977. - ISBN 0-85011-023-8 .
• ORLEANS E BRAGANÇA, Pia Maria de. Minha Mãe, Princesa Imperial Viúva. - Rio de Janeiro: Edição da Autora, 1990. - Tradução de José Ubaldino Motta do Amaral.
• SANTOS, Armando Alexandre dos . Dom Pedro Henrique, o Condestável das Saudades e da Esperança. - Sao Paulo: Artpress, 2006.

Temaattiset sivustot	Peerage
Sukututkimus ja nekropolis	Olemme myöhässä
Bibliografisissa luetteloissa	VIAF : 2372150325524410090002 World Cat VIAF : 2372150325524410090002