Äidinkieli

Äidinkieli  on yksi tärkeimmistä sosiolingvistiikan ja etnologian käsitteistä , joka on nyt saavuttanut tieteidenvälisen aseman [1] . Kuten monet muutkin "luonnolliset" käsitteet, "äidinkielen" käsite tieteessä formalisoidaan eri tavoin riippuen siitä, mikä prototyyppisen "äidinkielen" piirre tuodaan esiin. Niistä kriteereistä, jotka määrittelevät kielen "natiiviksi", kutsutaan yleensä:

1. assimilaatiojärjestys ja -tyyppi (äidinkieli on yleensä ensimmäinen ja hankittu luonnollisella tavalla, ilman erityiskoulutusta, äidinkielenään puhuvilta vanhemmilta),
2. assimilaation laatu, äidinkieli on se kieli, jolla yksilö suorittaa henkistä toimintaa (yleensä yksilö puhuu, kirjoittaa, lukee ja ajattelee äidinkielellään paljon paremmin kuin muilla kielillä),
3. käytön laajuus (äidinkieli on eniten käytetty),
4. sisäisen tunneyhteyden olemassaolo tai puuttuminen kielen kanssa (äidinkieli määritellään sisäisesti lähimmäksi, runous havaitaan siinä paremmin jne.),
5. ulkoinen tunnistus (miten muut määrittelevät yksilön äidinkielen) [2] [3] [4] .

Lapsuudessa oppimatta hankittu kieli

Melko yleisen käsitteen (V. I. Belikov ja L. P. Krysin, D. Kristal) mukaan äidinkieli on kieli , jonka ihminen oppii varhaislapsuudesta ilman erityiskoulutusta asianmukaisessa kieliympäristössä ("ensimmäinen kieli") [5] . Lapsi voi oppia enemmän tai vähemmän useita kieliä varhaislapsuudesta lähtien, jolloin hänellä voi olla kaksi tai useampia äidinkieltään. Erityisopetuksessa tai kieliympäristössä vanhemmalla iällä hankittua kieltä kutsutaan " toiseksi kieleksi " (joita voi olla myös useita) [6] .
Useat kirjoittajat tekevät kuitenkin eron äidinkielen ja äidinkielen välillä viitaten tapauksiin, joissa henkilön äidinkieli on kuolemassa ja rinnakkain tai myöhemmin opittu kieli tulee esiin [7] . N. B. Vakhtin ja E. V. Golovko korostavat erityisesti, että "äidinkieli ei ole välttämättä äidinkieli, äidinkieli ei välttämättä ole ensimmäinen" [8] .

Toiminnallisesti ensimmäinen kieli

Hän ei osannut venäjää hyvin, Hän
ei lukenut aikakauslehtiämme,
ja hän ilmaisi itseään vaikeasti
äidinkielellään,

joten hän kirjoitti ranskaksi ... [9]

Toisen käsitteen mukaan äidinkieli samaistuu kieleen, jolla ihminen ajattelee ilman ylimääräistä itsehillintää, jonka avulla hän ilmaisee ajatuksensa helposti ja luonnollisesti suullisessa ja kirjallisessa muodossa [1] ja jonka henkilö "omistaa" suurimmalla syvyydellä ja täydellisyydellä, jossa se on helpompaa, hän ajattelee nopeammin ja helpommin, mikä on hänelle tutuin ja kätevin ajatuksen ja kielellisen viestinnän ilmaisumuoto” [4] (pää- tai toiminnallisesti ensimmäinen kieli).
Useat kirjoittajat päinvastoin uskovat, että äidinkielen ja toiminnallisesti ensimmäisen kielen käsitteet eivät ole samanarvoisia [10] . Sosiolingvistisissa töissä korostuvat puutteet, joita kolmannet osapuolet tunnistavat käsitteen "äidinkieli" yhden tai toisen osaamisen perusteella, koska ei ole harvinaista, että kaksikieliset osaavat yhtä kieltä paremmin (esim. siinä), mutta tunnet vahvempaa affektiivista kiintymystä toiseen, jota pidetään alkuperäisenä [7] .

Etnisen itsensä tunnistamisen kieli

Kolmannen käsitteen mukaan äidinkieli on sen kansan tai etnisen ryhmän kieli , johon henkilö kuuluu, kieli, joka yhdistää sen edellisiin sukupolviin, heidän hengellisiin hankintoihinsa, joka toimii etnisen ja kansallisen itsensä tunnistamisen perustana. ] [10] [11] [12] [13 ] .
Useat venäläiset kirjailijat hylkäävät termin "äidinkieli" etnisen tulkinnan. Joten V. I. Belikov ja L. P. Krysin erottavat äidinkielen käsitteen tästä käsitteestä ja merkitsevät jälkimmäistä termillä "etninen kieli" [5] . Äidinkieli voi vastata kansallisuutta, mutta ei välttämättä vastaa sitä (yleinen ilmiö erityisesti 1900-2000-luvuille tyypillisten globaalien muuttoliikeprosessien yhteydessä).

Kiinnittääkseen huomion kielellisen monimuotoisuuden säilyttämisen ongelmaan UNESCO perusti kansainvälisen äidinkielen päivän .

Katso myös

• äidinkielenään puhuva
• Kaksikielisyys
• perinnöllinen kieli
• Perityn kielen oppiminen

Muistiinpanot

1. ↑ 1 2 3 Valko-Venäjän kieli. Ammatillinen sanasto: dapam. / aut.-varasto. V. V. Marsheўskaya, I. V. Pivavarchyk, A.S. Sadovskaja. - Grodna: GrDU, 2006. S. 7
2. ↑ Skutnabb-Kangas T., Phillipson R. "Äidinkieli": Käsitteen teoreettinen ja sosiopoliittinen rakenne. Julkaisussa: Ammon U. (toim.) Kielten ja kielilajikkeiden tila ja toiminta . Berliini; New York, 1989.
3. ↑ Dyachkov M. V. Kielten sosiaalinen rooli monietnisissä yhteiskunnissa. Opas yliopistoille ja pedagogisille instituuteille. — M.: IYANR i INPO, 2002. — S. 15.
4. ↑ 1 2 Snitko E. S., Maimakova A. Äidinkielen käsite ja sen tulkinta modernissa kielitieteessä . Haettu 30. syyskuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 6. lokakuuta 2009. (määrätön)
5. ↑ 1 2 Belikov V.I., Krysin L.P. Sociolinguistics. - M., 2002.
6. ↑ Crystal, David (1997). Cambridge Encyclopedia of Language . toinen painos. - Cambridge, Cambridge University Press. - s. 372.
7. ↑ 1 2 Susanna Romaine. Kaksikielisyys. toinen painos. — Blackwell Publishing, 1995. — s. 22
8. ↑ Vakhtin N. B., Golovko E. V. Sosiolingvistiikka ja kielten sosiologia. - Pietari, 2004. - s. 46
9. ↑ A. S. Pushkin. Eugene Onegin .
10. ↑ 1 2 Madyarova A.M. Tobolskin alueen Siperian tataarien venäjän puheen foneettiset piirteet venäläisessä murreympäristössä . - Tyumen, 2004. Arkistoitu 29. syyskuuta 2019. (Venäjän kieli)
11. ↑ Vasyl Ivanishin, Jaroslav Radevich-Vinnitsky. Kieli ja kansakunta. - Drogobych: Vydavnicha-yritys "Revival", 1994. - S. 121
12. ↑ Mikulich T. M. Mova ja etninen itseuskonto. - Minsk, 1996.
13. ↑ Kaksikielisyys: kielimetodologinen näkemys

Sanakirjat ja tietosanakirjat	Suuri tanskalainen Suuri tanskalainen Suuri katalaani
Bibliografisissa luetteloissa	GND : 4040962-4 J9U : 987007560782505171 LCCN : sh85090170 NDL : 00576908 NKC : ph175772