Boratav, Pertev Naili
Pertev Naili Boratav (2. syyskuuta 1907, Zlatograd - 16. maaliskuuta 1998, Pariisi) - turkkilainen kirjailija ja folkloristi, turkkilaisen kansanperinteen ja kansankirjallisuuden tutkija.
Vuonna 1927 hän valmistui Higher Schoolista Istanbulissa, vuonna 1930 - Istanbulin yliopiston turkin kielen ja kirjallisuuden tiedekunnasta. Vuosina 1941–1944 hän julkaisi Ankarassa kirjallisuuslehteä Yurt ve dünya (venäjäksi: "Isänmaa ja maailma"). Vuonna 1941 hän puolusti väitöskirjaansa turkkilaisista kansantarinoista ja sai opetusoikeuden yliopistoon, vuonna 1948 hänestä tuli professori ja johti kansankirjallisuuden laitosta. Kuitenkin samana vuonna hallitus sulki tämän osaston, ja Boratavia itseään syytettiin kommunististen ideoiden edistämisestä; tämä pakotti hänet muuttamaan ulkomaille. Boratav asui Saksassa, Ranskassa ja Yhdysvalloissa; Yhdysvalloissa hänestä tuli Stanfordin yliopiston Turkish Chairin perustaja. Hän vietti suurimman osan siirtolaiselämästään Ranskassa, työskenteli tieteellisessä tutkimuskeskuksessa ja kuoli Pariisissa.
Hänen keräämäänsä aineistoon kuuluu yli 2000 kansansatua, 40 legendaa, suuri määrä kansanlauluja, anekdootteja, kuvauksia lasten leikkeistä ja niin edelleen. Hän sai elämänsä aikana useita palkintoja, muun muassa Ranskan tieteellisen tutkimuksen keskukselta ja Turkin kulttuuriministeriöltä.
Bibliografia
- Necatigil B. , Edebiyatımızda isimler sözlüğü, 7 bs., Ist., 1972.
Muistiinpanot
- ↑ Pertev Nailî Boratav // Babelio (fr.) - 2007.
- ↑ Tšekin kansallisten viranomaisten tietokanta
 Sanakirjat ja tietosanakirjat |
|
|---|
| Bibliografisissa luetteloissa |
|---|
|
|
|
| Sedat Simavi -kirjallisuuspalkinto |
|---|
- Peride Celal ja Fazıl Hysnu Daglarca (1977)
- Melih Cevdet Andy (1978)
- Adalet Agaoglu (1979)
- Oktay Rifat (1980)
- Oidip Cansever (1981)
- Pertev Naili Boratav ja Khaldun Taner (1983)
- Turgut Uyar (1984)
- Yasar Kemal (1985)
- Salah Birsel (1986)
- Hilmi Yavuz (1987)
- Ilhan Berk ja Ferit Edgü (1988)
- Vedat Gunyol (1989)
- Sabahattin Kudret Aksal (1990)
- Cevdet Kudret ja Fethi Naji (1991)
- Gülten Akın ja Mehmet Fuat (1992)
- Oktay Akbal ja Vyushat Bener (1993)
- Bilge Karasu (1994)
- Nermi Uygur ja Mina Urgan (1995)
- Orhan Duru (1996)
- Fakir Baykurt ja Feiza Hepchilingirler (1997)
- Nezihe Meric (1998)
- Tahsin Yucel (1999)
- Jale Parla (2000)
- Erdal Oz (2001)
- Tomris Uyar (2002)
- Selim Ileri (2003)
- Demir Ozlu (2004)
- Lative Tekin (2005)
- Tarik Dursun (2006)
- Ahmet Oktay (2007)
- Arif Damar (2008)
- Cemil Kavukchu (2009)
- Adnan Binyazar (2010)
- Burhan Sönmez (2011)
- Ahmet Celal (2012)
- Hassan Ali Toptash (2013)
- Murat Gyulsoy (2014)
- Nilufer Kuyash (2015)
- Haluk Oral (2016)
- Cevat Chapan (2017)
- Kamuran Shipal (2018)
- Hidayat Sayeun (2019)
- Beshir Aivazoglu (2020)
|
Sanakirjat ja tietosanakirjat