Postsynaptinen potentiaali

Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 5. toukokuuta 2021 tarkistetusta versiosta . vahvistus vaatii 1 muokkauksen .

Postsynaptinen potentiaali (PSP) on tilapäinen muutos postsynaptisen kalvon potentiaalissa vasteena presynaptisen hermosolun signaaliin . Erottaa:

EPSP tuo solupotentiaalin lähemmäksi kynnysarvoa ja helpottaa toimintapotentiaalin esiintymistä , kun taas IPSP päinvastoin vaikeuttaa toimintapotentiaalin luomista. Perinteisesti toimintapotentiaalin laukaisun todennäköisyyttä voidaan kuvata потенциал покоя + сумма всех возбуждающих постсинаптических потенциалов - сумма всех тормозных постсинаптических потенциалов > порог запуска потенциала действия[1] .

Yksittäiset PSP:t ovat yleensä pieniä amplitudiltaan eivätkä aiheuta toimintapotentiaalia postsynaptisessa solussa, mutta toisin kuin toimintapotentiaalit, ne ovat asteittaisia ​​ja voidaan summata. Summausvaihtoehtoja on kaksi [1] :

PSP:n esiintymismekanismi

Kun toimintapotentiaali saapuu hermosolun presynaptiseen päähän, presynaptinen kalvo depolarisoituu ja potentiaalisesti riippuvat kalsiumkanavat aktivoituvat . Kalsium alkaa päästä presynaptiseen päätteeseen ja aiheuttaa välittäjäaineella täytettyjen rakkuloiden eksosytoosia. Välittäjäaine vapautuu synaptiseen rakoon ja diffundoituu postsynaptiseen kalvoon. Postsynaptisen kalvon pinnalla välittäjäaine sitoutuu spesifisiin proteiinireseptoreihin (ligandin ohjaamiin ionikanaviin) ja saa ne avautumaan.

Siellä on seuraavat PSP:t:

  1. Spontaanit ja miniatyyri PSP:t
  2. Päätylevyn potentiaali
  3. Aiheutti PSP:n

Kirjallisuus

Kirjallisuus


Katso myös

Linkit

Muistiinpanot

  1. ↑ 1 2 Dubynin, Vjatšeslav Albertovitš. postsynaptiset mahdollisuudet. Toimintapotentiaalin leviäminen hermosoluja pitkin // Ihmiskehon säätelyjärjestelmät. - Bustard, 2003. - S. 115-121. — 368 s. - 7000 kappaletta.  — ISBN 5710760730 .