Georgian ihmisoikeudet ovat olleet ihmisoikeusjärjestöjen ja julkisuuden henkilöiden huomion kohteena 1990-luvun alusta lähtien. Georgian viranomaisia syytetään oppositiopuolueiden tappamisesta, rauhanomaisten mielenosoitusten hajottamisesta ja niiden osallistujien hakkaamisesta, poliittisia vastustajia vastaan suunnattujen vääriin todisteisiin perustuvien rikosasioiden pidättämisestä, syytteeseenpanosta ja sepittelystä. Ihmisoikeusjärjestöjen syytökset jatkuvat Mihail Saakashvilin valtaantulon jälkeen . Yksi vakavimmista syytöksistä on syytökset ossetioiden kansanmurhasta ja etnisestä puhdistuksesta .
Marraskuussa 2007 YK :n ihmisoikeusvaltuutettu Louise Arbor sanoi olevansa "erityisen huolissaan raporteista suhteettomasta voimankäytöstä, mukaan lukien Georgian oikeusasiamiestä, oppositiojohtajien pidätyksistä ja mielenosoittajien pahoinpitelystä". Arbour ilmaisi huolensa turvallisuusjoukkojen toimintaa koskevista tiedoista, jotka pakottivat riippumattomat televisioasemat lopettamaan toimintansa. [yksi]
Georgian oikeusasiamies Sozar Subari on toistuvasti arvostellut Georgian viranomaisia. Maaliskuussa 2006 Subari syytti maan sisäministeriötä sen rakenteessa olevasta rankaisevasta yksiköstä, joka tappoi erityisesti yhden Georgian pankin työntekijän Sandro Girgvlianin . [2]
| Tärkeimmät YK-asiakirjat [3] | Georgian osallistuminen | Euroopan neuvoston perusasiakirjat [4] | Georgian osallistuminen |
| Kansainvälinen yleissopimus kaikenlaisen rotusyrjinnän poistamisesta | Liittyminen vuonna 1999 | Euroopan yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi | Ratifioitu vuonna 1999 |
| Kansainvälinen yleissopimus kansalaisoikeuksista ja poliittisista oikeuksista | Liittyminen vuonna 1994 | ECHR:n pöytäkirja nro 1 | Ratifioitu vuonna 2002 |
| Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen valinnainen pöytäkirja | Liittyminen vuonna 1994 | Pöytäkirja nro 4 ECHR | Ratifioitu vuonna 2000 |
| Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen toinen valinnainen pöytäkirja | Liittyminen vuonna 1999 | Pöytäkirja nro 6 ECHR | Ratifioitu vuonna 2000 |
| taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus | Liittyminen vuonna 1994 | Pöytäkirja nro 7 ECHR | Ratifioitu vuonna 2000 |
| yleissopimus kaikenlaisen naisten syrjinnän poistamisesta | Liittyminen vuonna 1994 | Pöytäkirja nro 12 ECHR | Allekirjoitettu vuonna 2001 |
| Naisiin kohdistuvan kaikenlaisen syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen valinnainen pöytäkirja | Liittyminen vuonna 2002 | Pöytäkirja nro 13 ECHR | Allekirjoitettu vuonna 2003 |
| Kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastainen yleissopimus | Liittyminen vuonna 1994 | Euroopan sosiaalinen peruskirja | Ei allekirjoittanut. |
| Kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen valinnainen pöytäkirja | Liittyminen vuonna 2005 | Lisäpöytäkirja Euroopan sosiaaliseen peruskirjaan 1988 | Ei allekirjoittanut. |
| yleissopimus lapsen oikeuksista | Liittyminen vuonna 1994 | Lisäpöytäkirja vuoden 1995 Euroopan sosiaaliseen peruskirjaan | Ei tilannut |
| Lapsen oikeuksien yleissopimuksen valinnainen pöytäkirja lasten osallistumisesta aseellisiin selkkauksiin | Liittyminen vuonna 2010 | Tarkistettu Euroopan sosiaalinen peruskirja | Ratifioitu vuonna 2005 |
| Lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen valinnainen pöytäkirja lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta | Ratifioitu vuonna 2005 | Eurooppalainen yleissopimus kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen estämiseksi | Ratifioitu vuonna 2000 |
| Kansainvälinen yleissopimus kaikkien siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelemisesta | Ei allekirjoitettu | Euroopan alueellisten tai vähemmistökielten peruskirja | Ei allekirjoitettu |
| yleissopimus vammaisten oikeuksista | Ratifioitu vuonna 2014 | Puitesopimus kansallisten vähemmistöjen suojelusta | Ratifioitu vuonna 2005 |
| Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen valinnainen pöytäkirja | Allekirjoitettu vuonna 2009 | Euroopan neuvoston yleissopimus ihmiskaupan vastaisista toimista | Ratifioitu vuonna 2007 |
Marraskuussa 2007 viranomaiset käyttivät erikoisjoukkoja tukahduttaakseen opposition mielenosoituksia . 2. marraskuuta oppositio aloitti mielenosoitukset, joissa vaadittiin poliittisten vankien vapauttamista. Marraskuun 7. päivänä erikoisjoukot, käskettyään kokoontuneita ihmisiä hajottamaan, alkoivat ampua heitä kumiluodeilla ja käyttivät kyynelkaasua. Sitten poliisi alkoi jahdata pakenevia ihmisiä lyömällä heitä patukoilla, potkimalla ja kepeillä. Sadat uhrit vietiin sairaaloihin Tbilisissä. Kuten kansainvälinen ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch totesi [5] :
Tutkimuksemme osoittaa selvästi, että Georgian viranomaiset ylittivät rajan, kun poliisi ahdisteli ja hakkasi rauhanomaisia mielenosoittajia ja terrorisoi toimittajia. Poliisin toimet 7. marraskuuta eivät olleet laillisia lainvalvontatoimenpiteitä.
Poliisin lyömien joukossa oli oppositiojohtajia, toimittajia ja Georgian oikeusasiamies Sozar Subari , joka sanoi: "Näin, kuinka makuulla olevia ihmisiä lyötiin pamppuilla. Yritin estää heitä, mutta itseäni pahoinpideltiin, "Georgiasta on tullut maa, jossa ihmisoikeuksia ei suojella alkeellisella tasolla." [6]
Samana päivänä useita satoja aseistautuneita poliiseja murtautuivat oppositiotelevisioaseman Imedin tiloihin . Konekiväärillä uhkaamalla poliisi määräsi toimittajat ja tv-kanavan henkilökunnan makaamaan lattialle. Lähetys keskeytettiin, kun isännät yrittivät puhua hyökkäyksestä suorana. Suurin osa kanavan studioista ja suuri osa laitteista tuhoutui. Rakennuksen ulkopuolelle kokoontunutta henkilökuntaa ja kannattajia vastaan käytettiin jälleen erikoisjoukkoja kyynelkaasua, kumiluoteja ja patukkuja vastaan. [5] [7]
Mihail Saakašvili puolestaan sanoi, että hallitus toimi lain puitteissa, ja mielenosoituksen hajottaminen tässä tilanteessa oli perusteltu toimenpide, jonka avulla Georgia säästyi yritykseltä kaataa hallitus voimalla. Hän syytti oppositiojohtajia yhteyksistä Venäjän erikoispalveluihin, joista on julkaistu salaisia ääni- ja videovalvontamateriaaleja . [8] [9] . Televisiopuheessaan maan väestölle presidentti sanoi seuraavaa [10] :
Georgian edessä, valitettavasti jo Georgian pääkaupungissa, on syntynyt erittäin vakava levottomuuksien uhka, ja nyt olemme jakaneet dokumentaarisia materiaaleja koko maailman nähtäväksi, Venäjän residenssin edustajille, Venäjän ulkomaan tiedustelupalveluille, korkea-arvoisille virkamiehille. Venäjän turvallisuusministeriön edustaja osallistui aktiivisesti tähän (...) Lisäksi yksi Georgiaan lähetetyistä venäläisistä oligarkeista kehotti suoraan Georgian yhteiskuntaa kaatamaan hallituksen ja vaati suoraan perustuslain vastaisiin joukkotoimiin, jotka se ei ole hyväksyttävää demokraattisessa maassa, ja se on täysin käsittämätöntä ja mahdotonta hyväksyä millekään demokraattiselle valtiolle.
Oppositiopoliitikko Shalva Natelashvilin mukaan viranomaiset näyttivät videomateriaalia virallisista kokouksista ja välittivät ne yleisölle "vakoojakeskusteluina". [yksitoista]
Georgian syyttäjänvirasto aloitti 8. marraskuuta 2007 rikosasiat Georgian työväenpuolueen johtajaa Shalva Natelashvilia ja Georgian ensimmäisen presidentin Zviad Gamsakhurdian poikaa, Tsotne Gamsakhurdiaa vastaan , syyttämällä heitä vakoilusta ja salaliitosta vallasta syrjäyttämiseksi. hallitus. [12] Poliiseilta piiloutunut Natelašvili sanoi Georgian viranomaisten valmistautuneen tappamaan hänet ja pyysi poliittista turvapaikkaa hänen perheelleen Yhdysvalloissa [11] , minkä jälkeen Saakašvili sanoi: "Päästä hänet, emme saa häntä kiinni. " [13] . Syyttäjät luopuivat syytteensä kaksi päivää myöhemmin. [neljätoista]
Human Rights Watch pani merkille useiden länsimaiden tuen Saakashvilin hallitukselle [5] :
Georgian kansainväliset kumppanit, ensisijaisesti Yhdysvallat ja Euroopan unioni, ovat tukeneet ehdoitta presidentti M. Saakašvilia ja hänen hallitustaan ruusuvallankumouksesta lähtien. Länsivaltiot ovat haluttomia arvostelemaan julkisesti Tbilisiä, vaan uskovat mieluummin sen toistuviin hyvien aikomusten julistuksiin ja uudistuslupauksiin.
Tammikuussa 2008 Sozar Subari väitti, että Saakashvilin voittamien presidentinvaalien tulokset olivat vääriä. Myös oppositiojärjestöt ilmoittivat väärennöksistä. [15] Vuonna 2008 georgialainen sanomalehti Rezonansi syytti viranomaisia rikollisten resurssien käyttämisestä ihmisten pelottelemiseen presidentin- ja paikallisvaalien aikana. Varaehdokas Kakha Kukavan mukaan viranomaiset vapauttivat ennen vaaleja monia rikollisviranomaisia vankiloista sillä ehdolla, että he "työskentelivät" oman piirinsä väestön kanssa vaalikaudella. Varaehdokas Gia Tsagareishvili sanoi, että sisäministeriöllä ja oikeusministeriön rangaistusten täytäntöönpanosta vastaavalla osastolla on "Sonder-prikaatit" opposition toiminnan hajottamiseksi ja väestön pelottelemiseksi vaalien aikana. [16]
Presidentinvaaleja seuranneet kansainväliset tarkkailijat tunnustivat ne ongelmista ja rikkomuksista huolimatta päteviksi. Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ODIHR) sekä Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen mukaan [17]
Georgian vaalit täyttivät suurimman osan Etyjin ja EU:n demokraattisia vaaleja koskevista vaatimuksista ja standardeista.
Kesäkuussa 2008 Subari kutsui viimeisiä parlamenttivaaleja "Georgian historian pahimmiksi", hänen mielestään "näissä vaaleissa hallinnollinen resurssi esitettiin niin korkealla tasolla, että sitä oli mahdotonta edes kuvitella aikaisemmin". Oikeusasiamies pani merkille poliisin korkean toiminnan, joka hänen mukaansa pelotti väestöä. Subari nosti esiin tilanteen Azerbaidžanin kylissä, joissa vaaleja "johtivat poliisit ja jotkut siviilipukuiset, mutta huomattavassa fyysisessä kunnossa olevat ihmiset", sekä tilanteen Mtskhetan ja Tianetin alueilla : "Tytöt-tarkkailijamme soittivat minut sieltä ja itkivät kauhuissaan, joten kuinka heitä pelotettiin, heitä luvattiin lyödä ja jopa tappaa, jos he eivät poistu äänestyspaikoista." [18] Kuten Subari sanoi 4. kesäkuuta pidetyssä lehdistötilaisuudessa: "Viimeisten 12 päivän aikana 12 ihmistä on pahoinpidelty, mukaan lukien yksi nainen. Eilen kävin henkilökohtaisesti useiden hakattujen ihmisten luona ja varmistin, että he olivat itse asiassa tuomittuja kuolemaan. Ne ihmiset, joita tuntemattomat ihmiset naamioineen pahoinpitelivät raa'asti, olivat viranomaisten vastustajia vaalien aikana. Oikeusasiamies korosti, että useat televisio- ja radioasemat suljettiin viime vuonna, tiivisti [19] :
Viranomaisia arvosteleviin henkilöihin kohdistuvien kostotoimien päätavoite ei ole niinkään heidän rankaiseminen vaan maan väestön pelottelu. Toistan vielä kerran sen, mitä sanoin aiemmin - viranomaisten räikeistä ihmisoikeusloukkauksista on tullut järjestelmällistä ja niistä on tullut heidän elämänsä normi.
Myös Georgian oppositio antoi erittäin kielteisen arvion menneistä vaaleista. " Tulevaisuuden puolueen " johtaja Giorgi Maisashvili ilmoitti viranomaisten hallinnollisten resurssien maksimaalisesta käytöstä. Georgian työväenpuolueen johtaja Shalva Natelashvili kutsui vaaleja "maan historian likaisimmiksi". Kuten yksi Uusien oikeuksien johtajista Mamuka Katsitadze sanoi , opposition kampanjan päämaja joutui pogromien kohteeksi, erityisesti Kobuletissa sijaitsevan opposition päämajan lehdistöpalvelun päällikköä hakkasivat tuntemattomat naamioissa olevat ihmiset. Oppositiot uskovat, että Georgian keskusvaalilautakunta on täysin viranomaisten hallinnassa ja väärentää vaalituloksia omaksi edukseen. [kaksikymmentä]
Samaan aikaan Georgian vuoden 2008 parlamenttivaaleja seurasi suuri joukko kansainvälisiä tarkkailijoita IVY:n, ETYJ:n, Euroopan unionin ja Euroopan parlamentin edustustoista sekä paikallisten ja ulkomaisten kansalaisjärjestöjen edustajia. Tarkkailijat olivat yleisesti ottaen myönteisiä vaalien tuloksista. PACE-valtuuskunnan jäsenten mukaan äänestyksen aikana havaittiin rikkomuksia, jotka eivät olleet systemaattisia eivätkä voineet vaikuttaa äänestystuloksiin. [21]
Georgia ratifioi kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan puiteyleissopimuksen joulukuussa 2005. Virallinen näkemys sen täytäntöönpanosta on esitetty vuonna 2007 julkaistussa raportissa. [22]
Georgian viranomaisia syytetään osseetien ja abhasialaisten sekä muiden kansallisten vähemmistöjen oikeuksien törkeistä loukkauksista. Ossetiat ovat 1990-luvun alusta lähtien syyttäneet Georgian viranomaisia kansanmurhasta ja etnisestä puhdistuksesta [23] [24] . Vaikka kansainvälisen oikeuden näkökulmasta kansanmurhasyytökset ovat perusteettomia. Kansanmurha on teko, jonka tarkoituksena on tuhota täydellinen etninen ryhmä [25] . Georgian ja Etelä-Ossetian välisen konfliktin aikana 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa kymmenet tuhannet ossetialaiset pakotettiin pakenemaan Georgiasta pakenemaan pogromeja. Etelä-Ossetian parlamentin 26. huhtikuuta 2006 päivätyssä julistuksessa todettiin, että vuosina 1989-1992 Georgian viranomaisten syyn vuoksi kuoli noin 2 tuhatta osseetiaa, 3,5 tuhatta ihmistä loukkaantui, 120 ihmistä katosi, 117 osseetiaa istui alas. Etelä-Ossetia pitää Georgian toimia "fasismin ideologiaan perustuvana aggressiona". [26] Näin ollen Etelä-Ossetia pitää ossetialaisten pakolaisten teloittamista Zar-tiellä vuonna 1992 kansanmurhana . [27] [28] Teurastuksen päivää, 20. toukokuuta Etelä-Ossetiassa, pidetään "Georgian aggression uhrien muistopäivänä". [29]
Myös Abhasian yleinen syyttäjä syyttää Georgian viranomaisia kansanmurhasta. Abhasia syyttää Georgian viranomaisia vuoden 1992 hyökkäyksestä. Abhasian syyttäjänviraston mukaan hyökkäyksen seurauksena Ochamchiran kaupungin abhaasiväestö laski 7 tuhannesta 80-100 ihmiseen 8 kuukaudessa: "Vain vanhoja miehiä ja naisia jäi jäljelle, ja niitäkin kidutettiin , kidutettiin, tapettiin, vangittiin, vaihdettiin." [kolmekymmentä]
Elokuussa 2008 Mihail Saakašvili antoi käskyn käynnistää Tshinvalin tykistö ja sitä seurannut panssarihyökkäys kaupunkiin, mikä johti lukuisiin ihmisuhreihin siviiliväestön keskuudessa. Kuten International Institute for Strategic Studies (IISS) tutkija toteaa hyökkäyksen tarkoituksesta [31] :
Georgia käytti jälleen joukkoja, minkä seurauksena satoja haavoittui ja kuoli rauhanomaisen Ossetian väestön keskuudessa, joista useimmat joutuivat pakenemaan Etelä-Ossetiasta Venäjälle. Nämä tapahtumat tiivistävät selvästi Georgian jatkuvan syrjinnän ja laittomat väkivallanteot oman etnisen ryhmänsä jäseniä kohtaan. Heidän perimmäisenä tavoitteenaan on karkottaa suurin osa Ossetian väestöstä Georgiasta ja Etelä-Ossetiasta, minkä seurauksena he joutuvat asettumaan uudelleen Venäjälle.
Azerbaidžanin yhteisön edustajat ilmoittivat tapaamisessaan oikeusasiamiehen kanssa vuonna 2005 kansalaisten oikeuksien loukkauksista, erityisesti poliisin ampuma-aseiden käytöstä väestöä vastaan, ihmisarvon nöyryyttämisestä tullipisteissä sekä kansalaisten vetoomusten huomiotta jättämisestä. Azerbaidžanit valtion elinten toimesta. [32] Suvaitsevaisuusyhdistys raportoi vaihtoehtoisessa raportissaan Georgian kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan puitesopimuksen täytäntöönpanosta azerbaidžanilaisten koulujen määrän jyrkästä vähenemisestä ja sellaisten johtajien nimittämisestä, jotka eivät puhu azerbaidžania. Azerbaidžanin kouluista. [33]
Lokakuussa 2007 Kansainvälinen ihmisoikeusliitto (FIDH) ilmoitti armenialaisten ja azerbaidžanilaisten oikeuksien loukkauksista Georgiassa. Erityisesti Kvemo Kartlin kansalliset vähemmistöt ovat FIDH:n mukaan viranomaisten syrjimiä. [34]
Heinäkuussa 2008 Armenian oikeusasiamies Armen Harutyunyan ilmaisi huolensa räjähdyksestä pääosin armenialaisen alueen keskustassa Akhalkalakin alueella ja kahden armenialaisen poliisin murhasta. [35] Viranomaiset pidättivät armenialaisen " United Javakhk " -järjestön johtajat perheineen, mikä nähtiin yrityksenä tukahduttaa armenialaisen väestön toiminta Samtskhe-Javakheti-alueella . [36]
Georgia on sekä YK:n kidutuksen vastaisen yleissopimuksen että sen valinnaisen pöytäkirjan sekä CPT :n sopimuspuoli . YK:n kidutuksen vastainen komitea ilmaisi vuonna 2006 huolensa tuomittujen ja kurinalaisten lainvalvontaviranomaisten suhteellisen pienestä määrästä lukuisten kidutusta ja epäinhimillistä kohtelua koskevien väitteiden valossa sekä julkisen tiedon puutteesta tällaisista tapauksista. [37]
Amnesty International on toistuvasti raportoinut, että Georgiassa vankien kiduttaminen jatkuu vielä Saakashvilin valtaantulon jälkeen. [38] [39] Lokakuussa 2007 Amnesty International , Human Rights Watch ja Penal Reform International totesivat, että maan viranomaisten "pitäisi ryhtyä kiireellisiin toimiin kidutuksen ja pahoinpitelyn lopettamiseksi pidätyspaikoilla". [40]
Vuosina 2008-2009 Georgia sijoittui ensimmäiseksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle tehtyjen valitusten määrässä asukasta kohden. [41]
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin Strasbourgissa antoi 3. toukokuuta 2007 yksimielisen päätöksen asiassa "97 Jehovan todistajien Gdanskin seurakunnan jäsentä ja neljä muuta henkilöä Georgiaa vastaan", jonka mukaan tapaus rikkoi sopimuksen 3 artiklan vaatimuksia. yleissopimus: "Mikään valtio ei saa sallia tai sietää kohtelun kidutusta ja muuta julmaa, epäinhimillistä tai halventavaa kohtelua tai rangaistusta." Oikeus katsoi Georgian syyllistyneen epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun ja joutui maksamaan 41 523 euroa. [42] [43] [44]
| Euroopan maat : Ihmisoikeudet | |
|---|---|
| Itsenäiset valtiot |
|
| Riippuvuudet |
|
| Tuntemattomat ja osittain tunnustetut valtiot |
|
| 1 Enimmäkseen tai kokonaan Aasiassa riippuen siitä, mihin Euroopan ja Aasian välinen raja vedetään . 2 Pääasiassa Aasiassa. | |
| Aasia : Ihmisoikeudet | |
|---|---|
| Itsenäiset valtiot |
|
| Riippuvuudet |
|
| Tuntemattomat ja osittain tunnustetut valtiot |
|
| |
| Mihail Saakašvili | ||
|---|---|---|
| Poliittinen ura | ||
| Puheenjohtajuus | ||
| vaalit | ||
| Perhe | ||
| Muut |
| |