Ukrainan itsenäisyysjulistus Neuvostoliitosta

Ukrainan itsenäisyysjulistus ( Ukr . Voting Nezalezhnosti Ukrainy ) - itsenäisen valtion julistus- ja perustamisprosessi - Ukraina .

Tausta

Nykyaikaisen Ukrainan alueella oli eri aikoina erilaisia ​​valtiokokonaisuuksia, jotka väittivät olevansa modernin valtion edeltäjiä:

• Hetmanaatti (Zaporozhian Host) (1649-1764) - syntyi Bogdan Hmelnitskin kansannousun seurauksena Lounais-Venäjän Kansainyhteisön valta-asemaa vastaan . Vuonna 1654 siitä tuli osa Venäjän kuningaskuntaa . Itse asiassa vuonna 1660 ja vuonna 1667 laillisesti se hajosi vasemmalle rannalle (osana Venäjää ) ja oikealle rannalle (osana Puolaa ). Venäjän keisarikunta lakkautti sen vuonna 1764, kun hetmanaatti purettiin (rykmenttien hallinnollis-aluerakenne kesti vuoteen 1782);
• Ukrainan kansantasavalta (1917-1921) - syntyi vallankumouksellisten tapahtumien aallolla Venäjällä ensin autonomina ja lokakuun vallankumouksen jälkeen itsenäisenä valtiona. De facto lakkasi olemasta Hetmanin vallankaappauksen seurauksena huhtikuussa 1918. Palautettiin saman vuoden syksyllä Directory :n johdolla , mutta pian taas, tällä kertaa ikuisesti, lakkasi olemasta bolshevikkijoukkojen hyökkäyksen ja Riian rauhansopimuksen (1921) allekirjoittamisen vuoksi ;
• Ukrainan valtio (1918) - Saksan valtakunnan protektoraatin alainen valtiomuodostelma , jonka joukot hajoittivat UNR :n keskusradan huhtikuussa 1918 ja jonka joukkojen avulla Pavlo Skoropadsky julistettiin "koko Ukrainan hetmaniksi". Se oli puolimonarkkinen hetmanin diktatuurihallinto. Lakkasi olemasta syksyllä 1918 keskusvaltojen tappion vuoksi ensimmäisessä maailmansodassa ;
• Länsi-Ukrainan kansantasavalta (1918-1919) - julistettiin syksyllä 1918 Itävalta-Unkarin romahtamisen jälkeen mailla, joissa pääasiassa etnisiä ukrainalaisia ​​asuttivat . Tammikuun 22. päivänä 1919 julistettiin juhlallisesti Zluki-laki , jonka mukaan ZUNR ja UNR yhdistettiin yhdeksi valtioksi, Länsi-Ukraina sai laajan autonomian UNR:ssä. Kuitenkaan käytännöllisesti katsoen mitään yhdistymistä ei tapahtunut, ja alkukesästä 1919 käytännöllisesti katsoen koko ZUNR:n alue miehitti Puola , Romania ja Tšekkoslovakia ;
• Ukrainan sosialistinen neuvostotasavalta (entinen Ukrainan neuvostotasavalta , Ukrainan neuvostotasavalta ) on liittotasavalta Neuvostoliiton sisällä , sisällissodan aikana - autonomia Neuvosto-Venäjän sisällä . Vuosina 1919-1922 se oli muodollisesti suvereeni valtio. Vuonna 1922 hänestä tuli yksi Neuvostoliiton perustajista .

Tapahtumat

Valtion suvereniteetin julistus (1990)

16. heinäkuuta 1990 Ukrainan SSR:n korkein neuvosto hyväksyi julistuksen Ukrainan valtion suvereniteettista . Tämä ei ollut ensimmäinen tämän tyyppinen julistus Neuvostoliitossa :

• 11. maaliskuuta 1990 Liettua julisti itsenäisyytensä;
• 12. kesäkuuta 1990 hyväksyttiin julistus RSFSR:n valtion suvereniteettista .

Julkisen mielipiteen paineen alaisena 16. heinäkuuta 1990 Ukrainan kommunistisen puolueen kongressissa hyväksyttiin päätöslauselma "Ukrainan SSR:n valtion suvereniteettista". Koska tasavallan parlamentissa enemmistö oli kommunisteja, korkein neuvosto hyväksyi samana päivänä julistuksen kongressin päätöslauselman täytäntöönpanosta.

Lähes kaikki julistuksen määräykset olivat ristiriidassa tuolloin voimassa olevan Ukrainan SSR:n perustuslain kanssa. Mutta julistuksen viimeinen lauseke oli määräys, että suvereniteettijulistuksen periaatteita käytettäisiin uuden liittosopimuksen tekemiseen.

Vallankaappausyritys Neuvostoliitossa (GKChP)

19. elokuuta 1991 Neuvostoliitossa suoritettiin vallankaappausyritys, jolla palautettiin yhteiskunta entiseen järjestykseen. Sen aloitteentekijät - maan korkeimman valtion johdon edustajat - sanoivat, että Neuvostoliiton presidentin Mihail Gorbatšovin sairauden yhteydessä varapresidentti Gennadi Yanaev hoitaisi tehtävänsä ja valtion hätätilan komitea (GKChP ) johtaa maata .

Komitea ilmoitti kuuden kuukauden hätätilan käyttöönotosta tietyillä Neuvostoliiton alueilla. Kaikkien poliittisten puolueiden, paitsi NKP :n , julkisten järjestöjen ja demokraattisen suunnan liikkeiden toiminta keskeytettiin, mielenosoitukset, mielenosoitukset, lakot kiellettiin, tiedotusvälineisiin otettiin käyttöön tiukka sensuuri ja sanomalehtien julkaiseminen keskeytettiin, paitsi muutama lojaali valtion hätäkomitealle. Moskovassa, jossa tärkeimmät tapahtumat tapahtuivat, otettiin käyttöön ulkonaliikkumiskielto, sotilasvarusteita tuotiin kaduille ja aukioille.

Tärkeimmät tapahtumat tapahtuivat Moskovassa. Vastarinnan keskus oli RSFSR:n korkein neuvosto, jonka ympärille kokoontui tuhansia demokratian puolustajia, pystytettiin barrikadeja. GKChP:n vastarintaa johti RSFSR:n presidentti Boris Jeltsin . Hänen kutsustaan ​​kymmenet tuhannet ihmiset lähtivät pääkaupungin kaduille ja sulkivat tien panssaroiduille ajoneuvoille ja joukkoille Venäjän korkeimman neuvoston talolle. Moskovassa mielenosoittajien joukossa oli paljon ukrainalaisia. Barrikadien yläpuolelle muiden viereen asetettiin myös Ukrainan sinikeltainen lippu.

Moskovan keskustaan ​​tulvineiden tuhansien kansalaisten ratkaiseva vastustus kapinallisia kohtaan, Jeltsinin johtaman RSFSR:n johdon toimet, joukkojen horjuminen, yksittäisten sotilasyksiköiden siirtyminen demokraattisten voimien puolelle, itse GKChP:n päättämättömyys aiheutti kapinan epäonnistumisen.

Kapinan epäonnistumisella oli tuhoisat seuraukset NKP :lle , jonka toiminta kiellettiin välittömästi. Ukrainan Verhovna Radan puheenjohtajisto kielsi 30. elokuuta Ukrainan kommunistisen puolueen toiminnan kiinteänä osana NKP:tä.

Sen jälkeen Neuvostoliiton presidentti Mihail Gorbatšov, joka kapinan päivinä eristettiin vallankaappausten toimesta Krimin etelärannikolla , menetti nopeasti valtaansa. RSFSR:n johdon toiminta, jolla oli keskeinen rooli vallankaappauksen tukahduttamisessa, lisääntyi jyrkästi. Liittoutuneiden viranomaiset halvaantuivat. Liittasavaltojen itsenäistymiselle syntyivät suotuisat olosuhteet.

Itsenäisyysjulistusasiakirja

24. elokuuta 1991 Ukrainan SSR:n korkein neuvosto hyväksyi historiallisen asiakirjan - Ukrainan itsenäisyysjulistuksen asiakirjan . Edustajien ehdoton enemmistö äänesti lain puolesta. Ukrainan SSR lakkasi olemasta. Maailman geopoliittiselle kartalle ilmestyi uusi valtio - Ukraina .

Ukrainan seuraaja

Syyskuun 12. päivänä 1991 annetussa Ukrainan laissa "Ukrainan perillisyydestä" julistettiin Ukraina Ukrainan SSR:n seuraajaksi ja osittain Neuvostoliiton seuraajaksi. 22. elokuuta 1992 Mykola Plaviuk , viimeinen maanpaossa oleva UNR:n presidentti (1989-1992), luovutti juhlallisesti asiaankuuluvat valtuudet ja kunniamerkit Ukrainan presidentille Leonid Kravchukille.

Valtiollisuuden ominaisuuksien muodostuminen (hyväksyminen)

Itsenäisyysjulistuksen myötä alkoi valtiollisuuden ominaisuuksien vakiinnuttaminen. 4. syyskuuta 1991 sinikeltainen lippu nostettiin Verkhovna Radan rakennuksen kupolin päälle ja 28. tammikuuta 1992 se sai valtion lipun aseman. 15. tammikuuta 1992 säveltäjä Mihail Verbitskyn musiikista Pavel Chubinskyn sanoille "Ukraina ei ole vielä kuollut" tuli kansallislaulu . 19. helmikuuta 1992. Verkhovna Rada hyväksyi kolmijalan Ukrainan pieneksi vaakunaksi. Kansallisista symboleista on tullut valtion symboleja. Kaikki entiset neuvostotasavallat ja maailmanyhteisö tunnustivat Ukrainan itsenäisyyden.

Muistiinpanot

1. ↑ Kaksipuolisten voittojen kronikka  (pääsemätön linkki)
2. ↑ Kaksipuolisen rahan historia // Ukrainan suurlähetystö Japanissa
3. ↑ Kahdenvälisten maksujen historia // Ukrainan suurlähetystö Korean tasavallassa
4. ↑ Filonenko D. Iso-Britannia || suuri Ukraina // Ukrainan nuoriso. || Nro 27. || 27.07.2007. || S. 07.