Radbod II (Frisian kuningas)

Radbod II ( S.-Frieze Radboud II , lat.  Radbodus II ; VIII vuosisata ) on legendaarinen kuningas VIII luvun jälkipuoliskolla.

Elämäkerta

Varhaisimmat todisteet Radbod II:sta löytyvät 1500-luvun historioitsija Eggerik Beningan Friisiläisestä kronikasta [ . Tämän kirjoittajan mukaan Radbod II oli kuningas Aldgisl II :n nuorempi poika . Lapsena hänen isänsä lähetti hänet tanskalaisen hallitsijan , äidin puoleisen setänsä, hoviin . Täällä Radbod sai vahvan vastenmielisyyden kristinuskoa kohtaan. Chronicles kuvailee häntä kiihkeäksi pakanaksi, jonka julmuus kristittyjä kohtaan ylittää jopa samannimisen edeltäjänsä. Eggerik Beninga kirjoitti, että Radbod II, Friisi kuningaskunnan viimeinen itsenäinen hallitsija , sai valtaistuimen vanhemman veljensä Gondebaldin kuoleman jälkeen vuonna 749. Juuri Radbod II:sta Friisiläisen kronikan kirjoittaja syytti kristityn lähetyssaarnaajan pyhän Bonifatiuksen kuolemasta vuonna 754 . Tämä teos väitti myös, että Radbodin alamaiset taistelivat vuonna 775 tuloksetta Frankin valtion kuningasta Kaarlea vastaan . Tuettuaan saksien johtajaa Widukindia sodassa frankeja vastaan , friisit kärsivät kaksi tappiota. Radbod joutui pakenemaan tanskalaisten sukulaistensa luo, mutta sitten hän palasi jälleen Frisiaan, mutta jo yksityishenkilönä. Täällä Adelbert kastoi hänet yhdessä vaimonsa Amarran kanssa. Radbod, kahden pojan (Hondebald ja Herbrand) isä, kuoli vuonna 792 ja hänet haudattiin Egmondin luostariin [ . Frisian hallinto siirrettiin Kaarle Suuren käskystä paikallisen aateliston edustajille, joista ensimmäinen oli Magnus Forteman 1] [2] [3] .

Myöhemmin friisiläiset historioitsijat, tukeutuen frankkien aikakirjoista saatuihin tietoihin , alkoivat katsoa Radbod II:n hallituskauden alkavan vuodeksi 760, toisin sanoen pyhän Bonifatiuksen salamurhan jälkeiseen aikaan. He väittivät, että Radbodin valta ulottui vain osaan "Suur-Frisiasta" ( lat.  Magna Frisia ): Lauwersista itään ( nykyaikaiset Gronisen ja Itä -Frisian maakunnat ) ja Itä-Friisisaarille . Heidän mielestään on todennäköistä, että tämä kuningas saattoi todellakin olla Widukindin liittolainen, mutta hänen osallistumisensa Saksisotiin täytyy olla peräisin 780-luvun puolivälistä. Kun frankit valloittivat Frisian vuonna 785, Radbod II menetti valtaistuimensa [4] .

Vaikka Eggerik Beninga ja muut myöhäisen keskiajan ja uuden ajan friisiläiset kirjailijat käyttivät teoksissaan aikaisempia historiallisia lähteitä , Radbod II:n mainitsematta jättäminen keskiaikaisissa aikakirjoissa antaa nykyaikaisille tutkijoille mahdollisuuden kyseenalaistaa todisteet, joita he lainaavat sekä hänestä että joistakin muista hallitsijoista. Friesland VII -VIII vuosisadat [4] [5] [6] . Tämän friisiläisen hallitsijan esiintyminen keskiaikaisissa kronikoissa oletetaan johtuneen virheestä: frankkien hallitsija nimeltä Charles, joka taisteli Radbodia vastaan, tunnistettiin kronikkakirjoittajilta väärin Kaarle Suureksi, kun taas todellisuudessa hän oli Charles Martell , kuningas Radbodin vastustaja, joka kuoli vuonna 719 [3] .

Muistiinpanot

1. ↑ Eekhoff W. Beknopte Geschiedenis van Friesland . - Leeuwarden: W Eekhoff, 1851. - P. 31-33 & 489.
2. ↑ Aa van der AJ Radboud II  // Biographisch woordenboek der Nederlanden. - Haarlem: JJ van Brederode, 1874. - Vol . 16 . - s. 28-29.
3. ↑ 1 2 Bolhuis van Zeeburgh. Kritiek der Friesche Geschiedshcrijving . - Amsterdam: Brinkman, 1962. - P. 137-139.
4. ↑ 1 2 Blok PJ Radbod  // Nieuw Nederlandsch biografisch woordenboek. - Leiden: A. W. Sijthoff, 1924. - T. 6 . - s. 1159.
5. ↑ Friedlander. Beninga, Eggerik // Allgemeine Deutsche Biographie (ADB). - bd. II. - Lpz. : Duncker & Humblot. - S. 334-335.  (Saksan kieli)
6. ↑ Delbanco W. Eggerik Beninga  // Biographisches Lexikon für Ostfriesland. - Aurich, 1993. - Bd. I.-S. 45-50.

Sukututkimus ja nekropolis	Olemme myöhässä