Rahmansaari

Rahmansaari
Ominaisuudet
Väestö0 henkilöä
Sijainti
61°18′50″ s. sh. 30°25′30″ itäistä pituutta e.
Maa
Venäjän federaation aiheKarjalan tasavalta
punainen pisteRahmansaari
punainen pisteRahmansaari

Rahmansaari [1] ( Rahmansari , suom. Rahmansaari ) on pieni saari Laatokan järvessä , osa läntisen saaristoa . Maantieteellisesti kuuluu Karjalan Lahdenpohskin piiriin Venäjälle .

Maantiede

Saari ulottui luoteesta kaakkoon 2,1 km, leveys 0,7 km. Täysin tiheän metsän peitossa. Sen länsirantaa pitkin kulkee hyvin kuljettu polku. Rannikko on kivinen. Muina vuosina Laatokan vesi saavuttaa puita [2] .

Lähestymiset saarelle ovat vaarallisia: vedenalaisia ​​ja pintalohkareita . Kätevä lasku- ja pysäköintipaikka on saaren luoteisosassa, jossa on pikkukiviranta. Lähistöllä on suuri aukio [3] .

Lähes koko saaren eteläosassa rannikolla on kiinteitä lohkareita, täällä on vanha toimimaton majakka (sen suunnittelu on tyypillisesti suomalainen [2] ) ja myrskyn kiville heittämiä kelluvan ravintolan jäänteitä. Saaren lähellä olevien matalien suurilla kivillä on ruosteinen rappeutunut laituri [4] .

Historia

Suuren isänmaallisen sodan aikana saarella käytiin ankaria taisteluita. Rahmansaaren erottaa Valaamasta 18-20 kilometriä leveä salmi ja vain neljä kilometriä mantereen länsirannikolta, joka oli tuolloin Suomen joukkojen miehittämä . Tämän sijainnin vuoksi tämä saari sai erityisen merkityksen tukikohdan vesialueen suojelujärjestelmässä [5] .

12. elokuuta 1941 Itämeren laivaston 4. laivastoprikaatin 3. pataljoonan 2. komppania laskeutui sille puolustamaan saarta . Kiireessä sotilaat varustivat juoksuhautoja ja korsuja [6] .

Syyskuun 1941 alkuun mennessä suomalaiset joukot miehittivät koko Laatokan rannikon Sortavalasta Hiytolaan . Neuvostoliiton joukot pysyivät vain Laatokan saarilla. Rahmansaarella oli 122 miehen merijalkaväen komppania, joka oli aseistautunut kolmella konekiväärillä, kolmella kranaatinheittimellä ja yhdellä 45 mm:n tykillä. Komppaniaa johti luutnantti 3. N. Slobodov. Lisäksi 60 henkilöä sijoitettiin Verkkosaareen ja Heinäsenmaan [5] [3] .

Suomen komento päätti 5. syyskuuta vallata Rahmansaaren. Laskeutumista varten varattiin 9 moottoroitua saappaat . Kahden tykkiveneen ja kahden konekivääriveneen piti peittää maihinnousu. Tykistön tukemiseksi Palosaarille sijoitettiin havaintopiste ja kolmen 75 mm :n tykin patteri ja Kalksalon niemimaalle toinen 105 mm:n tykki. Maihinnousujoukkoja komensi luutnantti Sonninen [3] .

Aamunkoitteessa 7.9.1941 Laatokan laivaston veneistä ja pitkistä veneistä suoritetun kymmenen minuutin tykistövalmistelun jälkeen rannikkopattereiden tulen suojassa aloitettiin maihinnousu Neuvostoliiton joukkojen hallussa olevalle Rahmaasaarelle. Suomalaisten maihinnousu onnistui laskeutumaan rantaan ja saamaan jalansijaa menettäen kaksi venettä.

Puolustajien tärkeimmät linnoitukset hajotettiin ja piiritettiin 7. syyskuuta puoleenpäivään mennessä. Huolimatta Neuvostoliiton Laatokan sotilaslaivueen joukkojen siirtämästä vahvistusta lähisaarilta Heinäsenmasta , Verkkosaaresta ja Valaamin saarelta sekä sen toistuvista sitkeistä yrityksistä toimittaa ampumatarvikkeita puolustajille ja evakuoida Neuvostoliiton varuskunnan jäänteitä. , vastus murskattiin lopulta syyskuun 10. päivän iltaan [7] .

130 haavoittunutta merijalkaväen sotilasta vangittiin Rahmansaaressa. Sieltä löydettiin myös 103 kuollutta sotilasta. Lisäksi vedestä löydettiin 30 ruumista. Näin päättyi traaginen ja samalla sankarillinen Rahmansaaren puolustamisen eepos [3] .

Viisi merimiestä onnistui poistumaan saarelta veneellä, ja Neuvostoliiton vene ("merenmetsästäjä") nouti heidät. Sodan jälkeen noin 50 saaren puolustajaa palasi Suomen vankeudesta.

Kuolleet neuvostosotilaat haudattiin joukkohautaan . Monia vuosia myöhemmin Lahdenpohin lukion punaiset polun löytäjät löysivät Rahmansaarelta puisen ristin, johon oli kaiverrettu suomenkielinen kirjoitus : "Tässä makaa 110 puna-armeijan sotilasta, jotka kuolivat taistelussa 7.-10.9.1941. Rahmaan saarella” [3] . Myöhemmin tänne pystytettiin muistolaatta [8] .

Topografiset kartat

Muistiinpanot

  1. ↑ Karjalan tasavallan alueella olevien maantieteellisten kohteiden nimirekisteri 31.10.2016
  2. ↑ 1 2 Laatokan saarta. Länsisaaristo: Rahmansaari, Heinäsenmaa, Verkkosaari / Kezling . Haettu 25. huhtikuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 7. tammikuuta 2017.
  3. ↑ 1 2 3 4 5 [www.semiotic.ru/la/islands/rahmansaari.html Rahmansaari (Rahmansaari)]
  4. ↑ Laituri Rakhmansaarella (Leningradin alue) / Loput . Haettu 22. elokuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 26. elokuuta 2014.
  5. ↑ 1 2 Rusakov Z. G. Laatoka oli merimme: Laatokan sotilaslaivueen merimiehet taistelussa Leningradin puolesta. - L .: Lenizdat, 1989.
  6. ↑ Rahmansarin saari . Haettu 18. huhtikuuta 2022. Arkistoitu alkuperäisestä 16. tammikuuta 2017.
  7. ↑ Laatokan sota . Haettu 22. elokuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 2. lokakuuta 2014.
  8. ↑ Heninen.Net . Haettu 22. elokuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 26. elokuuta 2014.