Iso hornta

iso hornta

Nainen
tieteellinen luokittelu
Verkkotunnus:eukaryootitKuningaskunta:EläimetAlavaltakunta:EumetatsoiEi sijoitusta:Kahdenvälisesti symmetrinenEi sijoitusta:protostomitEi sijoitusta:SulaminenEi sijoitusta:PanarthropodaTyyppi:niveljalkaisetAlatyyppi:Henkitorven hengitysSuperluokka:kuusijalkainenLuokka:ÖtökätAlaluokka:siivekkäät hyönteisetInfraluokka:NewwingsAarre:Hyönteiset, joilla on täydellinen metamorfoosiSuperorder:HymenopteridaJoukkue:HymenopteraAlajärjestys:istumaton vatsaSuperperhe:SiricoideaPerhe:HorntailsAlaperhe:SiricinaeSuku:UrocerusNäytä:iso hornta
Kansainvälinen tieteellinen nimi
Urocerus gigas ( Linnaeus , 1758 )

Isosarvihäntä ( lat.  Urocerus gigas ) on sarviköynnösten heimoon kuuluva valtiasirvihyönteislaji .

Naaraan vartalon pituus on 15-40 mm, urosten - 12-30 mm. Pää on musta, ja silmien takana on kaksi keltaista täplää. Uroksen vatsassa on punainen nauha, naaraalla vaaleankeltainen vatsa, jossa on musta-violetti nauha ja havaittavissa oleva munasolu .

Laji on levinnyt maailmanlaajuisesti. Se asuu metsissä suosien mäntymetsiä .

Naaras munii 400-500 munaa puiden puuhun, mieluummin kuusta , harvemmin mäntyä, lehtikuusta, saarnia ja poppelia. Munien mukana tuodaan Amylostereum chailletii -sienen itiöitä , jotka tuhoavat munaa ympäröivän puun ja valmistavat ravintopohjan toukalle. Toukka tekee jopa 40 cm pitkiä kulkuja, se ei pysty sulattamaan selluloosaa, vaan syö solujen sisällön ja sienihyfit . Toukan kehitys kestää 2-3 vuotta, joskus jopa 6 vuotta. Aikuinen toukka nukkuu kuoren alla, josta aikuinen puree tiensä pintaan [1] .

Muistiinpanot

  1. Prof. DR. Georg Benz, tohtori Markus Zubur: Die wichtigsten Forstinsekten der Schweiz und des angrenzenden Auslands. vdf Hochschulverlag AG an der ETH Zürich, 1997, ISBN 3-7281-2357-9 . S. 44.

Linkit