Saifullin, Rafael Džiganševitš

Rafael Saifullin
Rafael Saifulin
Syntymäaika 24. kesäkuuta 1952( 24.6.1952 ) (70-vuotias)
Syntymäpaikka
Maa
Genre kuvanveistäjä
Opinnot A. L. Stieglitzin mukaan nimetty Pietarin taide- ja teollisuusakatemia (1979)
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

Rafael Dzhiganshevich Saifullin ( fin. Rafael Saifullin ; syntynyt 24. kesäkuuta 1952 , Kitab , Kashkadaryan alue ) on suomalainen kuvanveistäjä, useiden pronssista ja keramiikasta valmistettujen kaupunki- ja puistoveistoksia. Venäjän ja Suomen taiteilijaliiton jäsen .

Elämäkerta

Syntynyt 24. kesäkuuta 1952 Kitabissa, Uzbekistanin SSR:ssä venäjän kielen ja kirjallisuuden opettajan perheessä. Taiteilija katsoo vil. Mastyak Uljanovskin alueen Kulatkinskyn alueelta, josta hänen esi-isänsä ovat kotoisin.

Vuonna 1979 hän valmistui Leningradin korkeammasta taideteollisesta korkeakoulusta V. I. Mukhinan mukaan, keramiikan ja lasin laitokselta, oli erinomaisen professori V. S. Vasilkovskyn opiskelija.

Vuoteen 1992 asti hän asui Kikerinon kylässä Leningradin alueella . Venäjän taiteilijaliiton jäsen . Hän työskenteli Gornin posliini- ja keramiikkatehtaan ainoana taiteilijana.

Vuodesta 1992 [1] hän asuu Suomessa Kiskon kaupungissa , jossa hänellä on oma näyttely ja työpaja "Studio R." (Uitmuksentie 4). Hän on Venäjän ja Suomen taiteilijaliiton jäsen.

Vuonna 2015 hän osallistui veistoskilpailuun, joka oli omistettu Samaran vesiputken 130-vuotisjuhlille [2] .

Tunnetuimmat teokset

Hänen työnsä on ensisijaisesti ajatuksia ja pohdintoja. Harmonia, joka liittää heidät yhteen, synnyttää teoksen. Taiteilijan luoma tuote on tunteet. Jos niitä syntyy, jos ne koskettavat, se tarkoittaa, että työ on onnistunut.

Tunnetuimmat teokset:

Puistoveistokset "Dryad", "Weeping Rose", "Fairy", surulliset pronssiset maljakot kivipodiumeilla salaperäisellä patinallaan saapuivat orgaanisesti vanhojen kartanoiden puistoihin, kartanoihin ja elävät harmoniassa ympäröivän maailman kanssa.

"Kirje äidille" on kuvanveistäjän suosikkiteos. Nähdessään hänet katsoja siirtyy ensimmäiseen lapsuuden rakkauteensa äitiinsä, mikä antaa avaimen ymmärrykseen. Tämä empatian avain määrittelee Rafael Saifullinin taiteen.

Näyttelyt

Yli 50 yksityisnäyttelyä Venäjällä, Suomessa, USA:ssa, Isossa-Britanniassa, Saksassa, Itävallassa ja Ahvenanmailla.

Kesäpuutarhassa vuonna 1987 Carl Rossin kuuluisassa teepaviljongissa järjestettiin epätavallisen kaunis näyttely nimeltä "Tie Kikerinoon", joka esitteli kokoelman hämmästyttävän runollisia teoksia: "Ikkuna syksyyn", "Tule käymään. minä", "Kesän viimeinen päivä".

Samana vuonna Amerikassa tunnetuimman taiteellista keramiikkaa käsittelevän lehden Ceramics Monthly sivuilla julkaistiin artikkeli A Russian Night, joka kiinnitti huomion hänen työhönsä maailman kuuluisissa keramiikkastudioissa. Näyttely "My Garden" oli hänen kolmen kuukauden oleskeluohjelmansa tulos The Clay Studiossa Philadelphiassa ja siitä tuli esimerkki keraamisen materiaalin ainutlaatuisista mahdollisuuksista kuvataiteessa. Hänen sävellystään "Pain" tuli kuuluisan Amerikan museon näyttely, ja Applen edustajat ostivat kahdesta suuresta omenasta koostuvan "Love Storyn" ja lahjoittivat yhdelle planeetan kuuluisimmista ja rikkaimmista ihmisistä.

Leningradin ystävyyden ja kulttuurin talo ehdotti vuonna 1988, että Turun sisarkaupungissa Leningradin kulttuuripäivien ohjelmaan sisällytettäisiin R. Saifullinin teosten näyttely. Suuri henkilönäyttely järjestettiin aivan kaupungin sydämessä Vanhan raatihuoneen talossa ja sai yleistä tunnustusta.

Monologi-näyttely pidettiin kesä-syyskuussa 2012 Venäjän pääkonsulaatissa Turussa.

Vuonna 2017 järjestettiin Suomen 100-vuotisjuhlille omistettu näyttely "Minun Kiskoni" (fin. Minun Kiskoni). Esitetyistä teoksista saattoi lukea loputonta rakkautta Suomea kohtaan, sitä maankulmaa kohtaan, jossa taiteilija asuu ja työskentelee.

Perhe

Muistiinpanot

  1. Valtaistuin on turistien uusi kuvauspaikka Arkistoitu 4. maaliskuuta 2016 Wayback Machinessa // YLE 23.6.2009  (lop.)
  2. Suomen Kuvanveistäjäliiton jäsen osallistuu Samaran vesihuoltojärjestelmään omistettuun veistoskilpailuun! (linkki ei saatavilla) . Haettu 12. heinäkuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 6. elokuuta 2016. 
  3. Taustatietoa Onnenhevonen-veistoksesta Arkistoitu 9. lokakuuta 2007 Wayback Machinessa  (fin.)
  4. Merja Illala. Tuuli mereltä tuli Hankoon Arkistoitu 4.3.2016 Wayback Machinessa // Turun Sanomat 24.6.2005  (fin.)
  5. Suomalainen kuvanveistäjä aikoo valaa pronssista Tšeljabinskin symbolin - kamelin. (linkki ei saatavilla) . Haettu 12. heinäkuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 21. syyskuuta 2016. 
  6. Tšeljabinsk "Venus": toimittajat kiistanalaisesta veistoksesta. . Haettu 12. heinäkuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 15. elokuuta 2016.
  7. Suomalainen kuvanveistäjä antoi Tšeljabinskille kamelin. (linkki ei saatavilla) . Haettu 12. heinäkuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 29. kesäkuuta 2016. 
  8. Tšeljabinsk silvotaan tai Sergei Davydovin "Kamelin visio". . Haettu 12. heinäkuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 7. elokuuta 2016.
  9. Tšeljabinskin asukkaat irrottivat ruman kamelin hännän, kaupungin vaakun ja Davydovin raskaan perinnön. . Haettu 12. heinäkuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 3. heinäkuuta 2016.

Linkit