Aleksei Dmitrievich Saltykov | ||||
---|---|---|---|---|
Syntymäaika | 1. (13.) helmikuuta 1806 | |||
Syntymäpaikka | ||||
Kuolinpäivämäärä | 11. (23.) maaliskuuta 1859 (53-vuotias) | |||
Kuoleman paikka | ||||
Kansalaisuus | Venäjän valtakunta | |||
Ammatti | diplomaatti , kirjailija , taiteilija | |||
Isä | Dmitri Nikolajevitš Saltykov [d] | |||
Äiti | Anna Nikolajevna Leontjeva [d] | |||
Palkinnot ja palkinnot |
|
|||
Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa |
Prinssi Aleksei Dmitrijevitš Saltykov (1. helmikuuta 1806 [1] - 11. maaliskuuta 1859) - venäläinen matkustaja Persiassa ja Intiassa , kirjailija ja taiteilija , Anglo-fani . N. I. Saltykovin pojanpoika , P. D. Saltykovin veli . Venäjän aristokratialle epätyypillisten etujensa vuoksi hänet kutsuttiin intiaaniksi.
Syntyi Pietarissa 1. helmikuuta 1806 sokean prinssi Dmitri Nikolajevitš Saltykovin ja hänen vaimonsa Anna Nikolajevnan, syntyperän Leontieva, perheeseen. Kotikoulutuksen saatuaan hän siirtyi 11. joulukuuta 1823 State College of Foreign Affairsin aktuaarin palvelukseen ja 22. elokuuta 1826 hänelle myönnettiin kamarijunkkerin arvo . samana vuonna (9. marraskuuta) hänet lähetettiin erityistehtäviin valtiosihteeri D. N. Bludovin palvelukseen .
Lyhyen eron jälkeen, 1. lokakuuta 1828, prinssi nimitettiin A. P. Butenevin alaisiksi , joka oli tuolloin Konstantinopolissa asiainhoitaja , ja puolitoista vuotta myöhemmin (3. tammikuuta 1830) hän siirtyi Kreikkaan erityisellä varauksella. tehtävät kreivi V. N. Paninille ; Pian hänet siirrettiin Aasian osaston toimistoon ja hänet nimitettiin Kreikan lähetystön sihteeriksi , missä hän toimi vuoteen 1831 asti.
Vietettyään lyhyen ajan Lontoon-suurlähetystössä ( 22.11.1832 alkaen) prinssi siirtyi omasta tahdostaan Firenzeen (14.2.1834), ja sen jälkeen kun edustusto lakkautettiin siellä, hänet nimitettiin lähetystyö Roomaan (26. helmikuuta 1836). Lopulta 7. elokuuta 1838 hänet lähetettiin Teheraniin , josta hän palasi Pietariin 4. toukokuuta 1839 ja lähetettiin kuriirilla Lontooseen. Mutta jo 3. lokakuuta 1840 Saltykov, jolla ei koskaan ollut vetovoimaa diplomatiaan, erotettiin palveluksesta pyynnöstä tuomioistuimen neuvonantajan arvolla . Tähän mennessä hänelle myönnettiin Pyhän Stanislavin 2. asteen, Pyhän Vladimirin 4. asteen ja Pyhän Annan 3. asteen ritarikunnat [2] .
Prinssi, jolla oli lapsuudesta lähtien synnynnäinen intohimo matkustamiseen, joka kehittyi hänessä entisestään työmatkoilla, ja hänellä oli merkittäviä varoja (3500 sielua Vladimirin maakunnan Jurjevskin, Pokrovskin ja Vladimirin alueilla), hän haaveili aina matkasta Itään. Hän onnistui toteuttamaan tämän toiveen vuoden 1838 lopussa, kun hänet määrättiin Persiaan. Mentyään uudelle palvelutyölleen Kaukasuksen kautta S. asui toukokuuhun 1839 saakka Teheranissa tarkkaillen ja kirjaten muistiin sen asukkaiden tapoja ja elämäntapaa.
Vuosina 1841-1843. Prinssi Saltykov teki ensimmäisen matkansa Intiaan. Vuosina 1845-1846. - toinen, jossa hän vietti kaiken aikansa "jatkuvilla matkoilla Etelä- ja Keski-Intian halki ja tutki monia paikkoja, joita hän ei päässyt näkemään ensimmäisellä matkalla". Prinssi Saltykov vietti elämänsä lopun matkustaen ympäri Eurooppaa.
Kotiympäristössään hän oli aina jokseenkin eksentrinen, käveli persialaisessa tai intiaaniasussa (siis hänen lempinimensä "intialainen"). Hänen asuntonsa oli aina kokonainen harvinaisuuksien museo, ja se oli sisustettu itämaiseen tapaan. Hän asui kaikkialla erakkona, viettäen kokonaisia päiviä maalaamalla, johon hän rakasti suuresti, ja "kutsui taloonsa vain hyviä piirtäjiä, koska hän itse ei ollut viimeisten joukossa".
Hänet tuntevien arvostelujen mukaan prinssi Saltykov "kuului harvinaisten ihmisten joukkoon, joilla oli miellyttävä luonne, ilman pienintäkään ylpeyttä ja sharlatanismia, ja lisäksi vaatimattomuutta", ollessaan muiden kanssa hän oli aina erittäin lempeä, hellä. ja hyödyllinen. Yksi hänen aikalaisistaan muistutti, että Saltykov erottui tyylikkäästä ja aristokraattisesta ulkonäöstä, ulkoisesti hän muistutti Chopinia; 40-vuotiaana hänellä oli nuorekas joustavuus, ja hänen ohuiden, pitkulaisten kasvojensa piirteissä oli melankolisen hyväntahtoinen ilme [3] .
Hän kuoli sydänsairauksiin Pariisissa , missä hän asui erakkona ja kutsui taloonsa vain taiteilijoita. Hänet haudattiin Pyhän Ristin kirkon alttarin alle kylän suvun tilalle. Snegirevo , Vladimirin maakunta [4] . [5]
Saltykov julkaisi vaikutelmansa ensimmäisistä matkoistaan vuonna 1849 Moskovassa otsikolla "Matka Persiaan". Saman matkan kuvaus, joka julkaistiin Pariisissa ranskaksi, käytiin läpi kolme elinikäistä kuvitettua painosta (1851, 1853 ja 1854), ja lisäksi se julkaistiin kahdesti Varsovassa, ranskan kielestä puolaksi käännetty Wojciecha Szymanowskiego (1852 ja 1856 gg) .).
Intian-matkan kuvaus julkaistiin otteina The Moskvityaninissa vuonna 1849 ja sitten ranskaksi Pariisissa vuonna 1851 Saltykovin itsensä kuvittamana. Kuvaus toisesta matkasta ilmestyi ensimmäisen kerran Pariisissa vuonna 1848 otsikolla "Voyage dans l'Inde, composé de 36 lithographies à deux teintes" perustuen prinssin itsensä piirustuksiin, ja se julkaistiin toisessa painoksessa v. samassa paikassa 1850-1852. Venäjän kielellä, ilman piirustuksia, julkaistu Moskovassa L. A. Mayn kääntämänä vuonna 1851 otsikolla "Kirjeitä Intiasta".
Samana vuonna Pariisissa julkaistiin C. Voyage en Perse et dans l'Inde (3 osa, Pariisi, 1850-51, 8°), joka herätti innokkaimman vastauksen Lacombilta, joka piti tätä teosta merkittävänä kirjallisena ilmiönä. . Prince oli samaa mieltä hänestä . P. A. Vjazemsky .
Vuonna 1853 Aleksei Dmitrievich julkaisi Pariisissa taiteellisesti toteutettuja valokuvia piirustuksistaan, jotka edustavat asukastyyppejä, ja käytti paljon rahaa tähän julkaisuun (Les habitants de l'Inde, dessinés d'après nature par le prince Solticoff, lith. par Prayer Paris 1853, 42 planches in f°).
Colombon ja Kandyn välisellä tiellä, 1848, Lettres sur l'Inde, Paris, Amyot
Bengalin kylä Gangesin rannalla, 1848, Lettres sur l'Inde, Paris, Amyot
Kulkue jumalatar Kalin osaan, 1848, Lettres sur l'Inde, Paris, Amyot
Elephants of the Raja of Travancourt, 1848, Lettres sur l'Inde, Paris, Amyot
Pagodi, 1848, Lettres sur l'Inde, Paris, Amyot
Madras, 1848, Letters sur l'Inde, Paris, Amyot
Uskonnollinen kulkue Madrasissa, 1848, Lettres sur l'Inde, Paris, Amyot
Colombon ja Kandyn välisellä tiellä, 1848, Lettres sur l'Inde, Paris, Amyot
Saltykov, Aleksei Dmitrievich - esi-isät | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
|