Suomen lakikokoelma ( Suomen säädöskokoelma , Swedish Finlands författningssamling ) on painetuista vihkoista koostuva virallinen julkaisu, jossa julkaistaan tärkeimmät lait . Kun laki julkaistaan, sen katsotaan tulleen kansalaisten tietoon ja samalla sitovan heitä. Samat lait annetaan ruotsiksi. Oikeuskirjallisuudessa käytetään lyhennettä SäädK tai SDK , ruotsiksi FFS tai FörfS . Julkaisun päätoimittaja on Jari Linhala ( fin. Jari Linhala ).
Säännöksissä on julkaistava: [1]
Suomen perustuslaissa todetaan, että Suomen valtioneuvosto julkaisee välittömästi lain perussäännössä sen jälkeen, kun presidentti on allekirjoittanut lain. Lain tulee olla selvä, milloin se tulee voimaan, tätä aikaa ei voida määrätä erilliseksi säännökseksi. Jos lakia ei julkaista sen voimaantulopäivänä, se tulee voimaan julkaisupäivänä. Yleisesti ottaen julkaiseminen on lakien ja asetusten voimaantulon ehdoton edellytys. [2]
Lakikoodi sisältää myös luettelon aakkosjärjestyksessä ja päivämäärän mukaan. Vuoteen 1995 asti luettelo edellisestä lakikokoelmasta julkaistiin noin kymmenen vuoden välein. Sähköinen järjestelmä http://www.finlex.fi/ on nyt toiminnassa .
Nyt julkaisusta vastaa oikeusministeriö . Painamisesta vastaa Edita Prima Oy ja myynnistä Edita Publishing Oy .
Suomessa on tähän päivään asti voimassa keisari Aleksanteri III:n aikainen rikoslaki. Vuoden 1889 lakikokoelma, joka alkaa sanoilla:
"Me, Aleksanteri Kolmas, olemme Jumalan nopealla armolla koko Venäjän keisari ja itsevaltias..."
on muodollisesti voimassa tähän päivään asti. Kaikkien Suomea koskevien laillistamisten ja keisarillisten määräysten ja ilmoitusten julkaiseminen yhtenä kokoelmana venäjäksi, suomeksi ja ruotsiksi alkoi tammikuussa 1860 keisarin 28. marraskuuta 1859 antaman määräyksen mukaisesti [3] . Rikoslain sisältö on muuttunut paljon yli sadassa vuodessa, mutta osa alkuperäisen vuoden 1889 lain osia on edelleen laissa. Lakiin tehtiin kattava päivitys vuonna 1976, ja viimeiset muutokset lakiin tehtiin vuonna 2004. [neljä]
Lakikoodin otsikot suomeksi/venäjäksi olivat:
Asetusten julkaiseminen alkoi Suomessa vuonna 1808. Ne julkaistiin venäjäksi, ruotsiksi ja suomeksi. Alkuperäinen teksti oli venäjäksi. Ruotsinkielinen käännös oli jonkin aikaa ainoa, mutta säädökset julkaistiin pikkuhiljaa myös suomeksi. Aluksi se oli vain osa asetuksista, mutta vuodesta 1860 lähtien kaikki asetukset julkaistiin kolmella kielellä.
Aluksi jokaisella kokoelman määräyksellä ei ollut omaa numeroa, vaan yhdellä numerolla julkaistiin useita asetuksia. 1860-luvulla lain nimi alkoi usein: Korkein manifesti. Jumalan armo... ("Keisarillisen Majesteetin Armollinen Julistus"), mutta myös muita asiakirjoja julkaistiin. Nimi voi olla asetus, manifesti, määräys, ohjekirja, suunnitelma, kirje, määräys, ohje, päätös, asiakirja, selitys, säännöt jne. Ero näiden termien välillä oli usein epäselvä, ja 1900-luvun alussa yleisnimeä "asetus" käytettiin monissa laeissa.
Yleensä tärkeimmissä asetuksissa (julkaistuessaan) oli merkintä " Ylösluettava Saarnastuolista ". Sitten ( kuvernöörit ) saivat tehtäväkseen järjestää pappien säädösten ilmoittamisen kirkoissa ihmisille.
Vuonna 1918 sekä Helsingissä että Vaasassa julkaistiin asetuskokoelma . Helsingissä kansanedustajaneuvosto julkaisi numerot 10-33 ja ns. Vaasan senaatti , käyttäen Suomen Senaatti -nimeä , julkaisi Vaasassa numerot 12-28. Molemmat käyttivät nimeä Suomen lakikoodi , mutta jopa samoja numeroita. on täysin erilaista sisältöä..
Lakikoodin sopimusluettelo (lyhennetty SopS) julkaisee Suomen allekirjoittamat valtion sopimukset, niihin liittyvät asiakirjat ja maan täyttämät velvoitteet, selvitykset ja lausunnot. He julkaisevat myös sopimusten irtisanomisesta ja sovelletuista päätöksistä. Lisäksi sopimusluettelossa julkaistaan lait, joiden nojalla sopimukset voivat tulla voimaan, sekä kansainvälisiin suhteisiin liittyvät asetukset ja lausunnot. Yleensä vähemmän merkittävistä sopimuksista voi olla vain viesti, jossa mainitaan laitos, josta saat kopion valtion sopimuksesta. Suomen autonomian aikana valmistuneet kansainväliset sopimukset julkaistiin yhdessä muiden asetusten kanssa. Itsenäisen Suomen tekemät sopimukset julkaisi alun perin ulkoministeriö. Vuodesta 1933 lähtien niitä on julkaistu erikseen lakikokoelmassa otsikolla "Lista sopimussarja". [5] Vuoden 1981 alussa nimeksi tuli "Suomen säädöskokoelman sopimussarja" (Suomen säädöskokoelman sopimussarja). [6] Tässä luettelossa olevilla sopimuksilla on oma numerointinsa, joka eroaa muista asetuksista. Sopimukset on jaettu kahteen osaan: Vuodesta 1981 lähtien on julkaistu "Luettelo oikeudellisten määräysten sopimuksista". Ulkomaisten maiden kanssa tehdyt sopimukset" (Suomen säädöskokoelman sopimussarja. Ulkovaltain kanssa sekä vuodesta 1994 lähtien - "Luettelo sopimuksista, jotka sisältävät säännöksiä. Euroopan talousvyöhyke.» (Suomen säädöskokoelman sopimussarja. Euroopan talousalue)
Vuosina 1993–2002 julkaistiin Suomen säädöskokoelman talousarviosarja. Se julkaisi: valtion talousarvio, valtion budjetin alijäämä, asetukset lainanottovaltuudesta ja muut valtion talouteen liittyvät asetukset. Vuodesta 2003 lähtien valtion talousarvio on julkaistu Suomen lakikokoelmassa. Lista on numeroitu.
Virallisissa asiakirjoissa laki ilmoitetaan seuraavasti: ensin ilmoitetaan sen nimi, sitten hyväksymispäivä ja numero laissa, esimerkiksi Suomen perustuslaki 11.6.1999/731 (Suomen perustuslaki). Jos asetuksen antamisvuosi poikkeaa julkaisuvuodesta, ilmoitetaan molemmat päivämäärät, esim. 2000 . Jos asetuksen päivämäärää ei ole annettu, riittää, että tiedetään määräyskokoelman vuosi ( 8/2000 ). [7] Toinen, lyhyempi tapa viitata lakiin on ilmoittaa vain lain numero ja vuosi ( Suomen perustuslaki 731/1999 ). Mutta hakujärjestys on erilainen eri tavoin. [7] Oikeuskirjallisuudessa lakeihin viitataan usein pysyvästi hyväksytyillä lyhenteillä, joiden selitykset julkaistaan luettelona tai heti ensimmäisen käytön yhteydessä. Säännöksen joukon eri osat tai niiden kohdat tunnistetaan antamalla lyhenne sekä luvun ja kappaleen numero. RL 24:1 tarkoittaa Suomen rikoslakin 24. luvun 1. kappaletta. [7]
Jokaisella ministeriöllä on luettelo säännöksistä, joissa ministeriö julkaisee asetukset, joita ei ole julkaistu Suomen laissa. Samoin muilla valtion virastoilla on omat reseptiluettelonsa julkaistavaksi. He voivat julkaista yleisiä ohjeita, päätöksiä ja ilmoituksia. [kahdeksan]