Saksan rikoslaki tekee eron alle 14-vuotiaisiin lapsiin ja 14–18- vuotiaisiin nuoriin kohdistuvien seksuaalisten toimien välillä. Lapsiin kohdistuvat seksuaaliset teot luokitellaan Saksan rikoslain § 176:n mukaan, teini-ikäisiä kohtaan 182 §:n mukaan . Huoltajaa vastaan kohdistuviin tekoihin sovelletaan 174 §:ää. Sukupuolisella teolla tarkoitetaan kaikissa tapauksissa kaikkea seksuaalista tekoa.
Saksassa ei ole kiinteää suostumusikää , mutta eri seksuaalisen toiminnan muodoille on eri ikärajat. Saksan rikoslain 176 §:n mukaan suostumuksen alaikäraja on kuitenkin 14 vuotta. Kaikki seksuaalinen kontakti alle 14-vuotiaiden kanssa katsotaan lasten seksuaaliseksi hyväksikäytöksi ja on lain mukaan rangaistavaa. Samaan aikaan rikosoikeudellinen vastuu alkaa Saksan rikoslain 19 §:n mukaan 14 vuoden iästä alkaen.
Saksan rikoslain alaikäisiin kohdistuvat seksuaalirikokset on jaettu seuraaviin ryhmiin:
Seksuaalisesta kontaktista alle 14-vuotiaan lapsen kanssa, niin aktiivisen kuin passiivisenkin kanssa, tuomitaan vankeusrangaistus kuudesta kuukaudesta 10 vuoteen (176 §, 1-3 kohta). Kolmannet osapuolet, jotka houkuttelevat lapsen seksuaaliseen kanssakäymiseen aikuisen kanssa, rangaistaan samalla tavalla. Erityisen vakavissa tapauksissa vähimmäisrangaistus on vähintään yksi vuosi.
Par. 4 § 176 §:n mukaan vankeutta kolmesta kuukaudesta viiteen vuoteen on rangaistava vankeusrangaistus kolmesta kuukaudesta viiteen vuoteen seksuaalisesta toiminnasta lapsen läsnä ollessa, joka pakottaa alle 14-vuotiaan lapsen muuhun seksuaaliseen toimintaan (ei kuulu edellä 1 osan tapauksiin). -3), jossa esitetään lapsipornografisia tuotteita, joiden tarkoituksena on rohkaista häntä suorittamaan seksuaalista toimintaa suoraan syytetyn tai kolmannen henkilön kanssa tai seksuaalista toimintaa aikuisen läsnäollessa, sekä pornografisten tuotteiden näyttämiseksi tai jopa puhumiseksi liittyvistä aiheista.
Rangaistusaika kolmesta kuukaudesta viiteen vuoteen on rangaistava henkilö, jonka osalta osoitetaan, että hän on tehnyt toisen kanssa sopimuksen määrättyjen toimien suorittamisesta lapsen suhteen tai lupaamisesta tai tarjoamisesta kolmannelle. on todistettu, että lapsella on mahdollisuus suorittaa hänen kanssaan jokin määrätyistä sukupuoliteoista (176 §, 5 kohta).
Myös rikokseen valmistautuminen ja seksuaalisen teon yritys lapsen kanssa ovat rangaistavaa (176 §, 6 kohta). Poikkeuksia ovat tapaukset, joissa epäonnistunut yritys näyttää pornografiaa lapselle, puhua lapsen kanssa oleellisista aiheista, tehdä yhteistyötä kolmannen osapuolen kanssa seksuaaliseen tekoon lapsen kanssa tai lupaus antaa lapsen kolmannelle osapuolelle seksuaalista toimintaa varten. häntä.
Jos vastaaja on jo viimeisten viiden vuoden aikana tuomittu seksuaalisesta kanssakäymisestä lapsen kanssa tai lapsen yllyttämisestä seksuaaliseen kanssakäymiseen toisen aikuisen kanssa, hänen vankeusrangaistuksensa ei voi olla lyhyempi kuin yksi vuosi (176 a § 1 momentti). .
Vankeusrangaistuksen vähimmäiskesto nostetaan kahteen vuoteen (176 a §:n 2 momentti), jos seksuaaliseen kanssakäymiseen lapsen kanssa liittyy tunkeutuminen missä tahansa muodossa (sekä passiivisena että aktiivisena) tai jos välitön seksuaalinen kontakti lapsen kanssa on aiheuttanut hänelle fyysistä tai henkistä haittaa. Vankeusrangaistuksen vähimmäiskesto on myös kaksi vuotta, jos henkilöryhmä on seksuaalisesti tekemisissä yhteisen lapsen kanssa. Rangaistus on myös vähintään kaksi vuotta (176 a § 3 momentti), jos lapseen kohdistuva seksuaalinen kontakti tai muu seksuaalinen teko palvelee pornografisten tuotteiden valmistamista niiden myyntiä ja jakelua varten.
Jos lapsen kanssa tapahtuneen seksuaalisen kanssakäymisen seurauksena hänelle on aiheutettu vakavaa fyysistä tai henkistä haittaa tai käytetty tappouhkauksia, vankeusrangaistus henkilölle, joka on syyllistynyt seksuaaliseen kanssakäymiseen tai pakottaa lapsen seksuaaliseen kanssakäymiseen aikuisen kanssa on vähintään 5 vuotta (176 a §, 5 kohta). Erityisen vakavissa seksuaalisen väkivallan tapauksissa Saksan tuomioistuimet määräävät jopa 15 vuoden vankeusrangaistuksen [1] . Jos lapsen seksuaalisen toiminnan seurauksena lapsen kuolema tahallaan tai tahattomasti aiheutettiin, tulee kaikenlaisista rikoksista tuomittava vankeusaika 10 vuodesta elinkautiseen vankeuteen (176 b §).
Kohdat 176 ja 182 ovat oikeudellisen ristiriidassa . Oikeuden päätöksen mukaan alle 14-vuotiaan lapsen kanssa seksuaalisesta toiminnasta syytettyyn voidaan soveltaa 182 §:ää, ei 176 §:ää, jos todetaan, että syytetty ei tiennyt lapsen ikää ja erehtynyt 14 vuotta täyttäneelle teini-ikäiselle, joten tässä tapauksessa ei oteta huomioon lapsen todellista ikää, vaan hänen seksuaalisen itsetunnistuksensa muodostumistasoa . [2]
Seksuaalisen suostumuksen alaikäraja Saksassa on sukupuolineutraali 14 vuotta . Mutta laissa erikseen säädetyissä tapauksissa, jotka eivät liity luonnolliseen seksuaaliseen toimintaan, seksuaalisuhde 14-18-vuotiaan henkilön kanssa on rikosoikeudellisesti rangaistavaa. Tämän lain soveltaminen on sukupuolesta riippumatonta. Eli pojilla ja tytöillä tulee olla yhtäläinen lain suoja. Toisin kuin aikaisemmassa lainsäädännössä, kokoonpanoissa, joissa tätä ei ole erikseen mainittu, rikoksentekijän ikäraja on korkeintaan (lukuun ottamatta yleisrikollista). Käytännössä tämä tarkoittaa, että tekijä voi olla esimerkiksi uhria nuorempi.
Sopimusseksuaalisuus 14–18-vuotiaan teini-ikäisen (sekä aktiivisen että passiivisen) kanssa on rangaistavaa vain, jos teini on riippuvaisessa asemassa seksuaalisen toiminnan tekijästä tai suorittaa näitä toimintoja rahallista korvausta vastaan (rahapalkkioon ei sisälly molempien on ymmärrettävä, että taloudelliset palkkiot, mukaan lukien lahjat, makeiset ja jopa vapaa-aika, seuraavat nimenomaan seksuaalista toimintaa, eivät henkilökohtaisten suhteiden yhteydessä). Yhtä pätevää on 14–18-vuotiaan teini-ikäisen pakottaminen seksuaaliseen kanssakäymiseen kolmannen henkilön kanssa käyttämällä teini-ikäisen riippuvaista asemaa tai rahallista palkkiota. Luetelluista seksuaalisista teoista tuomitaan vankeuteen enintään viideksi vuodeksi tai sakkoon (182 §:n 1 momentti).
21 vuotta täyttänyt voidaan asettaa rikosoikeudelliseen vastuuseen myös 14–15-vuotiaan henkilön seksuaalisesta toiminnasta, jos tällainen teko on tapahtunut sellaisen muodostuneen seksuaalisen itsetunnistuksen käytön perusteella, joka puuttuu teini-ikäinen . Tästä voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi (182 §:n 3 momentti).
Tässä tapauksessa teko nostetaan kuitenkin syytteeseen vain uhrin pyynnöstä, paitsi jos syyttäjäviranomaiset rikossyyttämiseen liittyvän erityisen yleisen edun vuoksi katsovat tarpeelliseksi valtion puuttua asiaan (182 §, kohta 5). Saksan korkein oikeus päätti vuonna 1996, että uhrin ikä ei yksinään voi olla todiste siitä, ettei 14–15-vuotiaalla teini-ikäisellä ole muodostunut seksuaalinen identiteetti . Tuomioistuimen päätöksen mukaan teini-ikäisen yksilöllinen kyky tai kyvyttömyys seksuaaliseen itsemääräämiseen on todettava kussakin tapauksessa. [3]
Kaikissa näissä tapauksissa myös rikoksen yritys on rangaistavaa (182 §, 4 kohta). Tuomioistuin voi kieltäytyä nostamasta syytettä, jos syytetyn teon lainvastaisuus on uhriksi tunnustetun henkilön käyttäytymiseen nähden vähäpätöinen (182 §, 6 kohta).
Jos lapsi on aikuisen hoidossa, eli hänet on uskottu aikuisen hoidettavaksi opetus- tai koulutustarkoituksiin, niin lapseen tai nuoreen kohdistuviin seksuaalisiin tekoihin sovelletaan tiukempia sääntöjä.
Vankeusrangaistuksen kolmesta kuukaudesta viiteen vuoteen on tuomittava henkilö, joka on tehnyt seksuaalista tekoa hänelle opetus- tai kasvatustarkoituksessa uskotun alle 16-vuotiaan lapsen suhteen (174 §:n 1 momentin 1 kohta) taikka alle 18-vuotiaan lapsen tai nuoren hänelle opetus- tai koulutustarkoituksiin uskotun lapsen osalta virka-aseman väärinkäytöstä (174 § 1 momentin 2 kohta).
Vastaavasti henkilö, joka on tehnyt seksuaalista tekoa oman alle 18-vuotiaan luonnollisen lapsensa tai adoptiolapsensa sekä puolison luonnollisen tai adoptoidun lapsen, rekisteröidyn siviilikumppanin (samaa sukupuolta olevien liitossa) tai avioliiton kaltaisessa suhteessa oleva rekisteröimätön kumppani (sekä eri että samaa sukupuolta) (174 §, 1 momentti, 3 kohta).
Enintään kolmeksi vuodeksi vankeutta tai sakkoa voidaan tuomita henkilölle, joka on syyllistynyt seksuaaliseen tekoon hovihenkilön läsnä ollessa edellä mainituissa tarkoituksissa tai taivuttanut hänet seksuaaliseen tekoon hänen läsnä ollessaan oman seksuaalisen kiihottumisensa vuoksi taikka seurattavan seksuaalinen kiihottuminen (174 §, 2 kohta).
Kaikissa tapauksissa myös seksuaalisen teon yritys on rangaistavaa (174 §, 3 kohta). Tuomioistuin voi kieltäytyä nostamasta syytettä, jos syytetyn teon lainvastaisuus on hoitajan käyttäytyminen huomioon ottaen vähäinen (174 §, 4 momentti).
Nykyaikainen Saksan rikoslaki ei tee eroa samaa sukupuolta tai vastakkaista sukupuolta olevien seksuaalisten kontaktien välillä, ei myöskään terminologisella tasolla. Vuoteen 1994 asti oli kuitenkin erillinen pykälä 175 , joka kriminalisoi yli 18-vuotiaat miehet samaa sukupuolta olevien seksuaalisen kanssakäymisen mieslasten ja alle 18-vuotiaiden nuorten kanssa (§ 175, 1 kohta, sellaisena kuin se on muutettuna 1973) tai 21 vuoden ikää (175 §, 1 momentti, sellaisena kuin se on muutettuna 1969), sakkoon tai vankeuteen enintään viideksi vuodeksi (175 §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on muutettuna 1969 ja 1973). Samalla tuomioistuin saattoi kieltäytyä nostamasta syytettä tapauksissa, joissa syytetyn ikä seksuaalisen teon tekohetkellä ei ylittänyt 21 vuotta (175 §:n 2 momentti, sellaisena kuin se on muutettuna vuosina 1969 ja 1973) ja ottaen seksuaaliseen tekoon kohdistuneen henkilön käytös huomioon ottaen syytetyn teon lainvastaisuus oli vähäpätöinen (175 §, 2 kohta, vain vuoden 1973 painos). Vuoteen 1969 asti Saksan rikoslaki määräsi rikosoikeudellisen vastuun miesten välisestä vapaaehtoisesta seksuaalisesta kontaktista iästä riippumatta.
DDR : ssä on vuodesta 1968 lähtien ollut voimassa DDR:n rikoslain 151 §, joka määrää enintään kolmen vuoden rikosoikeudellisen rangaistuksen samaa sukupuolta olevien seksuaalisesta kanssakäymisestä alle täysi-ikäisen henkilön kanssa. Vuoteen 1968 asti oli voimassa vanha Saksan rikoslaki, jossa analogisesti FRG:n kanssa oli § 175, joka määräsi vankeusrangaistuksen kaiken ikäisten miesten vapaaehtoisesta seksuaalisesta kontaktista. Samanaikaisesti 21 vuotta täyttänyt mies tuomittiin enintään 10 vuodeksi vankeuteen, joka syyllistyi seksuaaliseen tekoon alle 21-vuotiaan mieslapsen tai nuoren kanssa (175 a § 3 momentti, sellaisena kuin se on muutettuna 1949). Pienestä rikoksesta vankeusrangaistus sai olla vähintään kolme kuukautta.