Sarja (musiikki)

Sarjat ( lat.  sarja- sarjoista; saksan  Reihe, Tonreihe, Grundreihe ) XX-XXI vuosisatojen musiikissa - sarja 12 eri korkeusääntä , joiden toistot ja muunnokset muodostavat musiikkiteoksen koko kudoksen [1] . Sarjaa kutsutaan myös sarjaksi, jossa on pienempi määrä (esim. 5, 7, 10) ei-toistuvia eri ääniä, jos säveltäjä työskentelee tällaisen äänisarjan kanssa samalla tavalla kuin sarjatekniikassa on tapana . dodekafonin koostumus.

Lyhyt kuvaus

Sarjan kehitys on typologisesti identtinen "säännöllisen" teeman polyfonisen kehityksen kanssa. Sarjassa on neljä päämuotoa: prima ("suora" perusmuoto; lyhennetty latinalaisella kirjaimella P ), inversio/käännös ( I ), rakhod ( R ) ja raskhod inversio ( RI ). Säveltäjä voi käyttää sarjan ääniä missä tahansa oktaavissa (eli sarjan elementtien oktaavisiirtymillä) ja sovittaa ne eri tavalla rytmillisesti, sointiin jne. Sarja voidaan transponoida mille tahansa sävelkorkeudelle 12 sävelkorkeuden mukaan tasaisesti temperoidussa oktaavissa .

Sarjatekniikkaa musiikin sävellyksen erikoistekniikkana kehittivät intensiivisesti Novovenskin koulukunnan säveltäjät  - A. Schönberg, A. Webern ja A. Berg. Myöhemmin sitä käyttivät (eri vakavuusasteella) kymmenet säveltäjät, mukaan lukien (aakkosjärjestyksessä) E. V. Denisov , E. Ksheneck , N. Skalkotas , (myöhään) I. F. Stravinsky , A. G. Schnittke ja monet muut.

Sarjamusiikin analysointiin USA:ssa ja joissakin Euroopan maissa käytetään laajasti Allen Fortin (ja muiden amerikkalaisten musiikkitieteilijöiden) opetuksia käyttäen käsitettä set/set of pitch classs (pitch class set, pitch class collection). Venäläisessä musiikkitieteessä tätä oppia kutsutaan myös "sarjateoriaksi" (ilmainen käännös englanninkielisestä  joukkoteoriasta ).

Muistiinpanot

  1. ↑ Kholopov Yu. N. -sarja // Musiikillinen tietosanakirja. M., 1990, s. 494.

Katso myös

Kirjallisuus

Linkit

  Siirry Wikidata-kohteeseen  Sanakirjat ja tietosanakirjat
Bibliografisissa luetteloissa