Seinät (laulu)

On natchniony i młody był, ich nie policzyłby nikt

On im dodawał pieśnią sił, śpiewał że blisko już świt.

Świec tysiące palili mu, znad głów podnosił się dym,

Śpiewał, że czas by runął mur…

Oni śpiewali wraz z nim:

Wyrwij murom zęby krat!

Zerwij kajdany, połam bat!

Mury juoksu, juoksu, juoksu

Olen pogrzebią stary świat!

Wkrotce na pamięć znali pieśń i sama melodia bez słów

Niosła ze sobą starą treść, dreszcze na wskroś serc i głów.

Śpiewali więc, klaskali w rytm, jak wystrzał poklask ich brzmiał,

I ciążył łańcuch, zwlekał świt…

On wciąż śpiewał i grał:

Wyrwij murom zęby krat!

Zerwij kajdany, połam bat!

Mury juoksu, juoksu, juoksu

Olen pogrzebią stary świat!

Aż zobaczyli ilu ich, poczuli siłę i czas,

I z pieśnią, że już blisko świt szli ulicami miast;

Zwalali pomniki i rwali bruk - Ten z nami! Ten przeciw nam!

Kuka sam ten nasz najgorszy wrog!

A śpiewak także był sam.

Patrzył na rowny tłumów marsz,

Milczał wsłuchany w kroków huk,

Murea ruusuinen, ruusuinen, ruusuinen

Łańcuch kołysał się u nog…

Patrzy na rowny tłumów marsz,

Milczy wsłuchany w kroków huk,

Mury rosną, rosną, rosną

Łańcuch kołysze się u nog…

Hän lauloi inspiraatiosta, hän oli nuori,
Ja he olivat siellä - laskematta.
Laulu antoi heille voimaa,
Hän lauloi, että jossain on valoa.
He sytyttivät tuhansia kynttilöitä hänelle,
päänsä yli - savua.
Hän lauloi: tule, tuhotaan vankila...
He lauloivat hänen kanssaan.

Vedä tankojen hampaat seinistä!
Riko häkit, revi kahleet!
Anna seinien sortua, sortua, romahtaa,
hautaa vanha maailma!

Pian kaikki tiesivät sen laulun,
Melodia, jopa ilman sanoja,
oli kuin valo heille, oli kuin huume
heidän sydämelleen ja päänsä.
Ja he lauloivat ja taputtivat
tahtiin, Kuoro soi kuin tykki,
kahleet murskautuivat, pimeys paksuuntui...
Ja hän jatkoi laulamista ja soittelua:

Vedä tankojen hampaat seinistä!
Riko häkit, revi kahleet!
Anna seinien sortua, sortua, romahtaa,
hautaa vanha maailma!

Mutta sitten he ymmärsivät, kuinka monta heistä siellä,
Tunsi voiman: on aika!
Ja laululla he liikkuivat kaupunkien halki:
Valoon - eteenpäin - hurraa!
Epäjumalat pölyksi, mukulakivi nyrkkiin -
Oletko meille vai et, kansalainen?
Kuka on yksin, on pahin vihollisemme!
Ja laulaja oli edelleen sama.

Hän näki väkijoukon tasaisen marssin,
hiljaa kuunnellen askeleita.
Ja seinät kasvoivat, kasvoivat, kasvoivat,
ketjut kolisevat jaloissani...

Hän näkee väkijoukon tasaisen marssin,
kuuntelee hiljaa askeleita.
Ja seinät kasvavat, kasvavat, kasvavat,
kahleet kolisevat jaloissani...

Hän oli nathnya i nuoria,
minä olin epäselvä.
Yon tasaisella veў garada
Z lauluja, joka on lähellä pyhää.
Sytytin kynttilät kaivossa,
kelluin tasaisen savun yläpuolella.
Yon spyavaў: tuhotaan turma!
Yanat nukkuivat hänen kanssaan:

Razbury turmy mura!
Vapauden Pragnesh - se on biary!
Mur hutka romahtaa, romahtaa, romahtaa - kynän
vanhan valoa!

Tiesin sanat muistoksi - Lauloin Kuljettu
kaduilla niin,
Että veri kiehui ja viha kiehui, sydämeni hakkaa ў tahdikkuutta. Bili ў satatuhatta kaukana - i rytm Voragov hyökkäsi. Menimme helvettiin teidän kaikkien vanhojen kanssa...

Razbury turmy mura!
Vapauden Pragnesh - se on biary!
Mur hutka romahtaa, romahtaa, romahtaa - kynän
vanhan valoa!

Joten paўstaў shmattysyachny Rukh,
Warrior koko rotu,
Voit muistaa kulumista ja bruk
On kiviä selvittää se.
Skin adchuў - Voiman viimeinen tunti
lisäsi baratzbeen:
Kuka on kanssamme - se ylittää meidät! ..
... Nukkuja olisi ollut omillaan.

Glyadzeў, kuin shchylny ovat onnellisia
Z yagonize laulua ja mene,
Ja laulu on kuuro, kuuro, kuuro ...
Ja nummit kasvavat, kasvavat ...

Razbury turmy mura!
Vapauden Pragnesh - se on biary!
Mur hutka romahtaa, romahtaa, romahtaa - kynän
vanhan valoa!

Eräänä päivänä isoisäni kertoi minulle:
Kun kaukaisuudesta valkeni,
seisoimme ovella hänen kanssaan,
ja kärryt ryömivät ohi.
Näetkö nämä seinät?
Me kaikki elämme heidän takanaan,
Ja jos emme tuhoa niitä,
mädämme täällä elossa.

Tuhotaan tämä vankila!
Näiden seinien ei pitäisi olla täällä!
Joten anna heidän kaatua, kaatua, kaatua!
Hajonnut pitkään.
Ja jos painat olkapäälläsi,
Ja jos painamme yhdessä,
Seinät sortuvat, sortuvat, sortuvat
Ja me hengitämme vapaasti!

Käteni ovat ryppyiset,
Siitä on kulunut monta vuotta,
Ja voimaa on yhä vähemmän,
eivätkä seinät ole kuluneet.
Tiedän, että ne ovat mätä,
mutta niitä on vaikea voittaa,
Kun voimat eivät riitä,
pyydän sinua laulamaan:

Tuhotaan tämä vankila!
Näiden seinien ei pitäisi olla täällä!
Joten anna heidän kaatua, kaatua, kaatua!
Hajonnut pitkään.
Ja jos painat olkapäälläsi,
Ja jos painamme yhdessä,
Seinät sortuvat, sortuvat, sortuvat
Ja me hengitämme vapaasti!

Isoisää ei ole kuultu pitkään aikaan,
Paha tuuli vei hänet pois,
Mutta siellä me edelleen seisomme,
Saman pyörien pauhin alla.
Ja kun joku kulkee ohi,
yritän laulaa kovemmin . Sen
laulun hän lauloi
Before I die

Tuhotaan tämä vankila!
Näiden seinien ei pitäisi olla täällä!
Joten anna heidän kaatua, kaatua, kaatua!
Hajonnut pitkään.
Ja jos painat olkapäälläsi,
Ja jos painamme yhdessä,
Seinät sortuvat, sortuvat, sortuvat
Ja me hengitämme vapaasti!