| Marcin Amor Tarnowski | |
|---|---|
| Kiillottaa Marcin Amor Tarnowski | |
| Marcin Tarnowski, Varsova, 1845 | |
| Vaakuna " Leliva " | |
| Puolan ja Napoleonin sotilasjohtaja, Konstyushkon kapinan osallistuja, Kremenets Povetin aateliston marsalkka | |
| Syntymä |
17. marraskuuta 1778 Kozin , Kansainyhteisö |
| Kuolema |
22. marraskuuta 1862 (84-vuotiaana) Zator , Galician ja Lodomerian kuningaskunta |
| Hautauspaikka | |
| Suku | Tarnowskie |
| Isä | Jan Amor Tarnowski |
| Äiti | Tekla Grabianka |
| puoliso | Sofia Urusula Tarnovskaya (vuodesta 1805) |
| Lapset | lapseton |
| Lähetys | |
| Palkinnot | |
| Sijoitus | eversti |
| Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa | |
Marcin Amor Tarnowski ( puolalainen Marcin Amor Tarnowski ; 17. marraskuuta 1778, Kozin - 22. marraskuuta 1862, Zator ) - kreivi, puolalainen sotilasjohtaja, Kosciuszkon kansannousun osallistuja, Napoleonin komentaja, Virtuti Militarin ritarikunnan haltija, Legioonan Honor ja kaksi Sisiliaa , Kremenets Povetin aateliston marsalkka.
Hän syntyi 17. marraskuuta 1778 Kozinan linnassa Dubnon alueella. Yksi kruununjoukkojen kenraalimajurin Konar-Lenczykin kastellanin Jan Amor Tarnowskin (1735-1799) ja Tekla Grabiankan (1740-1805) kolmesta pojista.
Hän aloitti asepalveluksensa 16-vuotiaana kenraali Tomasz Wawrzeckin adjutanttina Kosciuszkon kansannousun aikana 1794. Kesällä hän osallistui taisteluihin Varsovan puolustamiseksi ja vastusti myös Suvorovin joukkoja kuuluisan Prahan hyökkäyksen aikana. .
Hän osallistui Napoleonin aikakauden taisteluihin vuonna 1809 Puolan ja Itävallan sodan aikana.
Kesäkuussa 1809 Marcin Tarnovsky johti kapinallisen ratsuväen joukkoa Podoliassa. Kesäkuussa 1809 tai muiden lähteiden mukaan 2. heinäkuuta hän toi Ternopiliin (päällikkö Petr Strshizhevskylle) 200 ratsuväen osaston [1] ja jalkaosastot Stryiskin ja Sambirin alueilta [2] .
Osallistui taisteluihin Ternopilin, Veniavkan [3] [4] , Gzhimalovin, Horostkovin, Berežanyn, Adamovkan ja Zalištškykin lähellä, missä 18.6.1809 käytiin taistelu kenraali Bikingiä ja Marijampolea vastaan .
1. lokakuuta 1809 alkaen Tarnovskyn kustannuksella muodostetun 7. Galician-ranskalaisen ratsuväkirykmentin [5] komentaja ja hänen Podolian [6] asukkailta keräämät "etuudet" , joka 28. joulukuuta 1809 alkaen oli sisällytettiin Varsovan suurruhtinaskunnan joukkoihin 16. uhlanin rykmenttinä. Lublin määrättiin tämän rykmentin varuskuntakaupungiksi.
Hän aloitti vuoden 1812 kampanjan rykmenttinsä kanssa osana kenraali Latour-Maubourgin IV ratsuväkijoukkoa . Rykmentti taisteli ensimmäisen kerran Mirin taistelussa , jossa se hyökkäsi vihollista vastaan 40 kertaa ja peitti itsensä kirkkaudella [8] .
Marcin Amor Tarnovsky taisteli myös Rogachevissä, Smolenskissa , Dubrovnossa , Mozhaiskissa , Kalugassa ja Borisovissa . Hän osallistui myös vuoden 1813 kampanjaan, taistellen Ellensdorfissa, Königsteinissa , Berggeshubelissa ja Petersveldissä [9] , Pirnassa, Serassa ja Dresdenissä, haavoittui kahdesti.
Dresdenin antautumisen jälkeen ja tämän ehtojen vastaisesti hänet vangittiin (8. marraskuuta), vaikka hän jäi muodollisesti rykmentin komentajana. Tarnowski haavoittui kahdesti palvellessaan Varsovan ruhtinaskunnan armeijassa. Puolan kuningaskunnan armeijassa hän johti 20. tammikuuta 1815 lähtien Puolan kuningaskunnan 3. ratsuväkikiväärirykmenttiä. Hän ei kuitenkaan halunnut jatkaa palvelusta. Irtisanottu syyskuussa 1815, eläkkeellä 9. joulukuuta 1815.
Hän asettui Volhyniaan, missä hän ryhtyi toimiin Isänmaallisen seuran [10] . Vuodesta 1821 hän johti sitä Volynin maakunnassa sen puheenjohtajana ja oli varapuheenjohtaja Kiovan, Podolskin ja Volynin maakuntien keskuskomiteassa, jonka presidenttinä oli virallisesti Aleksanteri Prozor [11] , mutta itse asiassa. , hän tarkkaili kokonaisuutta, hieman spontaanisti, ja vähän tämän kunnioituksen vuoksi paikallisen aatelisen keskuudessa oli puolalainen Marcin Tarnowski [12] , hän tiesi Seuran lähettiläiden yhteyksistä dekabristeihin [13] . Hänet pidätettiin vuonna 1826 osana dekabristeja vastaan kohdistettuja sorroja, ja hänet kuljetettiin useita kertoja Varsovan ja Pietarin vankiloiden välillä (hän oli vangittuna täällä Pietari-Paavalin linnoituksessa) [14] . Vankilassa hän yritti tehdä itsemurhan (1827) [15] ; hänen vaimonsa Sofia Tarnovskaja joutui hulluun. Tämän seurauksena hänet tuomittiin kuukaudeksi vankeuteen ja vuodeksi poliisin valvontaan. Vuonna 1829 hän palasi Volhyniaan; Vuoden 1831 marraskuun kansannousun aattona hänet vietiin jälleen Venäjän syvyyksiin, oli maanpaossa Kurskissa [16] . Muutamaa vuotta myöhemmin vapautettuna hän asettui Podberezhkan palatsiinsa (tuhoutui ensimmäisessä maailmansodassa) Berezkan (Veliki Berezhin) kylään Kremenetsin lähellä Ukrainassa, missä hän keräsi rikkaan kokoelman sotilas- ja perheen jäänteitä [17] . Vuonna 1854 hän tuki prinssi Adam Jerzy Czartoryskin kannattajia suunnitelmilla ja tuilla [18] . Hänestä tuli Kremenets Povetin aateliston marsalkka. Hän, kuten supervälimies, valitti välimiestuomioistuinten tuomioista paitsi Volynissa, myös koko maakunnassa [19] . Vähän ennen kuolemaansa hän tuli Krakovaan.
Marcin Amor Tarnowski kuoli 21. tai 22. marraskuuta 1862 . Hänet haudattiin Krakovan Rakowicen hautausmaalle .
Marcin Amor Tarnowski oli vuodesta 1805 naimisissa kreivitär Sophia Ursula Tarnowskan (1784-1835), kruununjoukkojen kenraalimajurin Rafal Tarnowskin (1741-1803) ja Ursula Ustrzytskan (+ 1829) tyttären kanssa. Avioliitto oli lapseton.