Thaimaan televiestintä aloitti historiansa vuonna 1875 ensimmäisen lennätinpalvelun käyttöönotolla. Historiallisesti tietoliikenneverkkojen kehittäminen Thaimaassa on ollut julkisen sektorin käsissä. Hallituksen organisaatiot perustettiin tarjoamaan lennätin-, puhelin- , lähetys- ja televisiopalveluja . Yksityiset teleyritykset tekivät ensin toimilupasopimuksen valtionyhtiöiden kanssa. Yksityisen sijoittajan oli rakennettava kaikki tarvittavat tilat ja luovutettava ne valtion omistamille yrityksille, ennen kuin ne pystyivät toimimaan ja tarjoamaan palveluja yleisölle.
Vapautusprosessi tapahtui 1990- ja 2000-luvuilla. Valtion omistamia yrityksiä - Telephone Company of Thailand , Communications Authority of Thailand ja Mass Communications Organisation of Thailand - yhtiöitettiin vuosina 2003 ja 2004. Vuonna 1997 hyväksytty perustuslaki on johtanut institutionaalisiin muutoksiin, jotka edellyttävät, että koko ala on "kansallinen viestintäresurssi yleisen hyvinvoinnin edistämiseksi". Vuoden 1997 perustuslaki edellytti myös riippumattoman sääntelyelimen perustamista, joka olisi valtuutettu jakamaan ala, valvomaan ja sääntelemään viestintää Thaimaassa. Vuonna 1998 silloinen parlamentti hyväksyi perustuslain vaatimusten täyttämiseksi uraauurtavan lain, jolla perustettiin kaksi riippumatonta sääntelyelintä: a) National Telecommunications Commission (NTC) ja b) National Broadcasting Commission (NTB). Nämä muutokset tulivat voimaan vuonna 2005 kuninkaan luvalla. Töiden alkaessa NTK lopetti automaattisesti toimintansa ja otti kaikki posti- ja lennätinosaston ja televiestintäalan valtuudet. Samaan aikaan CNT:n valtuudet eivät ole koskaan toteutuneet täysimääräisesti NTC:n kanssa käytävän jatkuvan vallankiistan ja mediasektorin politisoitumisen vuoksi.
Syyskuussa 2006 armeija otti siviilihallituksen hallintaansa ja päätti yhdistää televiestinnän ja yleisradiotoiminnan sääntelyviranomaiset yhdeksi, mutta tämä menettely saatiin päätökseen vasta siviilihallituksen ottoon ja asiaa koskevan lakiesityksen laatimiseen. Tätä uutta lakia kutsuttiin "Radio-, televisio- ja televiestinnän viranomais-, sääntely- ja valvontalakiksi 2010". Tämä laki "hajotti" NTC:n ja yhdisti sekä televiestinnän että lähetystoiminnan valvontaelimet Thaimaassa. Uusi laki velvoitti myös vuonna 2010 itsenäiseksi hallintoelimeksi perustetun Kansallisen yleisradio- ja teletoimikunnan jakamaan kaikki kaupalliset toimiluvat huutokaupalla. Vuonna 2012 3G-alan ja -palvelujen lisensoimiseksi kansallinen komissio julisti tälle sektorille huutokaupan. Huutokaupan tuloksena 3 operaattoria (AIS, True ja DTAC) sai lisenssin 2,1 GHz:lle. Vuonna 2013 Broadcasting Commission huutokaupattiin 42 uutta DTTV-lisenssiä. Molemmat huutokaupat yhdessä tuottivat suurimman summan, jonka valtio sai huutokaupasta tuolloin. Myöhemmin tämä summa ylitti toisen joulukuussa 2013 pidetyn DTTV-lisenssihuutokaupan tuotot. Samaan aikaan voimassa ollut yleisradio- ja telekomissiolaki antoi komissiolle mahdollisuuden jatkaa DTTV-lupien huutokauppaa. Mutta kun armeija otti vallan maassa, kansallista yleisradio- ja televiestintäkomissiolakia muutettiin palauttamaan jakelu valtiolle.
22. toukokuuta 2014 tapahtui vallankaappaus. Tuleva sotilashallitus, jota johti kenraali Prayut Chan-Ocha , ilmoitti, että kun hänestä tulee pääministeri, hänen hallituksensa muuttaa Thaimaan "digitaalitalouteen" ja muuttaa tieto- ja televiestintäministeriön digitaalitalouden ministeriöksi. Kansallisen yleisradio- ja telekomission uudelleenorganisointi oli osa tätä suunnitelmaa. Kesäkuussa 2014 sotilashallitus julkaisi kaksi uutta lakia, jotka vaativat, että: 1) kaikki lisenssihuutokaupan tuotto on palautettava julkiseen omistukseen ja 2) kaikkien radioasemien on noudatettava uutta lakia, joka edellyttää ohjelmien sisällön tarkistamista ennen niiden lähettämistä. yleisölle (sensuroitu) . Syyskuussa 2014 myönnettiin väliaikaiset toimiluvat radioasemille, jotka suostuivat allekirjoittamaan vapaaehtoisen yhteisymmärryspöytäkirjan. Tämä oli väliaikainen edellytys lähetyskyvylle, kunnes lähetyskomitea tarkastaa ja saa " de jure " -lisenssin. Samanaikaisesti sertifioinnille ei asetettu aikarajaa.
Matkaviestinverkkomarkkinoita hallitsee kolme suurta operaattoria. Kaikki suuret matkapuhelinoperaattorit käyttävät GSM / 3GPP -teknologiaa , mukaan lukien GSM , EDGE , UMTS ja LTE . Thaimaassa on kuusi analogista televisiokanavaa ja 24 kaupallista digitaalista kanavaa aloitti lähetykset vuonna 2014.
Kaupan kilpailuviranomainen on vuoden 2017 kilpailulain mukaisesti luopunut tiettyjen alueiden, mukaan lukien lähetystoiminnan harjoittajien ja teleyritysten, sääntelystä. Toisin sanoen vuoden 2017 kilpailulain voimaantulon jälkeen yleisradio- ja televiestintäalat, joita säänneltiin erityisillä kauppakilpailulailla, on vapautettu yleisistä kilpailulaeista, ja niihin sovelletaan vain alakohtaisia kilpailusääntöjä. [yksi]
Thaimaassa on kolme lankapuhelinoperaattoria: TOT Public Company Limited, True Corporation ja TT&T. Vuoden 2014 viimeisellä neljänneksellä ne palvelevat 5 687 038 tilaajaa. Tämä luku on laskenut vuodesta 2008 lähtien.
Ensimmäinen puhelinverkko asennettiin Thaimaahan (Siam) puolustusministeriön alaisuudessa vuonna 1881, minkä jälkeen sen valvonta siirrettiin Posti- ja lennätinosastolle. Thaimaan puhelinjärjestö (TOT) perustettiin vuonna 1954 operoimaan puhelinverkkoa.
Puhelinverkon kehitys pysyi alhaisena suurimman osan 1900-luvulta. Vuonna 1992 puhelinlinjojen suhde väestöön oli 3,3 numeroa 100:ta kohden. Vuonna 1991 kahdelle yksityiselle yhtiölle myönnettiin puhelinlinjojen rakentamis- ja käyttöoikeudet; Telecom-Asia (myöhemmin nimeltään True Corporation) palveli Bangkokin suurkaupunkialuetta, kun taas TT&T palveli provinsseja. [2]
Vuoden 2014 viimeisellä neljänneksellä Thaimaassa oli 97,6 miljoonaa matkaviestintilaajaa, mikä on 146 %. Thaimaan markkinat ovat pääosin ennakkoon maksettuja, ja niillä on 84,8 miljoonaa prepaid-tilaajaa. Yli 99 %:n markkinaosuus on kolmella suurella operaattorilla (mukaan lukien niiden tytäryhtiöt): Advanced Info Service (AIS) markkinaosuudella 46,52 %, DTAC 28,50 %:n markkinaosuudella ja Truemove 24,26 %:n markkinaosuudella. Muita operaattoreita ovat valtionyhtiöt TOT Public Company Limited (TOT) 0,57 prosentin markkinaosuudella ja CAT Telecom 0,15 prosentin markkinaosuudella sekä mobiilivirtuaaliverkko-operaattorit (MVNO). [3]
1980- ja 1990-luvuilla yksityiset matkapuhelinoperaattorit alkoivat tehdä sopimuksia TOT:n ja CAT:n kanssa. TOT ja CAT yksityistettiin vuosina 2002-2003. Vuoden 2007 perustuslaki ja "Laki radiotaajuuksien osoittamisesta ja yleisradio- ja telepalvelujen sääntelystä" sisältävät säännöksiä kansallisen riippumattoman sääntelyviranomaisen perustamisesta ja taajuuksien jakamisesta kaupallista toimintaa varten huutokaupalla. Vuonna 2012 järjestettiin ensimmäinen onnistunut Kansallisen yleisradio- ja teletoimikunnan järjestämä huutokauppa, jossa IMT (2100) 45 MHz taajuusalueita jaettiin kolmelle matkapuhelinoperaattorille.
Matkaviestintäalaa säätelevään lainsäädäntöön kuuluu vuoden 2010 radiotaajuuksien jakamisesta sekä yleisradio- ja telepalvelujen sääntelyorganisaatiolaki (NBTC-laki) ja vuoden 2001 televiestintäliiketoimintalaki. Lisäksi jokaisen operaattorin, joka haluaa antaa puhelinnumeroita, on hankittava erillinen toimilupa NBTC:ltä NBTC:n myöntämän Telecom Numbering Planin mukaisesti. [yksi]
Vuonna 2015 Yleisradio- ja Televiestintäkomissio järjesti kaksi lupahuutokauppakierrosta 1800 MHz ja 900 MHz taajuuksille. Marraskuussa Advance info Service (AIS) ja True Corporation voittivat 1800 MHz:n lisenssin huutokaupassa, joka kesti lähes 33 tuntia. Joulukuussa True Corporation ja Jasmine International voittivat 900 MHz:n huutokaupan. Tämän huutokaupan tärkeä seuraus on Jasmine Internationalin ilmaantuminen televiestintäalalle, jolla ei moneen vuoteen ollut uutta toimijaa.
Vuonna 2017 matkaviestintilaajien määrä oli 121,53 miljoonaa [ [6]ja vuonna 2018 se on jo 125,6 miljoonaa[5],4]
Määrä | Operaattori | Tekniikka | Tilaajien määrä | Omistajat |
---|---|---|---|---|
yksi | AIS | GSM -900 ( GPRS , EDGE ), 900/2100 MHz UMTS , HSPA , HSPA+ , DC-HSPA+ 900/1800/2100 MHz LTE-A , LTE-U/LAA , |
38,5 miljoonaa [7] (Q3 2015) 39 873 400 [8] (Q3 2016) |
INTOUCH Company (40,45 %) Singapore Telecommunications (23,32 %) |
2 | DTAC | GSM -1800 MHz ( GPRS , EDGE ) 850/2100 MHz UMTS HSPA , HSPA+ , DC-HSPA+ 1800/2100 MHz LTE |
25,3 miljoonaa [7] (Q3 2015) 24 820 462 [8] (Q3 2016) |
Telenor (42,62 %) Thai Telco Holdings (22,43 %) Telephone Organization of Thailand (TOT) (5,58 %) |
3 | TrueMove H | PHS GSM -900/1800 MHz ( GPRS , EDGE ) 850/2100 MHz UMTS HSPA , HSPA+ , DC-HSPA+ 900/1800/2100 MHz LTE-A |
24 miljoonaa [9] (Q3 2015) 22 607 000 [10] (Q3 2016) |
fi:True Corporation China Mobile (18 %) |
neljä | MINUN (CAT Telecom) | 850 MHz UMTS HSPA, HSPA+ , DC-HSPA+ | 0,6 miljoonaa | CAT Telecom |
5 | T.O.T. | 2100 MHz UMTS HSPA , HSPA+ , DC-HSPA+ | 215 782 [11] (Q3 2015) Ei sisällä MVNO:ita (virtuaalioperaattoreita) 106 875 [11] (Q3 2016) Ei sisällä MVNO:ita (virtuaalioperaattoreita) |
Thaimaan puhelinjärjestö (TOT) |
Matkapuhelinverkkooperaattorit | ||||
yksi | IEC3G Buzzme (TOT-runko) |
2100 MHz UMTS HSPA , HSPA+ , DC-HSPA+ | Ei dataa | Mobile 8 Telco (Thaimaa) (100 %) |
2 | TuneTalk (TrueMove H:n kautta) |
2100 MHz UMTS HSPA , HSPA+ , DC-HSPA+ | Ei dataa | Loxley Public Company Limited (50 %) Tune Group Sdn Bhd (10 %) Thai AirAsia (40 %) |
3 | MINUN) | 850 MHz UMTS HSPA , HSPA+ , DC-HSPA+ | Ei dataa | Samart Oyj:n julkinen osakeyhtiö (100 %) |
neljä | Mojo3G (TOT-ydinverkko) |
2100 MHz UMTS HSPA , HSPA+ , DC-HSPA+ | Suljettu tammikuusta 2017 lähtien [12] | McConzult Aasia (100 %) |
5 | 168 (OMA viiteverkko) |
850 MHz UMTS HSPA , HSPA+ , DC-HSPA+ | Ei dataa | 168 Viestintä (100 %) |
6 | PENGUIN (viiteverkko MY] |
850 MHz UMTS HSPA , HSPA+ , DC-HSPA+ | Ei dataa | The Whitespace Company (100 %) |
7 | MyWorld3G (MINUN runkoverkkoni) |
850 MHz UMTS HSPA , HSPA+ , DC-HSPA+ | Ei dataa | Data CDMA (100 %) |
kahdeksan | i-Kool (TOT-ydinverkko) |
2100 MHz UMTS HSPA , HSPA+ , DC-HSPA+ | Ei dataa | Loxley Public Company Limited (100 %) |
9 | AVAA SIM (OMA ydinverkko) |
850 MHz UMTS HSPA , HSPA+ , DC-HSPA+ | Ei dataa | Samart Oyj:n julkinen osakeyhtiö (100 %) |
Kiinteän linjan puhelinnumerot ovat yhdeksännumeroisia, kun taas matkapuhelinnumeroissa on kymmenen numeroa, mukaan lukien rungon etuliite "0".
Thaimaassa on kuusi ilmaista analogista TV-kanavaa:
Siirtyminen digitelevisioon alkoi vuonna 2014. Kansallinen yleisradio- ja teletoimikunta järjesti kaupallisten televisiolupien huutokaupan joulukuussa 2013. Kaupallisia televisiopalveluja on tunnistettu neljä: seitsemän teräväpiirtotelevisiolupaa , seitsemän standarditelevisiolupaa , seitsemän uutisasemalupaa ja neljä perhetelevisiolupaa. [13] Lisäksi taajuuksia on varattu 12 valtakunnalliselle julkiselle kanavalle ja 12 alueelliselle kanavalle. Lisensoidut kaupalliset organisaatiot aloittivat kokeelliset lähetykset 1. huhtikuuta 2014. [neljätoista]
Thaimaassa on nyt käytössä seitsemän suurta merenalaista tiedonsiirtokaapelia tiedonsiirtoon ja viestintään . Thaimaassa on kaapeliulostulot Satunissa, Petchaburissa ja Chonburissa.
Thaicom on Thaimaasta liikennöidyn tietoliikennesatelliittisarjan nimi ja Thaicom Public Company Limitedin kampanjan nimi. Thaicom omistaa ja operoi Thaicomin satelliittikalustoa ja tarjoaa asiakkaille satelliittiviestintää, Internetiä, satelliittitelevisio- ja radiolähetyksiä Thaimaassa ja kaikkialla. Aasian ja Tyynenmeren alueella. Thaimaan kuningas, Hänen Majesteettinsa kuningas Bhumibol Adulyadej nimesi satelliittiprojektin Thaicomiksi symboliksi Thaimaan ja modernin viestintätekniikan välisestä yhteydestä. Vuonna 1991 thaimaalainen Shinawatra Computer and Communications Co. Oy (tällä hetkellä INTOUCH HOLDINGS PLC) allekirjoitti 100 miljoonan dollarin sopimuksen Hughes Space and Communications Company Ltd:n kanssa. rakentaa ensimmäinen viestintäsatelliitti Thaimaahan. Thaicom-1-niminen satelliitti luotiin, ja se laukaistiin geostationaariselle kiertoradalle 18. joulukuuta 1993. Satelliitissa on 12 transponderia, jotka toimivat C-kaistalla , sen ääriviivasäteilykuvio kattaa alueen Japanista Singaporeen . Shin Corporation omistaa 41 % Thaicom Public Company Limitedistä.
Telecommunications Business Act 2001 loi oikeudelliset puitteet Thaimaan televiestintäteollisuudelle. Tukikelpoisilta operaattoreilta vaaditaan Kansallisen yleisradio- ja televiestintätoimikunnan myöntämä toimilupa. Laki erottaa kolme lisenssityyppiä tällä alalla:
Vuoden 2001 lakia muutettiin vuonna 2006 pääministeri Thaksin Shinawatran johdolla , jotta ulkomaalaisilla olisi suuri omistus Thaimaan televiestintäalalla.
Vuoden 2001 lain mukaan ulkomaalaiset eivät saaneet hakea tyypin 2 tai tyypin 3 lisenssejä Thaimaan Foreign Business Actin (FBA) [15] mukaisesti .
Tyypin 2 ja tyypin 3 toimilupia hakevan hakijan tulee olla yhteisö, jonka osakkeista vähintään 75 prosenttia omistaa Thaimaan kansalaisia ja thaimaalaisten on oltava vähintään kolme neljäsosaa hakijayrityksen hallituksessa, ja henkilön on oltava vain Thaimaan kansalaisella olisi pitänyt olla lupa allekirjoittaa kaikki sitoumukset hakijayrityksen edustajana.
Vuoden 2006 muutoksilla poistettiin kaikki ylimääräiset hakijavaatimukset tyypin 2 ja 3 toimilupien osalta ja todettiin, että ulkomaalaiset voivat nyt omistaa jopa 49 % tyypin 2 tai 3 teleyrityksen osakkeista. ulkomaisten johtajien lukumäärää ei rajoitettu; ja henkilö, joka on valtuutettu allekirjoittamaan asiakirjat hakijayrityksen puolesta, voi nyt olla ulkomaalainen.
Kesäkuuhun 2013 mennessä on myönnetty 186 lisenssiä [16] , jotka on lueteltu alla tyypeittäin:
Joulukuuhun 2016 mennessä Kansallinen yleisradio- ja teletoimikunta on myöntänyt virtuaalisille matkapuhelinoperaattoreille 43 toimilupaa, mutta vain 9 on käynnistetty. [17]
Aasian maat : Televiestintä | |
---|---|
Itsenäiset valtiot |
|
Riippuvuudet |
|
Tuntemattomat ja osittain tunnustetut valtiot |
|
|