Järvi | |
Torosozero | |
---|---|
Torosozeron koillispää | |
Morfometria | |
Korkeus | 175 m |
Mitat | 8,5 [1] × 6,8 [1] km |
Neliö | 23,1 km² |
Äänenvoimakkuus | 0,119 [1] km³ |
Rannikko | 43 km |
Suurin syvyys | 18,5 [1] m |
Keskimääräinen syvyys | 5,1 [1] m |
Hydrologia | |
Mineralisaatiotyyppi | mautonta |
Läpinäkyvyys | 3,8 [1] m |
Uima-allas | |
Allasalue | 1580 [1] km² |
Sisäänvirtaava joki | Omeljanjoki |
vesijärjestelmä | Lexozero → Sula → Sula → Lenderka → Pielinen → Pielisjoki → Saimaa → Vuoksa → Laatoka → Neva → Itämeri |
Sijainti | |
63°53′51″ pohjoista leveyttä sh. 30°50′24″ itäistä pituutta e. | |
Maa | |
Venäjän federaation aihe | Karjalan tasavalta |
Tunnisteet | |
Koodi GVR : ssä : 01050000111102000010427 [2] | |
![]() | |
![]() |
Torosozero (Toros-järvi, Toros) on järvi Karjalan tasavallan länsiosassa , Muezerskyn alueella .
Altaan jäätikkötektoninen alkuperä [1] .
Järvi on timantin muotoinen, pitkänomainen luoteesta kaakkoon. Rannat ovat koholla, kivi-hiekkaisia, sekametsän peittämiä. Järvessä on 14 saarta, joiden kokonaispinta-ala on 2,1 km² [1] . Torosshuarin saari jakaa järven pohjoiseen ja eteläiseen osaan.
Pääsivujoki on Omelyanjoki ( Rovkulsky -järvestä ). Virta Virdan väylän kautta Leksozerojärveen . Pohjoisessa Torosozerolla on nimetön sivujoki, joka virtaa Vezhungiyarvi -järvestä .
Pohja on epätasainen, enimmäkseen vihreiden lieteisten sedimenttien peittämä, järven rannikkovyöhykkeellä on kivi-hiekkaista maaperää. Korkeampaa vesikasvillisuutta edustavat lahtien ruoko.
Järvessä asuu siika, särki, hauki, lahna, muikku, ahven, mateen ja räppi.