| Manolis Triandafillidis | |
|---|---|
| Μανόλης Τριανταφυλλίδης | |
| Manolis Triandafillides vuonna 1909 | |
| Syntymäaika | 1883 |
| Syntymäpaikka | Ateena |
| Kuolinpäivämäärä | 1959 |
| Kuoleman paikka | Ateena |
| Maa | Kreikka |
| Tieteellinen ala | Kielitiede |
| Työpaikka | Thessalonikin Aristoteles-yliopisto |
| Alma mater | Ateenan yliopisto |
Manolis Triandaphyllidis ( kreikaksi: Μανόλης Τριανταφυλλίδης 1883 Ateena - 1959 Ateena) oli kreikkalainen kielitieteilijä , yksi nykyaikaisen opetuskielen perustajista . Hän antoi suuren panoksen Eleftherios Venizelosin hallitusten koulutusohjelmiin [1] Vuonna 1939, kenraali Metaxasin sotilasdiktatuurin aikana , hänelle annettiin tehtäväksi julkaista demotiikan kielioppi - "Modern Greek Grammar" [2] . .
Hän testamentti henkisen ja aineellisen omaisuutensa, mukaan lukien valtavan kirjastonsa, Thessalonikin Aristoteles-yliopiston filosofian tiedekunnalle ja loi (vuonna 1959) nimelleen säätiön, joka jatkaa merkittäviä julkaisujaan ja muuta toimintaansa "viljelimään kansankieltä ja Kreikan kansan koulutuksen edistäminen" toivelahjoittajan mukaan.
Manolis Triandafillides syntyi Ateenassa vuonna 1883. Hänen isänsä Alexandros oli makedonialainen Kozanin kaupungista [3] , jonka juuret olivat Xirolivado Imatiin [ 4] kylästä . Äiti Julia Rodokanaki oli kotoisin Chioksen saarelta [5] . Manolis Triandafillidis opiskeli Varvakis Gymnasiumissa . Lapsuudesta lähtien hänellä oli taipumus matematiikkaan, mikä oli syynä hänen ensimmäiseen pääsyyn vuonna 1900 Ateenan yliopiston fysiikan ja matematiikan tiedekuntaan . Vuotta myöhemmin hän kuitenkin muutti suuntautumistaan ja astui filosofian tiedekuntaan [6] . Muiden lähteiden mukaan hän tuli fysiikan ja matematiikan tiedekuntaan isänsä vaatimuksesta ja filosofian tiedekuntaan äitinsä avulla. Hän oli kuuluisan kielitieteilijän G. Hadzidakisin oppilas , jonka vaikutuksesta hän lähestyi kreikan kielen tieteellistä pohdintaa. Myöhemmin vapautunut perheensä tiedekunnan ja yleensä ympäristönsä kafarevus- kielen konservatiivisuudesta , hän lähestyi modernin puhekielen Dimotikin kannattajien ideologiaa [7] .
Tämän jälkeen vuonna 1905 hän muutti Saksaan jatkamaan opintojaan. Hän opiskeli kuusi kuukautta Münchenissä , minkä jälkeen hän muutti Heidelbergiin , missä hän osallistui ns. Palattuaan Müncheniin hän jatkoi opintojaan heinäkuuhun 1908 saakka. Hän osallistui kielitieteen, Bysantin tutkimuksen ( Karl Krumbacherin kanssa ), antiikin filologian, filosofian ja pedagogiikan luokkiin. Vuonna 1908 hän kirjoitti väitöskirjansa Karl Krumbacherin [8] [9] valvonnassa . Hänen väitöskirjansa Studien zu den Lehnwortern der mittelgriechischen Vulgarliteratur ( Tutkimuksia lainasanoista keskiaikaisessa kreikkalaisessa kansankirjallisuudessa ) painettiin Marburgissa vuonna 1909 [10] . Seurasi matka Sveitsiin, jossa hän vieraili kouluissa syventäen koulutustietoaan. Marburgissa hän osallistui myös kielitieteilijä Albert Thumbin luokkiin.
Vuonna 1907 hän tekee matkan Pariisiin vieraillakseen Giannis Psychariksen luona . Tapaaminen pidettiin 10. lokakuuta 1907, ja sillä oli kauaskantoisia seurauksia sekä molempien kielitieteilijöiden henkilökohtaisiin suhteisiin että heidän kantoihinsa kielikysymyksessä.
Jo ennen paluutaan Kreikkaan hän ryhtyi perustamaan Society for Educationia, joka onnistui esittelemään Dimotikin puhutun kielen kielivallankumouksen symbolina, jolla oli poliittisia seurauksia.
Suoritettuaan opinnot ja välimatkat Englantiin ja Pariisiin, hän palasi Kreikkaan vuonna 1912, kun Balkanin sodat puhkesivat . Vuonna 1913 hänet nimitettiin muutama vuosi aiemmin luodun Kreikan historiallisen sanakirjan toimitukseen. Hän pysyi tässä virassa kesäkuuhun 1917 saakka.
Ensimmäisen maailmansodan huipulla Triandafillidisin ja Alexander Delmouzosin hallitus kutsui Eleftherios Venizelosin julkaisemaan ensimmäiset koulukirjat Dimoticsissa [11] . Samaan aikaan hänet nimitettiin perusopetuksen tarkastajaksi.
Tämä uudistus keskeytettiin äkillisesti vuonna 1920 Venizelosin hallituksen kaatumisen ja monarkistisen hallituksen valtaantulon jälkeen. Lisäksi Dimitrios Gounarisin hallituksen johtokunta jopa rohkaisi raportissaan "heittämään nämä kirjat pois kouluista ja polttamaan ne" [12] .
Samana vuonna 1920 Triandafillides lähti jälleen Saksaan, josta hän palasi vuonna 1923 N. Plastirasin vallankumouksellisen hallituksen alaisuudessa . Kesäkuussa 1923 hänet nimitettiin kansanperinteen arkistoon, minkä jälkeen hänestä tuli jälleen perusopetuksen ylin tarkastaja ja opettaja Pedagogisessa Akatemiassa. Vuonna 1926 hänestä tuli Thessalonikin Aristoteleen yliopiston professori . Thessalonikin yliopisto tarjosi hänelle ideologista vapautta, jonka hän kielsi Ateenan yliopistossa ja Ateenan akatemiassa , joissa Ateenan filosofian tiedekunnan ja erityisesti klassisen filologian laitoksen kielellinen konservatismi hallitsi, joka tuohon aikaan. oli professori ja myöhemmin akateemikko I. Stamatakosin ideologisen vaikutuksen alainen . Stamatakos kuvaili puheessaan Triandafillidistä rikollisena [13] .
Hän pysyi tässä virassa tammikuuhun 1935 asti, jolloin hän erosi ja omistautui kokonaan kielioppinsa kirjoittamiseen. Triandaphyllidis jätti tuolinsa Makedonian pääkaupungissa ja palasi Ateenaan, missä hän oli yksinomaan kirjoittamassa teoksensa Historical Introduction , jonka pohjalta hän myöhemmin kirjoitti nykykreikan kieliopin . Tämä Triandafillidesin kielioppi oli periaatteessa valmis, kun vuonna 1936 valtaan noussut kenraali Metaxas perusti Triandafillidesin johtaman komission julkaisemaan dimotican kieliopin [14] . Triandaphyllidiksen kielioppi perustuu kansankieleen, mutta ottaa jossain määrin sanaston osalta Kafarevusan asettaman statuksen.[ selkeä ] Triandaphyllidisin kielioppi "legitimisoi" vuosien 1917-1920 koulutusuudistuksessa ehdotetun kompromissin. Filologi ja leksikografi Emmanuel Criaras kuitenkin kirjoitti, että Triandafillidis uskoi, että dimoottisen kielen jatkokehityksellä olisi viimeinen sana tässä asiassa. Kreikan kolminkertaisen saksalais-italialais-bulgarialaisen miehityksen vuosina Triandafillides jäi eläkkeelle taloonsa Ateenassa. Sodan päättyessä vuonna 1945 hän teki kolmen kuukauden matkan Egyptiin tutkien Egyptin silloisen suuren kreikkalaisen yhteisön koulutusjärjestelmää . Vuosina 1948-1949, Kreikan sisällissodan vaikeana aikana , hän asetti ehdokkuutensa Ateenan yliopiston kielitieteen katedraaliin. Reaktio oli negatiivinen ja meluisa: häntä kutsuttiin "rikolliseksi" ja syytettiin "Isänmaan muodostumisen tuomisesta kalliolle". Samana vuonna (1949), Criarasin sanoin, epärealistisesti tai provosoivasti ajateltuna, hän asetti ehdokkuutensa Ateenan Akatemian vapautuneeseen kielitieteen opistoon. Mutta Akatemia päätti jättää tuolin tyhjäksi. Manolis Triandafillides kuoli 20. huhtikuuta 1959 Ateenassa. Ei ollut naimisissa [15] . Hän testamentti omaisuutensa ja kiinteistönsä Thessalonikin yliopistolle. Hänen testamenttinsa mukaan hänen omaisuuttaan käytettiin modernin kreikan tutkimuksen instituutin - Manolis Triandafillidis -säätiön perustamiseen [16] .
Manolis Triandaphyllidis muodosti nuoruudessaan oman omituisen kielellisen ideologiansa, jonka mukaan hengellisen vallankumouksen saavuttamiseksi kreikkalaisessa todellisuudessa oli välttämätöntä, että ihmiset vapautuvat kafarevus -kielestä, antiikin kultin kielestä, hänen määritelmänsä mukaan ja opettaa Dimotikaa elävänä, todellisena edistyksen kielenä [17] .
Sosialistisen ja liberaalin ideologioiden ristiriidassa hänen ehdotuksensa oli erottaa koulutus kielikysymyksestä ennakoiden, että kielikysymyksen sosiaaliset ja poliittiset seuraukset jättäisivät koulutusuudistuksen tarpeen varjoonsa. Irrottautuessaan innokkaista dimoottisten kannattajista, jotka pitivät kiinni J. Psychariksen ääriasennoista , hän ehdotti sekakieltä, josta Psykharis syytti häntä kiivaasti ja kollegansa Delmuzos kuvaili häntä konservatiiviksi [18] .
Historiallisesti Triandaphyllidis suhtautui myönteisesti Korais'n yritykseen luoda nykykreikkalainen koine Psychariksen ja muiden Dimotican nykyaikaisten kannattajien vastustuksesta. Päinvastoin kuin Psycharis, Triandaphyllidis " tajusi demotiikan dynaamisen perinteen jokaisesta tietystä kielivalinnasta riippumatta […] Ottaen huomioon Koraisin ideat Psychariksen tiukan kehyksen ulkopuolella Triandaphyllidis teki mahdolliseksi Koraisin integroimisen demottiseen leiriin " [19 ] .
Manolis Triandafillides osoitti myös kiinnostusta järjestelmälliseen kreikan opettamiseen diasporan kreikkalaisille ja ulkomaalaisille, toisin sanoen siirtymiseen kreikan äidinkielen opettamisesta toisena tai vieraana kielenä.