| Bartolomeo Tromboncino | |
|---|---|
| perustiedot | |
| Syntymäaika | 1470 [1] [2] [3] |
| Syntymäpaikka | |
| Kuolinpäivämäärä | 1535 [1] [3] |
| Kuoleman paikka | |
| Maa | |
| Ammatit | säveltäjä |
| Työkalut | pasuuna |
Bartolomeo Tromboncino (Tromboncino; n. 1470, Verona - vuoden 1534 jälkeen, Venetsia ) on italialainen säveltäjä, joka tuli tunnetuksi yhtenä (aikalaisensa Marchetto Caran ohella ) tunnetuimmista frottola- säveltäjistä .
Säveltäjän nimessä oleva "Tromboncino" ei todennäköisesti ole sukunimi myöhemmässä merkityksessä, vaan (keskiaikaiseen historiaan juurtunut) lempinimi, joka viittaa Bartolomeon taitoon, "Bartolomeo Trombonist".
Veronelaisen puhallinsoittimen poika (soitti pifferoa, paikallista huivia ), Tromboncino sai alkuperäisen musiikillisen koulutuksensa kotikaupunkinsa muusikoiden parissa. 1480-luvun lopulta (tarkka päivämäärä ei ole tiedossa) vuoteen 1505 hän oli Mantovan markiisin Francesco II Gonzagan ja hänen vaimonsa (vuodesta 1490) Isabella d'Esten palveluksessa, jonka hovissa hän yhdisti säveltäjän tehtävät. , luuttusoitin ja musiikinopettaja. Uskotaan, että Tromboncinolla oli räjähtävä luonne ja hän kykeni arvaamattomiin toimiin. Kahdesti, vuosina 1495 ja 1501, ilman esimiehiensä lupaa, hän yhtäkkiä poistui työpaikaltaan (paennut Mantovasta Venetsiaan), ja vuonna 1499 hän tappoi vaimonsa Antonian tuomellen tämän aviorikoksesta [4] . Kaikissa tapauksissa hän sai anteeksi ja jatkoi työtään Mantovan hovissa.
Nuoruudestaan lähtien Tromboncino tunsi tunnetuimmat italialaiset aristokraatit ja katoliset hierarkit säveltäjänä ja esiintyjänä (laulaja, luuttu ja pasunisti). Esimerkiksi Alfonso d'Esten (Ferraran herttua) kirje vuodelta 1497 on säilynyt, ja siinä pyydettiin lähettämään hänelle neljä vologosnikia (äänikirjaa) frottolia, vuonna 1498 Milanon arkkipiispa Ippolito d tilasi hänelle uuden laulukirjan. 'Este . Tromboncino osallistui (muusikkona) suuriin tapahtumiin (häät, teatteri- ja musiikkiesitykset jne.), joita aatelisto järjesti kaikkialla Italiassa, seuraten aristokraatteja ulkomaanmatkoilla.
Vuodesta 1505 vuoteen 1508 (mahdollisesti vuoteen 1510) hän oli Lucrezia Borgian palveluksessa Ferrarassa ja vuodesta 1511 kardinaali Ippolito d'Esten palveluksessa (ibid.). Vuonna 1518 hän muutti Venetsiaan, missä hän perusti musiikkikoulun opettamaan jaloneitoja soittamaan luuttua ja laulamaan. Venetsiassa hän vietti elämänsä viimeiset vuodet: säilyneiden asiakirjojen mukaan hän pyysi vuonna 1521 Venetsian dogea myöntämään hänelle säveltäjäpatentin, vuonna 1530 hän sävelsi musiikkia venetsialaiseen karnevaaliin ja vuonna 1535 kirjeessään teoreetikko Giovanni del Lago kirjoitti "väistämättömästä paluustaan" Venetsiaan. Bartolomeo Tromboncinon kuolinaikaa ja -paikkaa ei tiedetä.
Vaikka Tromboncino kirjoitti jonkin verran pyhää musiikkia ( motettit , mukaan lukien Pyhän Jeremian valitus, lauda , Benedictus ), hän tuli musiikin historiaan ennen kaikkea yksinkertaisten maallisten laulujen kirjoittajana. genret frotola (170 kappaletta) ja barcelletta (barzelletta , 87 näytelmää) [5] sekä useita latina- ja espanjankielisiä kappaleita. Hän kirjoitti menneisyyden merkittävien runoilijoiden säkeisiin: Ovidius ("Aspicias utinam"), Petrarka ( "Sì è debile il filo", "Vergine bella") ja muihin, sekä nykyrunoilijoiden - Jacopon - säkeisiin. Sannazaro , Galeotto del Carretto (1455–1530), Michelangelo ("Come harò, dunque, ardire"), Ludovico Ariosto ("Queste non son più lagrime"); Useimpien Tromboncinon kirjoittamien runojen kirjoittajat ovat tuntemattomia.
Tromboncinon harmonia (samoin kuin frottola yleensäkin) musiikkitieteessä esitetään "monodisen" barokkilaulutyylin edelläkävijänä, eli tärkeänä vaiheena harmonisen tonaalisuuden kehityksessä [6] , jota edesauttoivat mm. säveltäjän vähäinen käyttö jäljittelevän polyfonian tekniikat ja pääosin tavuinen runolaulu. Tämän käsityksen mukaan nykyaikaisissa "aitoisissa" tulkinnoissa Tromboncinon moniääniset kappaleet esitetään yleensä sovituksessa äänelle (alkuperäisen partituurin paras) ja instrumentille/instrumenteille, kuten varhaisen barokin homofonisille "aarioille" ja kanzoneille.