| Edouard Antoine Touvnel | |
|---|---|
| fr. Edouard Thouvenel | |
| Syntymäaika | 11. marraskuuta 1818 [1] [2] |
| Syntymäpaikka | |
| Kuolinpäivämäärä | 18. lokakuuta 1866 [1] (47-vuotias) |
| Kuoleman paikka | |
| Kansalaisuus | |
| Ammatti | diplomaatti , poliitikko |
| Palkinnot | Guadalupen ritarikunnan suurristi [d] |
| Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa | |
Edouard-Antoine Touvenel ( fr. Édouard Antoine Thouvenel ; 11. marraskuuta 1818 , Verdun , Ranska - 18. lokakuuta 1866 , Pariisi , Ranska ) - ranskalainen poliitikko, kenraali Louis Touvenelin ( 1787 - 1843 ) poika, joka erottui Friedlandista. joka osallistui Waterloon taisteluun , joka oli menettänyt suosion palautuksen aikana , on palannut palvelukseen vuodesta 1830 .
Oikeustieteiden kurssin päätteeksi Touvenel matkusti ympäri itää; vuodesta 1840 lähtien hän oli diplomaattipalveluksessa. Vuosina 1849-1850 hän oli Ranskan lähettiläs Ateenassa ; vuonna 1850 rohkaisi Kreikan hallitusta vastustamaan Britannian vaatimuksia Pacificon tapauksessa . Vuosina 1850-1851 Touvenel oli lähettiläs Münchenissä .
Vuonna 1851, vallankaappauksen jälkeen 2. joulukuuta, hänet kutsuttiin Pariisiin ulkoasiainministeriöön, jossa hän hoiti pääasiassa idän asioita; suojeli Moldovan ja Valakian Tonavan ruhtinaskuntien liittoa. Vuonna 1856 hänet nimitettiin senaattoriksi .
24. tammikuuta 1860 hänet nimitettiin ulkoministeriksi Walevskyn tilalle . Hän suojeli Italian yhdistämistä, josta hän saavutti palkinnon Nizzan ja Savoian liittämisessä Ranskaan. Hänen alaisuudessaan tehtiin kauppasopimus Englannin kanssa vapaakaupan pohjalta sekä sopimukset Belgian ja Venäjän kanssa. 15. lokakuuta 1862 hän jäi eläkkeelle.
Kirjoitti: "La Hongrie et la Valachie" (P., 1840). Hänen kuolemansa jälkeen julkaisi: "Le Secret de l'Empereur. Kirjeenvaihto luottamuksellinen et inédite entre MT le duc de Grammont et le general Flahault. 1860-63” (P., 2 osa, 1889); "La Grece du roi Othon. Correspondance de MT avec sa famille et ses amis" (P., 1890); Nikolai I ja Napoleon III. Les préliminaires de la guerre de Crimée" (1891); "Episodes d'histoire contemporaine" (1892); "Trois années de la question d'Orient. 1856-59" (1897).