Teoria "Myötätuntoväsymys" (eng. Compassion fatigue ) - teoria, joka koostuu yleisön emotionaalisesta uupumuksesta suhteessa sosiaalisten ongelmien uhreihin, koska tiedotusvälineet käsittelevät intensiivisesti traagisia tilanteita. Sen ovat kehittäneet amerikkalaiset sosiologit K. Kinnick, D. Kragman ja G. Cameron.
Vuonna 1948 Paul Lazarsfeld ja Robert Merton nostivat artikkelissaan "Mass Communication, Mass Taste, and Organised Social Action" ensimmäistä kertaa esiin median huumausainehäiriön , ymmärtäen sen herkkyyden menettämisenä haitallisia sosiaalisia ongelmia kohtaan. yhteiskuntaan. [yksi]
Käsitettä "myötätuntoväsymys" käytettiin kuitenkin ensimmäisen kerran tutkimuksissa tyhjyydestä (eng. burnout ), jota ammattiapua tarjoavat ihmiset kokevat työssä (tähän luokkaan kuuluvat lääkärit, poliisit, palomiehet, sosiaalityöntekijät jne.). Tässä yhteydessä termillä viitattiin myötätunnon tunteen heikkenemiseen hädässä olevia potilaita tai asiakkaita kohtaan.
Ensimmäiset tutkijat, jotka korostivat tätä vaikutusta empiirisesti, olivat kolme amerikkalaista sosiologia Katherine Kinnick, Dean Cragmon ja Glen Cameron. He kuvasivat sitä yksityiskohtaisesti teoksessaan Compassion Fatigue: Communication and the Feeling of Emptyness in Respect of Social Issue.Kirjoittajat havaitsivat, että tietokentän häikäilemätön paine "huonojen" uutisten kanssa johtaa yleisön vieraantumiseen ja vähentää merkittävästi julkisuutta. kiinnostusta sosiaalisiin ongelmiin yleensä.
1990-luvun puolivälissä Kinnick, Krugman ja Cameron tutkivat joukkotiedotusvälineiden vaikutusta Atlantan kaupungin ja sen esikaupunkien asukkaiden asenteisiin useisiin kysymyksiin:
Sosiologisen tutkimuksen menetelmäksi valittiin puhelinkysely. Tuloksena oli 316 valmistunutta haastattelua, jotka koostuivat 35 kysymyksestä, joista jokainen kesti viisitoista minuuttia.
Sosiologit etsivät tässä tutkimuksessa vastauksia seuraaviin kolmeen kysymykseen:
Yksi haastattelun tärkeimmistä kysymyksistä kysyi haastateltaville asteikolla 1-5 arvioimaan heidän vaikutustaan joukkoviestintään väkivaltarikollisuutta, kodittomuutta, lasten hyväksikäyttöä ja AIDSia koskeviin viesteihin.
Tulokset osoittivat, että 40,1% vastaajista ilmoitti tuntevansa myötätuntoa väsyneinä tai lähestyvänsä mielentilaa väkivaltarikosten suhteen, 35% AIDSin, 33,1% kodittomuuden ja 14,7% lasten hyväksikäytön suhteen. Todisteet joukkoviestinnän ja myötätunnon väsymyksen välisestä yhteydestä saadaan todisteista, joiden mukaan tämän tilan kokevilla ihmisillä on taipumus välttää uutisoimista televisiossa, radiossa, sanomalehdissä ja aikakauslehdissä sosiaalisista aiheista. Heidän vieraantumisensa ilmaistiin sellaisina muodoina kuin "viimeisimmät paikallisuutiset kertovien tiedotusohjelmien välttäminen, kanavan vaihtaminen, television tai radion äänen sammuttaminen tai mykistäminen, sanomalehden jättäminen sivuun, huomion kääntäminen pois aiotusta juonesta, lehtien selaaminen ja aikakauslehtiartikkeleita, valikoimista ohjelmavalinnassa, joukkoviestimien käytön vähentämistä yleensä ja lasten television katselun hallintaa. [2] Sosiologit huomauttivat myös, että vastaajien eniten raportoitu välttelytapa oli yritys välttää raportoimasta ongelmasta, joka aiheuttaa myötätunnon väsymystä paikallisen television uutisissa. Vastaajien mukaan emotionaalinen tyhjyys television katselun jälkeen on paljon suurempi kuin lehden lukemisen jälkeen.
Tutkiessaan massamedian ominaisuuksia, jotka aiheuttavat myötätunnon väsymystä, sosiologit ovat tunnistaneet seuraavat erityispiirteet [3] :
Sosiologit ovat tehneet kaksi tärkeää käytännön merkitystä:
"Myötätuntoväsymys" -konseptin kirjoittajat korostivat tietyn kynnyksen kyllästymispisteen olemassaoloa, jonka ylittyessä yhteiskunnallisia ongelmia koskevat viestit eivät vain resonoi yleisössä tai vaikuta neutraalisti, vaan niillä on voimakas negatiivinen vaikutus, joka ilmaistaan. yleisö pyrkii välttämään lisäviestejä tästä aiheesta. [neljä]
Siten K. Kinnickin, D. Krugmanin ja G. Cameronin tutkimus kumoaa käsityksen siitä, että ongelmaa koskevien viestien suuri määrä motivoi yleisöä käsittelemään vastaavaa sosiaalista vaikeutta yhteiskunnassa. Sosiologit sanovat: "Huonojen uutisten häikäilemätön välittäminen tiedotusvälineiden kautta vieraannuttaa yleisön, mikä saa sen kääntymään pois sosiaalisista ongelmista... Viestintästrategioissa on otettava yhä enemmän huomioon mahdollisuus työskennellä informaatiotulvan ja emotionaalisesti masentuneen yleisön kanssa" [ 5]
Terveydenhuollon työntekijöitä yritetään valmistaa selviytymään myötätunnon väsymyksestä resilience-koulutuksen avulla. Näitä ovat muun muassa työntekijöiden opettaminen rentoutumaan stressaavissa tilanteissa, mindfulnessin kehittäminen työpaikalla, tukevien ja myötätunnon väsymyksen riskejä ymmärtävien ihmisten löytäminen sekä itsehoidon tarpeen vahvistaminen.