Harburg (linna, Baijeri)

Lukko
Harburgin linna
Saksan kieli  Burg Harburg

Näkymä linnalle
48°47′06″ s. sh. 10°41′13″ itäistä pituutta e.
Maa  Saksa
Sijainti  Baijeri ,
Harburg
Arkkitehtoninen tyyli Barokkiarkkitehtuuri , renessanssiarkkitehtuuri , goottilainen ja romaaninen arkkitehtuuri
Perustamispäivämäärä 11. vuosisadalla
Tila Kunnallinen omaisuus, museo
Materiaali kivi, tiili
Osavaltio Kunnostettu
Verkkosivusto stadt-harburg-schwaben.de
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

Harburg  ( saksa:  Burg Harburg ) - valtava linnoitus Harburgin kaupungin yläpuolella Švaabissa , sisältää koko keskiaikaisen kompleksin erilaisia ​​linnoituksia, rakennuksia ja rakenteita. Perustettu XI-XII-luvuilla. Suurin osa rakennuksista on pysynyt muuttumattomina 1700-luvulta lähtien. Linna sijaitsee 480 metrin korkeudessa merenpinnan yläpuolella. Aivan kuten Wallersteinin , Hohenaltheim ja Baldernin linnat , tämä linnoitus kuului Oettingenin [1] ruhtinastalolle vuosisatoja .

Historia

Ensimmäisenä kirjallisena maininnana Harburgista voidaan pitää Kuno de Horburkin mainintaa Berchtesgadenin benediktiiniprovostin perustamista koskevissa asiakirjoissa noin vuonna 1100. Kuno von Horburg (Harburk) oli Sulzbachin Berengar I: n velipuoli, Berchtesgadenin maakuntaneuvoston perustaja ja ilmeisesti Harburgin omistaja 1000-luvun lopulla. Ensimmäinen maininta itse linnasta on vuodelta 1150 [1] . Tuolloin 13-vuotias Staufen -suvun Heinrich Berengar , kuningas Konrad III :n ja Gertrudin Sulzbachin poika ja yhteishallitsija , lähetti kirjeen Konstantinopoliin tätilleen, Bysantin keisarinnalle Berthalle Sulzbachista ja hänen aviomiehelleen Manuel I Comnenukselle . . Tässä kirjeessä mainitaan Flochbergin taistelu. Mikä on tärkeää - nuori mies sanoo samalla, että hän oli tuolloin Harburgin linnassa.

Vuonna 1299 linnan perusti kuningas Albrecht I Habsburgien talosta Oettingenin kreiveille. Kun tämän suvun päälinja katkesi, linna siirtyi Oettingen-Wallersteinin talolle vuonna 1731 . Vuodesta 2000 linna on ollut Oettingen-Wallersteinin ruhtinaiden hyväntekeväisyyskulttuurisäätiön omistuksessa.

Vuoteen 1530 asti täällä asui kuuluisa saksalainen humanisti ja renessanssikirjailija Hieronymus Wolff .

Vuodesta 2000 lähtien linna on ollut voittoa tavoittelemattoman Fürst zu Oettingen-Wallerstein Kulturstiftung -säätiön omistuksessa .

Kuvaus linnasta

Puolustusrakenteet

Linnan linnoitusta ympäröi kehämuuri, jossa on kuusi tornia. Tämä sisältää myös bergfriedin . Hieman alempana rinteessä matkalla linnoitukseen oli linnoituksia ulkorakennuksilla ja tallilla.

Seinät

Pääseinä, jossa oli taistelukäytäviä, rakennettiin 1400-luvulla ja siinä oli muun muassa katto. Muurin korkein ja vahvin kohta on mäen lempeää, eli haavoittuvinta osaa kohti. Sen paksuus on alaosassa kolme metriä. Seiniin tehtiin porsaanreikiä piirittäjien ampumista varten . Lisäksi varustettiin erityiset vesikourut, joilla kiehuvaa vettä tai kiehuvaa hartsia ja öljyä voitiin kaataa vihollisen päälle.

Kellarit

Päätornin alla oli maanalaisia ​​huoneita (monet kallioon koverrettuja) eri tarkoituksiin. Aluksi ympäröivät talonpojat piiloutuivat tänne vihollisen hyökkäysten aikana. Myöhemmin jatkuvasti alhaisen lämpötilan vuoksi niitä käytettiin tarvikkeiden varastoina. Samaan aikaan osa tiloista oli vankityrmä.

Sisäiset rakenteet

Linnan sisällä oli palatsi, kasarmi, kaivo, linnakirkko ja kappeli.

Ruhtinasasunto

Ajan myötä omistajille rakennettiin ylellinen palatsi. 1500-luvulla täällä asui kreiviperhe. Myöhemmin rakennusta käytettiin metsästämään tulleiden aatelisten asuinpaikkana. 1800-luvun alussa asuinpaikka hylättiin ja sitä alettiin käyttää viljamakasiinina.

Kerran täällä erillisessä lisärakennuksessa oli ainutlaatuinen kirjasto ja taidekokoelma. Mutta vuonna 1980 Oettingen-Wallerstein-dynastian jälkeläiset myivät kaiken Baijerin viranomaisille 40 miljoonalla Saksan markalla . Kirjat ovat nyt Augsburgin yliopiston keskuskirjastossa .

No

Linnassa oli ainutlaatuinen kaivo, jonka syvyys oli aikoinaan 129 metriä. Totta, yhden ämpärillisen vettä saaminen kesti kolmekymmentä minuuttia. Nykyään kaivon syvyys on vain 48 metriä. Kauan uskottiin, että linnasta kaivon läpi johti erityinen salainen maanalainen tunneli. Mutta tämä väite on edelleen todistamaton.

Apurakennukset

Vuonna 1562 rakennettiin ristikkorakenteinen talo Vogtille (linnanhoitaja). Nykyään täällä on hotelli. Lähistöllä on rakennuksia, jotka olivat aiemmin aitta, talli, arsenaali ja leipomo. Nyt siellä on linnan kauppoja ja kodinhoitohuoneita.

Pyhän Mikaelin linnakirkko

Nykyään barokkityylinen yksilaivoinen linnakirkko on Harburgin vanhin kirkko. Se rakennettiin 1700-luvulla entisen romaanisen kappelin jälleenrakennuksen jälkeen. Sukuhaudoineen kryptan sisäänkäynnin edessä on ainutlaatuisia patsaita: yksi niistä kuvaa kreivi Gottfriedia, toinen kreivi Ludwig XVI. Suoraan sisäänkäyntiä vartioi kaksi soturipatsasta. Kirkossa on myös myöhäisgoottilaisia ​​Madonnan ja arkkienkeli Mikaelin veistoksia.

Kasarmi

Yksi rakennuksista palveli varuskuntaa asunnona. Myöhemmin nämä tilat rakennettiin uudelleen edustavaan tarkoitukseen. Vuosina 1717-1721 sitä täydensi prinssi Ernst Albrecht, joka järjesti tänne tilavan vastaanottosalin. Katto oli koristeltu maalauksilla kreikkalaisen mytologian teemoista.

Nykyaikainen käyttö

Tällä hetkellä linnassa toimii museo, hotelli ja ravintola. Osa tiloista on vuokrattavissa.

Kesäisin täällä järjestetään festivaaleja, näyttelyitä ja konsertteja.

Galleria

Kirjallisuus

  • Lang, Joseph. Fuhrer auf den kgl. Bayer. Staats- und Ostbahnen  (saksa) . - Augsburg, 1861. - S. 30-31.
  • Biller, Thomas. Die Staufische Toranlage auf der Harburg. Julkaisussa: Jahrbuch des Historischen Vereins für Nördlingen und das Ries. bd. 26  (saksa) . - UB Heidelberg, 1980. - S. 5-14.
  • Wedel, Gustav von. Die Harburg – ein neues schwäbisches Museum. Julkaisussa: Schwäbische Blätter für Heimatpflege und Volksbildung. 2.Jg. Heft 2  (saksa) . - UB Augsburg, Augsburg, 1951. - S. 59–61.

Muistiinpanot

  1. 12 Biller , 1980 .

Linkit

  • Wikimedia Commons -logoWikimedia Commonsissa on Harburgiin liittyvää mediaa (linna, Baijeri)
  • Verzeichnuß Was Von denen zu Harburg inhafftirt unter vorige Bande gehörig gewesenen Raubern Vor Begangene Einbrüche, Und Dabey gewesene Mitt-Gesellen Entdecket worden. [SI][n. 1710] S. B. Berlin
  • Julius Reichelt: Circvli Svevici Succincta Descriptio. Das ist: Kurtzgefaßte Beschreibung Des Schwäbischen Creißes... Nürnberg 1703, S. 226
  • Ernst Schäfer: Kurzgefaßte Beschreibung von Harburg im Ries. Nordlingen 1824 MDZ München
  • Leberecht Mebold: Wie das Städtchen Harburg das 25jährige Regierungs-Jubiläum Seiner Majestät Maximilian Josephs, Königs von Baiern, am 16. Helmikuu 1824 gefeyert hat. Nordlingen 1824 MDZ München
  • Karl Friedrich Hohn: Fürstlich-Oettingen-Wallerstein. Das Herrschafts-Gericht Harburg. Julkaisussa: Der Retzatkreis des Königreichs Bayern. Nürnberg 1829, S. 321–325
  • Johann Friedrich Weng: Die Schlacht bei Nördlingen. Ein Beitrag zur Geschichte des dreissigjährigen Krieges. Nordlingen 1834, S. 230
  • Monografia von Harburg. Julkaisussa: Jahresbericht des Historischen Vereins von Schwaben und Neuburg. Augsburg 1836, S. 57–60
  • In den Judenacten zu Harburg : julkaisussa: Jahresbericht des Historischen Vereins für Mittelfranken. Band 9, Nürnberg 1839, S. 79–80
  • Georg Friedrich Kramer: Markt Harburg. Julkaisussa: Statistisches Handbuch für den Regierungs-Bezirk von Schwaben und Neuburg. Augsburg 1841, S. 230–232
  • Friedrich Weng: Harburg Schloß und Markt Teoksessa: Das Ries, wie es war und wie es ist. Band 7, Nordlingen 1841, S. 74-80
  • Harburg. Julkaisussa: Das Königreich Bayern in seinen alterthümlichen, geschichtlichen, artistischen und malerischen Schönheiten. München 1854, S. 355–366
  • Adam Horn: Eine Wiederentdeckte alte Ansicht der Burg Harburg im Ries. Julkaisussa: Zeitschrift des Historischen Vereins von Schwaben und Neuburg. bd. 57, Augsburg 1950, S. 55–60 MDZ München