| Keskikanava | |
|---|---|
| fr. Canal du Center , Alankomaat Centrumkanaal | |
Uusi kanavalinja huippumodernilla Strépi-Thieux-venehissillä | |
| Sijainti | |
| Maa | |
| Alueet | Hainaut , Vallonia |
| Ominaista | |
| Kanavan pituus | 20,9 km |
| vesistö | |
| Pää | Bryssel - Charleroi |
| 50°31′20″ s. sh. 4°14′40 tuumaa. e. | |
| suuhun | Nimy-Blaton-Peronne |
| 50°28′16″ s. sh. 3°56′31″ itäistä pituutta e. | |
| pää, suu | |
| Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa | |
Keskikanava ( ranskaksi Canal du Center , hollanniksi Centrumkanaal , saksaksi Zentrumskanal ) on Belgian keskiosassa sijaitseva purjehduskelpoinen kanava, joka yhdistää Nimi-Blaton-Péronne- kanavan Bryssel-Charleroi- kanavaan, joka lähtee Seneufin kaupungista . Keskikanavalla on neljä vanhaa laivahissin lukkoa, jotka sisällytettiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1998 .
Jo vuonna 1832, kaksi vuotta Belgian itsenäistymisen jälkeen , päätettiin yhdistää jo aiemmin rakennetut Charleroi-Bryssel- ja Mons-Conde-kanavat, jotta ne voivat navigoida Maas- ja Scheldt-jokien välillä . Tämän tehtävän suorittamiseksi oli tarpeen voittaa 66 metrin korkeusero Thieu ja Oudang-Gogny Tätä tarkoitusta varten suunniteltiin neljän hydraulisen laivahissin rakentamista . Ensimmäisen niistä, lähellä Udan-Gonyaa, korkeimmalla sijaitsevaa, Belgian kuningas Leopold II avasi juhlallisesti 4.6.1888 . Tämän ansiosta La Louvieren hiilikaivokset pystyivät viemään kaivostoimintansa vesiteitse. Jatkorakentaminen jäi kuitenkin korkeiden työkustannusten vuoksi jäädytettyä vuoteen 1910 asti. Vuonna 1914, kun ensimmäinen maailmansota syttyi ja saksalaiset miehittivät Belgian, rakennustyöt lopetettiin jälleen. Vuonna 1917 Saksan komento alkoi kuitenkin käyttää kanavaa koko pituudeltaan sotilaallisiin tarkoituksiin.
Vuonna 1957 Belgian parlamentti hyväksyi päätöslauselman, jonka mukaan Keskikanavan rakennustyöt aloitettiin, jolloin se voi vastaanottaa ns. Eurooppa-aluksia , joiden uppouma on 1350 tonnia. Koska nykyiset laivahissit eivät kestäneet tätä tehtävää, päätettiin vuonna 1976 rakentaa Senefin ja Thieun välille uusi kanavalinja nykyaikaisella laivahissillä, joka korvaa jo olemassa olevat 4 vanhaa laivahissiä ja sulku. Uusi hanke sisälsi myös kanavan (vesi) Sarthe-sillan rakentamisen La Louvieren lähelle. Nämä työt aloitettiin vuonna 1982. Vuonna 1990 hänen osansa Mons Thieusta valmistui ja se yhdistettiin vanhan laivahissin nro 4 alapuolella olevalla sulkulla vanhaan kanavaan. Kuten edellisenkin rakentamisen yhteydessä, uuden rakentaminen viivästyi sen kaupallisen kannattavuuden vakavien epäilyjen vuoksi. Ensimmäinen laiva seurasi uutta reittiä 6.11.2001, mutta koska La Louvieren vesisiltaa ei ollut vielä rakennettu, liikenne kulki edelleen vanhaa väylää pitkin. Vanhassa laivahississä nro 1 tapahtui 17.1.2002 vakava onnettomuus, joka pysäytti liikenteen koko reitin varrella uuden kanavan avaamiseen asti, mikä tapahtui juhlallisessa seremoniassa 2.9.2002.
Tällä hetkellä kanavan purjehduskelpoinen osa on 18 kilometriä pitkä ja yhdistää Maas- ja Scheldt-jokien valuma-alueet. Sen veden tasoa ylläpidetään pumppaamalla Bryssel-Charleroi-kanavasta, josta Keskikanava haarautuu Senefissä. Noin 5 kilometrin jälkeen vanhan kanavan haara lähtee siitä vasemmalle. Toisen 4 kilometrin jälkeen ilmestyy Sartin silta ja 2,5 kilometrin jälkeen uusi laivahissi. Lähellä Thieua molemmat kanavat - vanha ja uusi - kulkevat rinnakkain ja ne on yhdistetty toisiinsa yhdyskäytävällä. Tästä pisteestä lähtien vanha väylä menee umpikujaan ja sitä käytetään vain vesiurheiluun ja virkistystarkoituksiin. Siitä huolimatta 4 vanhaa venehissiä ovat edelleen esimerkillisissä ja toimivassa kunnossa - ensisijaisesti matkailijoiden houkuttelemiseksi (etenkin sen jälkeen, kun nämä kohteet sisällytettiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1998).
Vuonna 2006 Keskikanavan läpi kulki alukset, joiden uppouma oli yhteensä 2 295 000 tonnia.