| Juutalaisten keskusneuvosto Saksassa | |
|---|---|
| Saksan kieli Zentralrat der Juden Saksassa | |
| Perustamispäivämäärä | 19. heinäkuuta 1950 |
| Tyyppi | kattojärjestö ja viikkolehti |
| Johtaja | Josef Schuster |
| Keskusta | Saksa ,Berliini, Leo Baeck House |
| Verkkosivusto | zentralratderjuden.de |
| Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa | |
Keskusneuvoston perustivat 19. heinäkuuta 1950 Frankfurt am Mainiin Saksassa jo olemassa olevien juutalaisten yhteisöjen ja niiden alueellisten yhdistysten edustajat. Sen ensimmäiseen hallitukseen kuuluivat: Baijerin osavaltion rotuun, uskonnolliseen ja poliittiseen vainoon liittyvä komissaari Philipp Auerbach; Heinz Galinsky, joka vapautettiin Bergen-Belsenissä ja johti myöhemmin Berliinin juutalaisyhteisöä monta vuotta; Benno Ostertag, vahingonkorvauksiin erikoistunut asianajaja; kaksi keskuskomitean jäsentä Yhdysvaltain vyöhykkeellä, Paisach Pikach ja Haskil Eife; Josef Rosensaft ja Norbert Wollheim brittiläiselle alueelle. Saksan juutalaisten keskusneuvoston ensimmäinen toimipaikka oli Frankfurt am Main, vuodesta 1951 Düsseldorf, vuodesta 1985 Bonn ja 1. huhtikuuta 1999 Berliinissä, jossa pääkonttori sijaitsee Leo-Baeck-Hausissa.
Organisaatio itse toteaa, että vain kaksi kuukautta liittoutuneiden Saksan vapauttamisen ja natsi-Saksan antautumisen jälkeen muodostettiin Amerikan vyöhykkeen vapautettujen juutalaisten keskuskomitea. Sitä pidetään yhtenä ensimmäisistä viisi vuotta myöhemmin perustetun keskusneuvoston soluista. Samanlaisia liittoutumia oli myös muilla miehitysvyöhykkeillä. Vuonna 1945 kunnostettiin 51 seurakuntaa; vuotta myöhemmin Saksassa oli 67 juutalaista yhteisöä.
Ensimmäisinä vuosina järjestö piti päätehtävänään vaikuttaa lainsäädäntöön kansallissosialististen epäoikeudenmukaisuuksien korjaamiseksi. Myöhemmin tärkeämmiksi tehtäviksi nousi antisemitismin torjunta, Saksan ja Israelin valtion lähentymisen tukeminen sekä jäsenyhteisöjen ja aluejärjestöjen työn helpottaminen sekä sitoutuminen juutalaisten ja ei-juutalaisten väliseen ymmärrykseen.
Berliinin muurin murtumisen ja Saksan yhdistymisen jälkeen vuonna 1990 kymmenien tuhansien juutalaisten (enimmäkseen "kiintiöpakolaisina") maahanmuutto entisen Neuvostoliiton maista ( IVY -maista ) nousi uudeksi painopisteeksi. Ne jaettiin liittovaltioiden kesken Königstein-avaimen mukaan, joka periaatteessa ottaa huomioon asukasmäärän. Saksan juutalaisyhteisön jäsenmäärä on yli kolminkertaistunut vuodesta 1990.
Saksassa syntyneet muodostavat edelleen keskusneuvoston - ja muutama juutalainen Itä-Euroopasta, jotka muodostavat nyt enemmistön yhteisöstä monin paikoin. Keskusneuvosto julkaisee viikkolehteä Jüdische Allgemeine. Progressiivisten juutalaisten liitto, jonka seurakunnissa on n. Se on 3 000 jäsenellään Saksan toiseksi suurin juutalaisyhteisöjen yhdistys keskusneuvoston jälkeen. Aiemmin kireiden suhteiden jälkeen järjestöjen välillä suhteet ovat nyt normalisoituneet. Joissakin tapauksissa nyt Saksan Juutalaisten keskusneuvoston edistyneiden juutalaisten liiton alueellisten yhdistysten jäseniä.
Liittovaltion hallitus myötävaikuttaa saksalais-juutalaisen kulttuuriperinnön säilyttämiseen ja ylläpitoon, juutalaisyhteisön kehittämiseen sekä Saksan keskusneuvoston integraatiopoliittisiin ja sosiaalisiin tehtäviin ja tukee keskusneuvostoa taloudellisella avustuksella sen toteuttamisessa. -alueelliset tehtävät ja sen soveltamiseen liittyvät kustannukset. Tämä tehtiin ensimmäisen kerran valtiosopimuksella vuonna 2003. [5] Saksan liittotasavalta sitoutui 6. heinäkuuta 2018 päivätyllä sopimuksella korottamaan vuotuisia valtionetuuksia 10 miljoonasta eurosta 13 miljoonaan euroon.
Keskusneuvostoon kuuluu kolme elintä:
Neuvoston kokoukseen osallistuvat kaikki alueelliset yhdistykset sekä Berliinin, Münchenin, Frankfurtin ja Kölnin suuret yhteisöt, yksi edustaja jokaista 1000 yhteisön jäsentä kohden. Keskusneuvoston ylimpänä hallintoelimenä sillä on valtuudet antaa ohjeita, budjettilakeja ja valvoa puheenjohtajiston työtä. Se päättää juutalaisyhteisön tärkeimmistä asioista ottaen huomioon yksittäisten jäsenyhteisöjen autonomian ja etusijalla. Se kokoontuu vähintään kerran vuodessa ja valitsee keskuudestaan kolme jäsentä keskusneuvoston yhdeksänjäseniseen puheenjohtajistoon neljän vuoden toimikaudeksi.
Hallitus koostuu yksittäisten jäsenten tai alueyhdistysten lähettämistä edustajista, yksi edustaja jokaista 5 000:ta aloittavaa yhteisön jäsentä kohden. Hallitus valitsee keskuudestaan kuusi yhdeksän puheenjohtajiston jäsentä neljän vuoden toimikaudeksi. Hallitus valvoo puheenjohtajiston toimintaa ja valitsee pääsihteerin.
Puheenjohtajisto valitsee keskuudestaan presidentin ja kaksi varapresidenttiä, jotka edustavat julkisesti Juutalaisten keskusneuvostoa. Puheenjohtajisto hoitaa keskusneuvoston asioita, ajankohtaiset asiat hoitaa pääsihteeri, joka valitaan viideksi vuodeksi.
Keskusneuvosto on täysjäsen useissa kansainvälisissä juutalaisjärjestöissä, mukaan lukien:
Tuolit / puheenjohtajat
Keskusneuvostoon kuuluu tällä hetkellä 23 alueyhdistystä, joissa on yhteensä 108 juutalaista yhteisöä ja noin 100 000 jäsentä.
Saksan juutalaisten keskusneuvosto on jakanut Leo Baeck -palkinnon vuodesta 1967 ja Paul Spiegel -palkinnon moraalisesta rohkeudesta vuodesta 2009.
Werner Nachmannin kuoleman jälkeen väitettiin, että Nachmann kavalsi vuosina 1981-1987 noin 33 miljoonaa Saksan markkaa korkotuloja liittohallituksen hyvitysrahoista. Rahan todellinen olinpaikka on suurelta osin epäselvä tähän päivään asti, vaikka Nachmannin seuraaja virassa Heinz Galinsky työskenteli kovasti vuosia asian selvittämiseksi.
Vuonna 2000 Bremenin yhteisön johtajat Elvira Noa ja keskuspiirin varapresidentti ja Münchenin presidentti Charlotte Knobloch antoivat haastattelun viikoittaiselle Junge Freiheit -sanomalehdelle, jossa lokakuussa 2000 julkaistiin 13 [14] ja 20 kulukirjausta. Sitä seurannut keskustelu ZdJ:ssä johti hallituksen päätökseen olla tuleva keskustelukumppani "oikeistomedialle".
Huhtikuussa 2004 keskusneuvoston puheenjohtaja Paul Spiegelin ja Saksan edistyksellisten juutalaisten liiton puheenjohtajan Jan Mülsteinin välillä oli kiista. Mühlstein vaatii tasa-arvoisia taloudellisia oikeuksia liberaaleille juutalaisyhteisöille kolmen miljoonan euron valtion rahoituksen jakamisessa, joka maksetaan vuosittain valtion sopimuksen perusteella. Leo Beckin perilliset haluavat riidan vuoksi poistaa keskusneuvostolta oikeuden käyttää Leo Beckin nimeä. Maailman edistyneiden juutalaisten liiton välittämässä keskustelussa vuosikokouksensa yhteydessä pääsiäisenä 2006 Hannoverissa, keskusneuvosto ja liitto ratkaisivat suurelta osin erimielisyytensä.
Libanonin sodan aikana vuonna 2006 hallituksen jäsen Rolf Verleger syytti avoimessa kirjeessään keskusneuvoston puheenjohtajistoa siitä, että se asettui yksiselitteisesti Israelin hallituksen puolelle. Tämän kirjeen vuoksi hänen kotiyhteisönsä Lyypekin kaupungissa erotti hänet Schleswig-Holsteinin juutalaisyhteisön puheenjohtajan tehtävästä 9. elokuuta 2006. Verleger myönsi, että puheenjohtajiston kanta ilmaisi enemmistön Saksan juutalaisista mielipiteen. [17]
Kölnin aluetuomioistuimen 7. toukokuuta 2012 tekemän päätöksen herättämässä kiivasta keskustelussa poikien uskonnollisesta ympärileikkauksesta keskusneuvosto vastusti ultraortodoksisen Israelin sisäministerin Eli Jishain väliintuloa. Lokakuusta 2013 lähtien hän on johtanut Mohalimille sertifiointiseminaareja ympärileikkauksen oikeudellisista ja lääketieteellisistä näkökohdista. Tällä varmistetaan, että brit milan suorittaa sertifioitu mohel Saksassa voimassa olevien lakien mukaisesti. Luennoitsijoina olivat perustuslakimies Kirill-Alexander Schwartz Würzburgista ja Hans Christoph Graf, Berliinin juutalaissairaalan lääketieteellinen johtaja. Keskusneuvoston varapuheenjohtaja Josef Schuster sanoi, että keskusneuvoston tukea ei pidä odottaa sellaisille ympärileikkauksille, jotka eivät täytä lain vaatimuksia.
Saksan juutalaisten valtakunnan edustusto (1933-1935, Nürnbergin rotulakien hyväksymisen jälkeen tämä yhdistys nimettiin uudelleen vuonna 1935 Juutalaisten valtakunnallinen edustusto Saksassa) (1935-1938) Vuodesta 1938 vuoteen 1939 siitä tuli Saksan juutalaisten valtakuntaliitto . Helmikuusta heinäkuuhun 1939 tätä järjestöä kutsuttiin Saksan Juutalaisten Reichs-Associationiksi. Reich Association of Jews in Saksa (natsijärjestö Valtakunnan pääturvatoimiston/Gestapon johdolla; kansallistaminen heinäkuussa 1939-1943; 16. kesäkuuta 1943 RSHA määrää kaikki nykyiset toimistot suljettavaksi).