Piirsin miehen

Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 19. joulukuuta 2018 tarkistetusta versiosta . tarkastukset vaativat 42 muokkausta .
Piirsin miehen

Sarjakuvakehys
sarjakuva tyyppi käsin piirretty
Genre Tarina
ohjaajat
Käsikirjoittajat
Roolit ääneen
Säveltäjä Nikita Bogoslovsky
Kertoimet
Operaattori Elena Petrova
ääni-insinööri Nikolai Prilutsky
Studio " Sojuzmultfilm "
Maa  Neuvostoliitto
Kieli Venäjän kieli
Kesto 55 min. 48 sek.
Ensiesitys 1960
IMDb ID 0230078
Animator.ru ID 2074

"Piirsin pienen miehen"  on Neuvostoliiton täyspitkä sarjakuva vuodelta 1960 . Uusintaversio samojen kirjoittajien vuoden 1948 Fedja Zaitsevin sarjakuvasta [1] .

Juoni

Syyskuun 1. päivänä kolmannen luokan poika Fedya Zaitsev tuli kouluun . Koulun seinälle hän, unohtaen itsensä, piirsi pienen miehen hiilenpalalla . Kun opettaja kysyi tunnilla, kuka pilasi puhtaan seinän, Fedya, joka pelkäsi rangaistusta, ei sanonut mitään. Kun opettaja pyysi oppilaita nostamaan kätensä, Fedinin ystävä, jonka kanssa hän kätteli, nosti mitään epäilemättä kivihiilen tahraamaa kättä ja jäi kiinni.

Joten tunnustamatta Fedya meni kotiin. Fedya halusi yöllä lukea kirjan " Timur ja hänen tiiminsä ", mutta kannessa oleva elpynyt Timur kertoo Fedyalle, että Gaidar ei kirjoittanut sitä hänelle. Fedya päätti lukea "aikuisten" kirjan - Kashtanka , mutta kannessa oleva elpynyt koira puri Fedyaa sormeen. Zaitsev päättää, että "pelaaminen on parempi kuin lukeminen". Pyörre kutsuu Fedyaa valehtelijaksi kolme kertaa , ja tinasotilaat ja merimiehet päättävät palata kauppaan. Fedya yritti pysäyttää sotilaita ja merimiehiä, mutta kaikki onnistuvat pääsemään pois omistajan luota takaisin kauppaan. Kolmannen kerran Fedya päätti leikkiä puisella nukella - matryoshka , mutta hän myös moittii Fedyaa valehtelemisesta ja toverin perustamisesta. Sen sijaan, että olisi luvannut tunnustaa, Fedya raivoissaan halkaisi nuket viivaimella . Pienin nukke kuitenkin kertoo Fedyalle, että totuus vielä paljastuu, mutta hän ei usko häntä.

Koulussa tällä hetkellä piirretty pikkumies herää henkiin ja päättää mennä lujasti Fedyaan. Koska sateenvarjo koputtaa lattialle, koulun portteri Gavrila Ivanovitš astuu toimistoon , ja saatuaan Fedjan temput ensin vannoo ja päättää sitten mennä rätsiin . Pikkumies huomaa kaksosensa toisessa toimistossa piirrettynä liidulla taululle ja löytää uskottavan tekosyyn tulla Fedyan luo ja olla pettämättä ovimiestä. Jälkimmäinen ei ollut siihen mennessä nähnyt pientä miestä ja lähti etsimään häntä koko koulun ajan. Tästä huolimatta pikkumiehet juovat mustetta, entinen blondi ottaa kaksosensa paikan ja jälkimmäinen juoksee Fedan luo sateesta huolimatta . Portieeri näki taas tällä kertaa pienen miehen, tällä kertaa entisen blondin, ja on hämmentynyt: "No mitä helvettiä!". Hänen kaksosensa tapaa matkan varrella muita miehiä ja Fedya Zaitsevin kuvaaman kahdeksanjalkaisen eläimen matkalla kotiin. Hevosella ratsastaen pikkumies pääsee Fedian asuntoon.

Kun Fedyaa pyydetään tunnustamaan, hän vastaa pienelle miehelle, että tämä valehtelee. Pikkumies sanoo, että hänen kaltaisilleen pojille on olemassa kauhea valheiden valtakunta , jossa hallitsee keijujen valtakunnan salakavala, julma ja petollinen kuningatar. Fedya päättää todistaa, että hänellä on "neljäs" maantiedossa , ja kiertää maapalloaan saadakseen selville valtakunnasta, josta pieni mies muistutti. Radio herää eloon ja muistuttaa sinua siitä, mitä tarvitaan löytääksesi itsesi valheiden valtakunnasta. Fedya pukeutuu, mutta pioneerisolmio lentää häneltä pois, ja Fedya päätti, että tämä ei ollut välttämätöntä. Poistuessaan talosta Fedya tekee kuten radio sanoo. Pikkumies, joka on huolissaan Fedyasta, ryntää hänen perässään. Siihen mennessä Fedyalle oli saapunut vaunu, joka vei hänet valheiden valtakuntaan . Pieni mies istuu kantapäällään.

Aamulla erämaassa vaunut tärisi ja pikkumies putoaa. Valmentaja jättää huomiotta pikkumiehen pyynnön pysäyttää vaunut ja nopeuttaa hevosia , ja pikkumies ajaa takaa. Kun vaunut saapuivat valtakuntaan, portit sulkeutuivat. Pieni mies vetää porttia itseään päin (kuten porttiin on kirjoitettu), mutta käy ilmi, että asia on päinvastoin - portti avautuu poispäin itsestään. Pikkumies ei epäile tätä ja päättää levätä.

Fedya kohtaa valheiden kuningatar naamiossa ja kutsuu häntä. Ensinnäkin kuningatar ylistää Fedyaa Ryzhikin perustamisesta. Fedya yrittää kertoa, kuinka kaikki tapahtui, ja suostuu sitten olemaan kaikkitietävän kuningattaren sivu .

Sillä välin pikkumies yritti jälleen avata porttia, Fedya joi soodaa ja nautti muiden herkkujen mausta. Samanaikaisesti apinat , oravat , varpuset , hirvi ja papukaija liittyvät hänen seuraansa , jotka eivät pitäneet soodasta, ja hän pelotti kaikki eläimet pois. Fedya yrittää palauttaa ne, mutta eläimet eivät usko häntä.

Mutta entä pikkumies? Hän otti kaiken syyn itseensä siitä, ettei hän kyennyt vakuuttamaan Fedyaa, ei löytänyt tietä lapsen sydämeen, ja nyt Fedya on yksin siinä valtakunnassa, jossa "perhe kahdeksan - kaksikymmentäviisi", ja hän unohti, mitä hän oli. koulussa opetettu. Epätoivoissaan pikkumies purskahti itkuun, mutta sitten, kun hän oli lukenut ongelmakirjan, hän päätti auttaa Fedyaa - hän kirjoitti hänelle kirjeen, teki siitä paperikyyhkynen ja lähetti sen Fedyalle. Hän vastaa, että valheiden valtakunnassa on aina hyvä, ja pikkumies purskahti vielä enemmän itkuun.

Kun viiksikäs sotilasmies tuli kuningattaren luo, Fedya antoi hänelle sopivan naamion. Sotilasmies kertoo, että hänen isänsä on kunniakas ja viisas herjauksen valtakunnan hallitsija. Ja hän oli aina ystävä valheiden kuningattaren edesmenneen isän kanssa. Lisäksi Fedya antaa kuningattarelle "syvän kiinnostuksen" naamion, ja sivu maalasi viikset "viehättävän hämmennyksen" naamion päälle, jota Fedya piti selkänsä takana. Sotilasmies huomaa viikset ja lähtee vihaisena vedoten siihen, että "yksi viiksipari riittää täysin kahdelle puolisolle". Kuningatar huomasi, mitä toinen sivu oli tehnyt, suuttui Fedyalle, vaikka tämä ei voinut tehdä sitä, ja ajoi hänet pois. Jälkimmäinen kiusoi kuningatarta sanoen, että itse asiassa kahdeksanhenkinen perhe on viisikymmentäkuusi.

Aamulla Fedya on kiinnostunut savenvalajien ja seppien työstä ja oppii, että tiettyjen "pallojen" tulvatasantojen tapauksessa voit saada mitä tahansa. Kokki halusi hemmotella Fedyaa leivillä , vaikka hän oli kiinnostunut kakusta . Kokki sanoo, että kakku on kuninkaalliseen pöytään, ja puhuu muista leipomotuotteista, joita hän itse syö.

Palatsin aukiolle kuningatar kokosi kaikki ja sanoo, että hän valmisti "rehellistä työtä varten" kaikille valtavan määrän "onnenpalloja". Fedya ei usko ja sanoo, että onnen on oltava yhteinen kaikille. Vain Vanka Dobrovolsky ei ollut samaa mieltä tästä. Runoilija puhaltaa ilmapallot sillä ehdolla, että ennen kuin ilmapallo räjähtää, kaikilla on oltava aikaa ilmaista halunsa. Kenelläkään ei ole aikaa napata palloja, ja ne räjähtävät. Fedya kertoo sen niin kuin se on, mutta kukaan ei usko häntä.

Fedya päätti pitää saippuakuplat ja neuvottelee asiasta pienen miehen ja linnun kanssa. He löytävät Fedin ratkaisun hänen fysiikan oppikirjastaan . Siitä huolimatta poika onnistui pitämään yhden saippuakuplan ja saa hänestä toiveen tuhota valheiden valtakunta ja olla koulussa, luokassaan. Seurauksena valheiden valtakunta romahtaa, ja pioneerisolmio palaa Fedaan, ja hän itse tunnustaa tekonsa.

Elokuvan lopussa mies herää henkiin ja kumartuu.

Luontihistoria

Juuri tämä täyspitkä käsikirjoitus vastaa Mihail Volpinin ja Nikolai Erdmanin alkuperäistä käsikirjoitusta , joka ehdotettiin tuotantoon vuonna 1947 ja jaettu kahteen osaan alusta alkaen (mahdollisesti siksi, että elokuvaministeri Ivan Bolshakov on asentanut lyhyisiin sarjakuviin). ). Ensimmäinen osa otettiin nopeasti tuotantoon, ja toinen osa sai kielteisen arvion taiteellisesta neuvostosta, joka kritisoi sen juonetta ja katsoi, että ensimmäinen osa voisi vetää valmiin osan. Juoni nimeltä "Valheiden valtakunnassa" lähetettiin tarkistettavaksi, kun taas "Fedya Zaitsevin" ei piti päättyä sankarin tunnustamiseen, vaan avoimeen loppuun, mikä viittaa mahdolliseen tulevaan jatkoon . Kuitenkin myös tarkistettu käsikirjoitus hylättiin, minkä yhteydessä myös Fedya Zaitsevin finaali muuttui [2] .

Kirjoittajat eivät jättäneet ajatusta sarjasta Fed Zaitsevia käsitteleviä elokuvia, joita lämmitti kuvatun ensimmäisen osan suuri menestys. Erdman ja Volpin kirjoittivat käsikirjoituksen "Fedya Zaitsev maalla" , jonka mukaan Brumbergin sisaret kuvasivat sarjakuvan " Virheiden saari " vuonna 1955 (sankarin nimi kuitenkin lopulta muutettiin).

Tekijät palasivat käsikirjoitukseen "Valheiden valtakunnassa" vasta niin sanotun " Hruštšovin sulamisen " huipulla, mutta ensimmäisestä elokuvasovituksesta kuluneiden 12 vuoden jälkeen päätettiin kuvata paitsi jatko-osa, mutta uusintaversio uudelle sukupolvelle - "todellisessa, rypistymättömässä muodossaan" [2] . M. V. Romashovan mukaan "alkuperäisen ja uudelleenversion olemassaolo on poikkeuksellinen tapaus, jonka analyysi paljastaa tapoja edustaa koulumaailmaa yhteiskunnallisten muutosten aikana" [3] .

Jotkut erot sarjakuvasta "Fedya Zaitsev"

Vaikka uusintaversio on tehty eri tavalla, perinteisemmällä, kuvallisella tavalla kuin vuoden 1948 alkuperäinen, ensimmäisen osan teksti ja kehys ruudulta -leikkaukset täsmäävät yksityiskohtaisesti, ja joidenkin hahmojen ääninä ovat samat näyttelijät, jotka äänestivät heidät elokuvassa. alkuperäinen versio. Merkittävimmät erot:

Jotta kaverit tietävät tarkalleen
mitä happi on .
Jotta kaverit kunnioittavat
ja rakastavat kansaansa,
Luoda ja haaveilla, lukea Pushkinia , kasvaa älykkäämmäksi kuin me,
maalaamme luokan sielulla.

Myös maalarityypit muuttuivat jonkin verran [3] .

Mielenkiintoisia faktoja

Elokuvaa työstettiin

Roolit äänestetty

Jaksot

Kirjaamaton

Video

Muistiinpanot

  1. ↑ Sergei Kapkov. Valentina ja Zinaida Brumberg // Sarjakuvamme / Arseniy Meshcheryakov, Irina Ostarkova. - Interros , 2006. - ISBN 5-91105-007-2 . Arkistoitu kopio (linkki ei saatavilla) . Haettu 22. syyskuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 31. elokuuta 2007. 
  2. ↑ 1 2 3 4 Borodin G. Nikolai Erdman ja animaatio // Elokuvatutkimuksen muistiinpanoja. 2002. Nro 61.
  3. ↑ 1 2 3 Romashova M. V. Tapaus "Fedya Zaitsev": joitain näkökohtia koulumaailman tutkimuksesta Neuvostoliiton animaatiossa // Neuvostoliiton koulun antropologia: kulttuuriset universaalit ja maakunnalliset käytännöt. Permin osavaltio un-t. - Perm, 2010. - 300 s.
  4. ↑ 1 2 S. V. Asenin. "Neuvostoliiton animaation tavat". Arkistoitu alkuperäisestä 6. lokakuuta 2014.
  5. ↑ Balls of Happiness (Kingdom of Lies)YouTube-logo 

Linkit

  Siirry Wikidata-kohteeseen  Temaattiset sivustot
 Sarjakuvat Valentina ja Zinaida Brumbergista