Chichisbey ( italialainen cicisbeo , pl. cicisbei ) - " Italiassa (lähinnä 1700-luvulla) - varakkaan naimisissa olevan naisen jatkuva kumppani, mukana kävelyllä ja huvituksissa" [1] , usein myös hänen rakastajansa.
XVIII-XIX vuosisatojen Italiassa oli tapana, jonka mukaan naimisissa olevan naisen piti esiintyä julkisuudessa (kirkossa, kävelyllä jne.) jatkuvan kumppanin seurassa (miehensä tietäen). Tämä käytäntö, jota kutsutaan chichisbeismiksi , oli olemassa Venetsian , Genovan , Nizzan , Firenzen ja Rooman aatelisten keskuudessa . Joidenkin lähteiden mukaan chichisbeyn läsnäolo ja asema määrättiin avioliittosopimuksissa, toisten mukaan tämä on vain aikakauden tapojen erityispiirre, jota ei ole vahvistettu asiakirjoissa. Jotkut pitävät chichisbeismiä merkkinä naisten kasvavasta emansipaatiosta 1700-luvun aristokratiassa.
Tavalla tai toisella tämä tapa on tiukasti juurtunut. Aviomiehet yleensä suvaitsevat häntä tai jopa kohtelivat häntä suotuisasti. Siten lordi Byron oli kreivitär Teresa Guicciolin Chichisbey (joka lopulta erosi aviomiehestään Byronin vuoksi).
Chichisbei noudatti tiettyjä käyttäytymissääntöjä, yleensä välttäen tunteiden julkista ilmentymistä rakastajatarille. Viihdetapahtumissa he seisoivat usein istuvan rakastajatarin takana ja kuiskasivat tämän korvaan (yksi versioista sanan alkuperästä on kuiskauksen onomatopoeia ). Tuon ajan tavat eivät sallineet heidän olla vapaa-ajallaan suhteessa toiseen naiseen. Molemmat osapuolet voivat lopettaa suhteen milloin tahansa.
Chichisbeys-instituuttia käyttivät tarinoissaan joidenkin koomien oopperoiden kirjoittajat, esimerkiksi Rossinin oopperoiden " Italia Algeriassa " ja " Turkki Italiassa " libretossa .
Sanaa "chichisbey" käytetään toisinaan kuvaannollisessa merkityksessä tarkoittamaan leikkisästi herrasmiestä tai rakastajaa.
Fonvizin Denis Ivanovich [2] :
"Italiassa moraalin turmeltuminen on verrattomasti suurempaa kuin Ranska itse. Tässä hääpäivä on avioeropäivä. Heti kun tyttö menee naimisiin, hänen on välittömästi valittava hänelle cavaliere servente [3] , joka ei jätä häntä hetkeksikään aamusta iltaan. Hän matkustaa hänen kanssaan kaikkialle, vie hänet kaikkialle, istuu aina hänen vieressään korttien takana, jakaa ja sekoittaa kortteja hänelle, sanalla sanoen, hän on kuin hänen palvelijansa, ja tuotuaan hänet yksin vaunuissa miehensä kotiin, lähtee taloon vain, kun hän menee nukkumaan miehensä kanssa. Kun riitaa rakastajan tai chichisbeyn kanssa, ensimmäinen aviomies yrittää sovittaa heidät, samoin vaimo yrittää noudattaa sopimusta miehensä ja tämän rakastajatar välillä. Jokainen nainen, jolla ei ollut chichisbeyä, halveksittaisiin koko yleisön keskuudessa, koska häntä kunnioitettaisiin palvonnan arvottomana tai vanhana naisena. Tästä seuraa, että täällä ei ole isiä eikä lapsia. Yksikään isä ei pidä vaimonsa lapsia ominaan, yksikään poika ei pidä itseään äitinsä aviomiehen poikana. Aatelisto täällä on juuri äärimmäisessä köyhyydessä ja äärimmäisessä tietämättömyydessä. Jokainen pilaa hänen tilansa tietäen, ettei kukaan ole lukemassa sitä, ja nuorella miehellä, josta on tullut chichisbey, heti kun hän lähti pojista, hänellä ei ole enää minuuttiakaan aikaa opiskella, koska unen lisäksi hän asuu hellittämättä rouvansa edessä ja horjuu kuin varjo hänen takanaan. Monet naiset myönsivät minulle rehellisesti, että väistämätön tapa pitää chichisbeytä on heidän epäonnensa, ja että usein heidän on surullista elää sellaisessa pakotteessa, kun he rakastavat miestään verrattomasti enemmän kuin kavalieriaan. On tarpeen tietää, että vaimo herättyään ei enää näe miestään ennen kuin on tarpeen mennä nukkumaan. Genovassa tämä tapa on tullut niin hulluksi, että jos yleisö näkee miehen ja vaimon yhdessä, he huutavat, viheltävät, nauravat ja ajavat köyhän miehen pois. Koko Italiassa nainen naisen kanssa yksin ei mene minnekään eikä voi näyttää itseään missään. Sanalla sanoen, tomfoolerilla ei ole loppua.