Shaimiev, Mintimer Sharipovich

Mintimer Sharipovich Shaimiev
tat. Mintimer Sharip uly Shaimiev
Mintimer Shaimiev vuonna 2019
Tatarstanin tasavallan valtionneuvonantaja
26.4.2010 alkaen
Edeltäjä	virka perustettu
Tatarstanin tasavallan presidentti
4. heinäkuuta 1991 [1]  - 25. maaliskuuta 2010
Presidentti	Boris Jeltsin Vladimir Putin Dmitri Medvedev
Edeltäjä	virka perustettiin, hän itse Tatarstanin tasavallan korkeimman neuvoston puheenjohtajana
Seuraaja	Rustam Minnikhanov
Tatari SSR:n korkeimman neuvoston puheenjohtaja
11. huhtikuuta 1990  - 4. heinäkuuta 1991 [2]
Edeltäjä	virka perustettu, Mirfatykh Zakiev Tatari ASSR:n korkeimman neuvoston puheenjohtajaksi
Seuraaja	Farid Mukhametshin
TSKP:n tatarialueen komitean ensimmäinen sihteeri
23. syyskuuta 1989  - 23 syyskuuta 1990 [3]
Edeltäjä	Gumer Usmanov
Seuraaja	Revo Idiatullin
Tatari ASSR :n ministerineuvoston puheenjohtaja
19. lokakuuta 1985  - 23. syyskuuta 1989
Edeltäjä	Ildus Sadykov
Seuraaja	Mukhammat Sabirov
Tatari ASSR :n maanparannus- ja vesivarojen ministeri
1969-1983  _ _
Edeltäjä	tuntematon
Seuraaja	tuntematon
Syntymä	20. tammikuuta 1937 (ikä 85) Anyakovon kylä , Menzelinskyn piiri , tatari ASSR , RSFSR , Neuvostoliitto( 1937-01-20 )
Isä	Shagisharip Shaimukhammetovich Shaimiev (1901-1967)
Äiti	Nagima Safiullovna Shaimieva (1897-1979)
puoliso	Sakina Shakirovna Shaimieva (1939-2018)
Lapset	Airat (s. 1962) Radik (s. 1964)
Lähetys	Yhtenäinen Venäjä
koulutus	Kazanin maatalousinstituutti
Suhtautuminen uskontoon	islam ( sunni )
Palkinnot	Tunnustuspalkinnot:
Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

Mintimer Sharipovich Shaimiev ( tat. Mintimer Sharip uly Shaimiev ; syntynyt 20. tammikuuta 1937 , Anyakovon kylä , Menzelinskyn piiri , tatari ASSR , RSFSR , Neuvostoliitto ) on Neuvostoliiton ja Venäjän valtio- ja poliittinen hahmo. Tatarstanin valtioneuvoston jäsen 26. huhtikuuta 2010 alkaen . Kokovenäläisen poliittisen puolueen " Yhtenäinen Venäjä " jäsen.

Tatarstanin ensimmäinen presidentti 12.6.1991-25.3.2010.

Isänmaan ansioritarikunnan täysi kavaleri . Venäjän federaation työn sankari (2017). Pyhän apostoli Andreas Ensimmäiseksi kutsutun ritarikunnan ritari (2022).

Elämäkerta

Mintimer Shaimiev syntyi tatariperheeseen. Hänen isänsä, Shagisharip Shaimukhammetovich (1901-1967) sukunimi tulee siitä, että Shaimievin isoisä - Shaimukhammat (1870-1929) kutsuttiin kylässä Shaimiksi [4] .

Shaimievin lapsuus osui sodan ja sodan jälkeisiin vuosiin. Vuonna 1954 valmistuttuaan koulusta hän tuli Kazanin maatalousinstituuttiin koneistuksen tiedekunnassa [5] . Valmistuttuaan instituutista vuosina 1959–1962 hän työskenteli insinöörinä, sitten Muslyumovskajan korjaus- ja teknisen aseman pääinsinöörinä. Vuonna 1962, 25-vuotiaana, hänet lähetettiin Menzelinskiin johtamaan Selkhoztekhnika-piiriyhdistystä [6] .

Vuonna 1967 hän aloitti hallinnollisen uran - hän työskenteli ohjaajana, NLKP:n tatarin aluekomitean maatalousosaston apulaisjohtajana . Vuosina 1969-1983. - Tatari ASSR:n maanparannus- ja vesivaraministeri . Vuonna 1983 - TASSSR:n ministerineuvoston ensimmäinen varapuheenjohtaja. Vuosina 1983-1985. - TSKP: n tatarialueen komitean sihteeri ; 1985-1989 - TASSSR:n ministerineuvoston puheenjohtaja. Vuonna 1989 hänet valittiin NLKP:n tatarialueen komitean ensimmäiseksi sihteeriksi; 1990-1991 - Tatarstanin tasavallan korkeimman neuvoston puheenjohtaja. Vuosina 1990-1991. - NSKP:n keskuskomitean jäsen [6] .

Hänet valittiin 12. kesäkuuta 1991 Tatarstanin tasavallan presidentiksi, ei-vaihtoehtoisesti [5] . Elokuussa 1991 vallankaappausyrityksen aikana Shaimiev tuki valtion hätäkomiteaa [7] [8] .

Shaimievin johdolla hyväksyttiin julistus Tatarin SSR:n valtion suvereniteettista ja kehitettiin ja hyväksyttiin Tatarstanin tasavallan perustuslaki . Shaimievin aloitteesta pidettiin vuonna 1992 kansanäänestys kysymyksestä Tatarstanin tasavallan valtion asemasta, jonka aikana noin 62 % äänestäjistä äänesti Tatarstanista itsenäiseksi valtioksi, " kansainvälisen oikeuden subjektiksi, joka rakentaa omaa omaisuuttaan. suhteet Venäjän federaatioon ja muihin tasavaltoihin tasa-arvoisten sopimusten perusteella . Shaimievin aktiivisella osallistumisella vuonna 1994 Tatarstanin ja Venäjän federaation välillä tehtiin sopimus [9] . ( Boriss Jeltsin muisteli Shaimievia tässä yhteydessä: "Mitä apua ja tukea hän tarjosi, kun kansalliskysymys oli ratkennut! Kun olimme Venäjällä yleisen kansallisen eripuraisuuden partaalla. Pystyimmehän sen kanssa sopia yhdessä, ja heti kaikki tasavallat tukivat tätä ja ottivat sen vastaan" [10] .)

Vuonna 1996 hänet valittiin uudelleen toiselle presidenttikaudelle kiistattomissa vaaleissa, ja hän sai 97 % äänistä [11] . Vuonna 2001 presidentinvaalit järjestettiin ensimmäistä kertaa vaihtoehtoisilla perusteilla: Mintimer Shaimievin lisäksi osallistui neljä ehdokasta, mukaan lukien kaksi Venäjän duuman jäsentä ( Sergei Šašurin ja Ivan Gratšev ) [12] [13] . Shaimiev sai 79,5 % äänistä [14] .

Shaimievin johdolla perustettiin määräajoin koolle kutsuttava "Tatarien maailmankongressi ". Hän johti Tatarstanin tasavallan virallista valtuuskuntaa baškiirien II maailmankurultaissa vuonna 2002 [15] ja muissa liittovaltion ja alueellisesti merkittävissä tapahtumissa. "Haagin ohjelman" luomisen aloitteentekijä, jonka tarkoituksena oli löytää keinoja ratkaista konfliktit rauhanomaisesti Neuvostoliiton jälkeisessä tilassa [16] .

Venäjän federaation valtioneuvoston jäsen, Venäjän federaation valtioneuvoston puheenjohtajiston jäsen 2.9.2000-12.3.2001 ja 25.5.- 29.11.2009 [17] [18] [19] [20] .

Vuonna 1999 hän oli yksi Kokovenäläisen Isänmaa-Koko Venäjä -puolueen perustajista ja puheenjohtajista. Puolue liittyi 1. joulukuuta 2001 Yhtenäinen Venäjä -puolueeseen , jonka puheenjohtajana hänestä tuli korkeimman neuvoston puheenjohtaja [21] . .

25. maaliskuuta 2005 Tatarstanin tasavallan valtioneuvosto antoi Shaimieville Tatarstanin tasavallan presidentin valtuudet Venäjän federaation presidentin Vladimir Putinin ehdotuksesta (sitä ennen Shaimiev esitti kysymyksen itseluottamuksesta ennen Putinia) [22] [23] .

22. tammikuuta 2010 73-vuotias Shaimiev ilmoitti kaksi kuukautta ennen valtuuksiensa päättymistä, että hän vetäisi ehdokkuutensa tasavallan presidentin valtuutuksen ehdokkaiden luettelosta, joka esiteltiin vuoden lopussa. 2009 hallitseva Yhtenäinen Venäjä -puolue. "Mintimer Shaimiev pyysi Venäjän presidenttiä olemaan harkitsematta hänen ehdokkuuttaan", sanoi Venäjän federaation presidentin lehdistösihteeri Natalya Timakova . Shaimiev selitti kannattavansa Dmitri Medvedevin puheessaan liittokokoukselle ilmoittamaa kurssia ja uskoo, että nuorelle poliitikkopolvelle on annettava mahdollisuus todistaa itsensä, Interfax raportoi. "Shaimiev kiitti valtionpäämiestä luottamuksesta ja tuesta, jota hän tunsi tasavallan johtajinaan", lehdistösihteeri lisäsi [24] .

Mintimer Shaimievin valtuudet Tatarstanin presidenttinä päättyivät 25. maaliskuuta 2010. Samana päivänä pidettiin Tatarstanin toisen presidentin Rustam Minnikhanovin [25] virkaanastujaiset .

Saman vuoden huhtikuussa Shaimiev otti äskettäin perustetun Tatarstanin tasavallan valtioneuvoston jäsenen palkattoman kunniatehtävän, joka on parlamentin elinikäinen jäsen ja joka koskee tasavallan tason lainsäädäntöaloitteita [26] .

Lisäksi Shaimiev on Tatarstanin tasavallan historiallisten ja kulttuuristen monumenttien elvyttämisrahaston perustamisen aloitteentekijä ja johtokunnan puheenjohtaja. Säätiö on mukana toteuttamassa liittovaltion hanketta "Tatarstanin kulttuuriperintö: muinainen Bolgarin kaupunki ja Sviyazhskin saarikaupunki" [26] .

Hänet rekisteröitiin 6. helmikuuta 2012 virallisesti Venäjän federaation silloisen presidenttiehdokkaan, pääministeri Vladimir Putinin , uskotuksi [27] .

28. huhtikuuta 2017 Mintimer Shaimiev sai Venäjän federaation presidentin asetuksella Venäjän federaation työsankarin arvon sanamuodolla "erityistyöpalveluista valtiolle ja kansalle" [28] .

Vuoden 2018 presidentinvaalien aikana hän oli Vladimir Putinin uskottu [29] .

Venäjän federaation muodostavien yksiköiden entisistä johtajista hän sijoittuu viidenneksi toimikaudessa (6862 päivää) ohittaen muun muassa Moskovan entisen pormestarin Juri Lužkovin ja Bashkortostanin entisen presidentin Murtaza Rakhimovin . Kaikkien Venäjän federaation muodostavien yksiköiden johtajien joukossa Belgorodin alueen entinen kuvernööri Jevgeni Savtšenko (1993-2020) sekä Kemerovon alueen entiset päälliköt Aman Tuleev (1997-2018), Samaran alueen Nikolai Merkushkin (2012-2017, vuosina 1995-2012 johti Mordoviaa), Tomskin alue Victor Kressiä (1991-2012), Sverdlovskin alue Eduard Rossel (1991-1993 ja 1995-2009), Omskin alue Leonid Polezhaev201921 . Udmurtia Volkov, Aleksandr Aleksandrovitš (1995-2014).

Kirjoja Shaimievista

• "Ilbashy" ( Kani Batulla , venäjäksi ja tatariksi)
• "Mintimer Shaimiev" (Tsybulsky I. U., Shaydullina N., venäjä)
• "Mintimer Shaimiev: Tatarstanin viimeinen presidentti" ( Irek Murtazin , venäjä)

Perhe

Vaimo - Sakina Shakirovna Shaimieva (1939-2018) [30] .

Sons - Airat (s. 1962) ja Radik Shaimiev (s. 1964), yksi Tatarstanin rikkaimmista liikemiehistä, TAIF-yritysryhmän osaomistajat , kummankin omaisuus on Forbes-lehden mukaan yli 1 dollari miljardia [31] [32]

Shaimievilla kerrottiin olleen yhdeksän sisarta ja veljeä [33] . Yksi sisaruksista on kauppaketjun omistaja tasavallan itäosassa. Vuodesta 2019 lähtien Shaimievillä oli myös neljä lastenlasta ja kaksi lastenlastenlasta [34] . Vanhin tyttärentytär Kamilya omisti osan TAIFista [35] .

Palkinnot

Valtion palkinnot

• Venäjän federaation työn sankari ( 25. huhtikuuta 2017 ) - erityisistä työpalveluista valtiolle ja kansalle [36]
• Pyhän apostoli Andreas Ensimmäiseksi kutsutun ritarikunta ( 20. tammikuuta 2022 ) - erinomaisesta palveluksesta valtiolle ja monien vuosien hedelmällisestä sosiaalisesta toiminnasta [37]
• Isänmaan ansiomerkki, 1. luokka ( 19. tammikuuta 2007 ) - merkittävästä panoksesta Venäjän valtiollisuuden vahvistamisessa ja tasavallan sosioekonomisessa kehityksessä [38]
• Ritari "Ansioista isänmaalle" II asteen ( 17. tammikuuta 1997 ) - hänen suuresta henkilökohtaisesta panoksestaan ​​Venäjän valtiollisuuden, kansojen välisen ystävyyden ja yhteistyön vahvistamisessa ja kehittämisessä [39]
• Ritari "Ansioista isänmaalle" III asteen ( 6. helmikuuta 2010 ) - suuresta panoksesta tasavallan sosioekonomiseen kehitykseen ja monien vuosien tunnollisesta työstä [40]
• Ritari "Ansioista isänmaalle" IV asteen ( 14. tammikuuta 2014 ) - suuresta panoksesta XXVII World Summer Universiadien 2013 valmisteluun ja järjestämiseen Kazanissa [41]
• Leninin ritarikunta ( 1966 ) [42]
• Lokakuun vallankumouksen ritarikunta ( 1976 ) [42]
• Työn punaisen lipun ritarikunta ( 1971 ) [42]
• Kansojen ystävyyden ritarikunta ( 1987 ) [42]
• Mitali "Pietarin 300-vuotisjuhlan muistoksi" ( 2003 )
• Mitali "Kazanin 1000-vuotispäivän muistoksi" ( 2005 )
• palkintopistooli PM (20. tammikuuta 2002) [43]
• palkintoteräiset aseet - henkilökohtainen sapeli "Eastern" (kopio XVI vuosisadan iranilaisesta sapelista "shamshir") [44] ;
• Tatarstanin tasavallan ansiomerkki ( 2010 ) [45]
• Mitali "Tatarstanin kolmen miljardin tonnin öljyntuotannon muistoksi" ( 2007 )
• Tatarstanin tasavallan tiedeakatemian kultamitali "Tieteen saavutuksista" (2013) [46] .
• Kunnia ja kunnia, II aste ( Abhasia , 2003 ) - merkittävästä panoksesta rauhan ja ystävällisten suhteiden vahvistamiseen Kaukasiassa sekä aktiivisesta avusta ja tuesta Abhasialle [47]
• Kazakstanin tasavallan ensimmäisen presidentin rauhan ja edistyksen valtionpalkinto (2005) [42] [48]
• Kazanin kunniakansalainen (2005) [49]
• Al-Fakhrin ensimmäisen asteen kunniamerkki (kesäkuu 2005) [50]
• King Faisal International -palkinto (Saudi-Arabia) - "panoksestaan ​​islamilaisen kulttuurin elvyttämiseen". ( 2007 ) [51]
• Venäjän taideakatemian kunniajäsen [ 52]
• Dostykin ritarikunta , 1. luokka (2010).
• Insignia "Golden Age" ( Bulgaria , 2012) [53] .
• Tilaus "Duslyk" ( Tatarstanin tasavalta , 2015 ) [54]
• Ritari "Ansioista Dagestanin tasavallalle" ( 20. tammikuuta 2017 ) - suuresta panoksesta Dagestanin tasavallan ja Tatarstanin tasavallan välisen ystävyyden ja yhteistyön vahvistamiseen sekä taloudellisten ja kulttuuristen siteiden kehittämiseen [55]
• Venäjän federaation hallituksen palkinto kulttuurin alalla ( 2. maaliskuuta 2020 ) - Bulgarian historiallisen ja arkeologisen kompleksin ja Svijazhskin saarikaupungin museointihankkeesta [56] .

Venäjän federaation presidentin ja hallituksen kannustus

• Venäjän federaation presidentin kunniakirja ( 12. joulukuuta 2008 ) - aktiivisesta osallistumisesta Venäjän federaation perustuslakiluonnoksen valmisteluun ja suuresta panoksesta Venäjän federaation demokraattisen perustan kehittämiseen [57]
• Venäjän federaation presidentin kiitokset ( 27. tammikuuta 2010 ) - aktiivisesta osallistumisesta Venäjän federaation valtioneuvoston kokousten valmisteluun ja pitämiseen [58]
• Venäjän federaation presidentin kiitokset ( 25. elokuuta 2005 ) - aktiivisesta osallistumisesta Venäjän federaation valtioneuvoston työhön [59]
• Venäjän federaation presidentin ( 19. helmikuuta 2001 ) kiitokset hänen suuresta panoksestaan ​​Venäjän valtion vahvistamisessa [60]
• Venäjän federaation presidentin kiitokset ( 12. elokuuta 1996 ) - aktiivisesta osallistumisesta Venäjän federaation presidentin vaalikampanjan järjestämiseen ja toteuttamiseen vuonna 1996 [61] .
• P. A. Stolypinin mitali, I tutkinto ( Venäjän federaation hallitus , 20. tammikuuta 2012 ) - ansioista maan sosioekonomisen kehityksen strategisten tehtävien ratkaisemisessa [62]
• Venäjän federaation hallituksen kunniakirja ( 5. kesäkuuta 2008 ) - korkeasta suorituksesta Venäjän federaation kansalaisten asepalvelukseen valmentamisessa, asevelvollisuuden järjestämisessä ja suorittamisessa vuonna 2007 [63]
• Venäjän federaation hallituksen kunniakirja ( 20. tammikuuta 2007 ) - suuresta henkilökohtaisesta panoksesta sosioekonomiseen kehitykseen [64]
• Venäjän federaation hallituksen kunniakirja ( 18. tammikuuta 1997 ) - valtiolle tehdyistä palveluksista ja monien vuosien tunnollisesta työstä [65]
• Venäjän federaation hallituksen kiitokset (6.6.2009 ) - korkeasta suorituksesta Venäjän federaation kansalaisten asepalvelukseen valmentamisessa, asevelvollisuuden järjestämisessä ja suorittamisessa vuonna 2008 [ 66]

Osaston palkinnot ja tunnustukset

• Venäjän ulkoministeriön ansiomerkki "Kansainvälisestä yhteistyöstä" (2007) [67]

Uskonnolliset palkinnot

• Moskovan siunatun ruhtinas Danielin ritarikunta , 1. luokka (1997, Venäjän ortodoksinen kirkko )
• Pyhän Sergiuksen Radonežin ritarikunta , 1. luokka (2005, Venäjän ortodoksinen kirkko) [68]
• Pyhän Andreaksen ikonimaalaajan ritarikunta , 1. luokka (2021) – tunnustuksena Kazanin katedraalin rakentamisessa Kazanissa [69]
• Al-'Izzat-asteen ritarikunta "Talha bin Gubaidillah gladyaLlahu'anhu" (14. kesäkuuta 2014, TsDUM ) [70]

Kansalaisjärjestöjen palkinnot

• Olympic Order (2008) - erinomaisesta panoksesta olympialiikkeen kehittämiseen
• Pyhän Annan ritarikunta, 1. luokka (marraskuu 2013) - Romanovien dynastian 400-vuotisjuhlan yhteydessä [71]
• Kansallisen palkinnon " Hopeajousimies " voittaja (1998). [72]

Tatarstanin tasavallan saavutukset Shaimievin johdolla

• Maataloustuotannon osalta Tatarstan on Venäjän federaation toisella sijalla Krasnodarin alueen jälkeen ( 2008 ) [73] .
• Asukaskohtaisessa asuntorakentamisessa Tatarstan on ensimmäisellä sijalla Venäjän federaatiossa ( 2008 ) [73] .
• GRP:llä mitattuna Tatarstan sijoittui kuudenneksi Venäjän federaatiossa vuonna 2008.

Vuonna 2010 Rossiya 24 -uutiskanavalla Mintimer Shaimiev totesi pitävänsä presidenttikautensa pääasiallisena tuloksena asenteen muutosta Tatarstanin kansaa kohtaan ja sitä, että Tatarstanilla oli Shaimievin mukaan valtava rooli kansantasavallan ylläpitämisessä. Venäjän federaation koskemattomuudesta perestroikan vuosina, näytettiin myös M. Shaimievin allekirjoittaman presidentin ensimmäisen valan teksti [74] .

Muistiinpanot

1. ↑ Shaimiev, Mintimer Sharipovich - PERSON TASS
2. ↑ Arkistoitu kopio (linkki ei saatavilla) . Haettu 19. huhtikuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 26. helmikuuta 2018. (määrätön) 
3. ↑ 04043
4. ↑ Isyyden filosofia (pääsemätön linkki) . Haettu 20. marraskuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 19. joulukuuta 2008. (määrätön) 
5. ↑ 1 2 Tatarstanin ensimmäisen presidentin Mintimer Shaimievin elämäkerta . TASS.ru (20. tammikuuta 2022). Käyttöönottopäivä: 10.5.2022. (määrätön)
6. ↑ 1 2 Shaimiev Mintimer Sharipovich. Elämäkerta . RIA.ru (20. kesäkuuta 2008). Käyttöönottopäivä: 10.5.2022. (määrätön)
7. ↑ Missä olet nyt? . Kommersant.ru (20. elokuuta 2006). Käyttöönottopäivä: 10.5.2022. (määrätön)
8. ↑ Shaimiev ja valtion hätäkomitea: lyhyen muistin toivossa . Regnum.ru (21. elokuuta 2010). Käyttöönottopäivä: 10.5.2022. (määrätön)
9. ↑ Tatarstan im politischen Schwebezustand  (saksa)
10. ↑ "Asiakirjat"-osio . B. N. Jeltsin vastustajista (pääsemätön linkki) . Yavlinsky Grigory Alekseevich : Virallinen sivusto . Haettu 12. huhtikuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 15. helmikuuta 2012. (määrätön) 
11. ↑ Andrei Gogolev, Lev Ambinder. Mintimer Shaimiev . Johtaja alueellisten eliitin taistelussa . Kommersant.ru (30. maaliskuuta 1996) . Haettu: 11.5.2022. (määrätön)
12. ↑ Elena Tregubova. "Tataarit - he ovat niin itsepäisiä ..." . Kommersant.ru (26. maaliskuuta 2001). Haettu: 11.5.2022. (määrätön)
13. ↑ Elena Tregubova. Mintimer Shaimiev meni neljännelle lukukaudelle . Kommersant.ru (27. maaliskuuta 2001). Haettu: 11.5.2022. (määrätön)
14. ↑ Tatarstanissa bestätigt auch die erste demokratische Wahl den Präsidenten  (saksa)
15. ↑ Ufa tapaa baškiirien maailmankurultain edustajat . Tapahtumien kronikka (linkki ei ole käytettävissä) . tatar.ru/ . Haettu 12. toukokuuta 2010. Arkistoitu alkuperäisestä 21. helmikuuta 2014. (määrätön) 
16. ↑ Shaimievin syntymäpäivänä Putin myönsi hänelle Pyhän Andreas Ensimmäiseksi kutsutun ritarikunnan . RBC.ru (20. tammikuuta 2022). Haettu: 11.5.2022. (määrätön)
17. ↑ Venäjän federaation presidentin määräys 2. syyskuuta 2000 nro 393-rp "Venäjän federaation valtioneuvoston puheenjohtajuudesta"
18. ↑ Venäjän federaation presidentin määräys 12. maaliskuuta 2001 nro 121-rp "Venäjän federaation valtioneuvoston puheenjohtajuudesta"
19. ↑ Venäjän federaation presidentin määräys 25. toukokuuta 2009 nro 326-rp "Venäjän federaation valtioneuvoston puheenjohtajuudesta"
20. ↑ Venäjän federaation presidentin määräys 29. marraskuuta 2009 nro 797-rp "Venäjän federaation valtioneuvoston puheenjohtajuudesta"
21. ↑ Irina Nagornykh, Ivan Synergiev. "Yhdistynyt Venäjä" . Kommersant.ru (12. syyskuuta 2016). Haettu: 11.5.2022. (määrätön)
22. ↑ Mintimer Shaimiev luotti Putiniin . Kommersant.ru (11. maaliskuuta 2005). Haettu: 11.5.2022. (määrätön)
23. ↑ M. Shaimiev esitti V. Putinin eteen kysymyksen itseensä luottamisesta . RBC.ru (11. maaliskuuta 2005). Haettu: 11.5.2022. (määrätön)
24. ↑ Kremlin lehdistöpalvelu, työtapaaminen Tatarstanin presidentin Mintimer Shaimievin kanssa
25. ↑ Virallinen presidentti . Interfax.ru (25. maaliskuuta 2010). Haettu: 11.5.2022. (määrätön)
26. ↑ 1 2 Shaimiev, Mintimer . Lenta.ru (2012). Haettu: 11.5.2022. (määrätön)
27. ↑ Venäjän federaation CEC:n päätös 6. helmikuuta 2012 nro 96/767-6 .
28. ↑ Työn sankarin mitalien esitys // Venäjän federaation presidentin verkkosivusto. - 2017 - 28. huhtikuuta.
29. ↑ Kuka muu kampanjoi Vladimir Putinin puolesta: Kuva // Vedomosti . - 2018 - 22. tammikuuta.
30. ↑ Kirill Antonov. "Pois perjantaina" . Kommersant.ru (17. marraskuuta 2018). Haettu: 11.5.2022. (määrätön)
31. ↑ Airat Shaimiev: Henkilökohtainen profiili // Forbes.
32. ↑ Radik Shaimiev: Henkilökohtainen profiili // Forbes.
33. ↑ Kirill Antonov. Mintimer Shaimievin vanhempi sisar kuoli 97-vuotiaana . business-gazeta.ru (3. tammikuuta 2017). Haettu: 11.5.2022. (määrätön)
34. ↑ Mintimer Shaimievistä tuli jälleen isoisä . realnoevremya.ru (28. maaliskuuta 2019). Haettu: 11.5.2022. (määrätön)
35. ↑ Kirill Antonov. Guzeliya Safina ja Kamilya Shaimiev pääsivät Venäjän rikkaimman naisen joukkoon . Kommersant.ru (20. elokuuta 2015). Haettu: 11.5.2022. (määrätön)
36. ↑ Venäjän federaation presidentin asetus 25. huhtikuuta 2017 nro 182 "Venäjän federaation työsankarin arvonimen myöntämisestä"
37. ↑ Mintimer Shaimiev sai Pyhän Apostoli Andreas Ensikutsutun ritarikunnan . Venäjän presidentti . Haettu: 20.1.2022. (Venäjän kieli)
38. ↑ Venäjän federaation presidentin asetus 19. tammikuuta 2007 nro 43
39. ↑ Venäjän federaation presidentin asetus 17. tammikuuta 1997 nro 7
40. ↑ Venäjän federaation presidentin asetus, 6. helmikuuta 2010, nro 147  (linkki, jota ei voi käyttää)
41. ↑ Venäjän federaation presidentin asetus, annettu 14. tammikuuta 2014, nro 18 Arkistoitu 7. tammikuuta 2016.
42. ↑ 1 2 3 4 5 Elämäkerta Tatarstanin presidentin verkkosivuilla (linkki ei pääse) . Haettu 14. joulukuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 8. kesäkuuta 2008. (määrätön) 
43. ↑ Roman Ukolov. Poliittisen rohkeuden ja koneistovastarinnan puolesta // Nezavisimaya gazeta nro 154, 19.8.2005
44. ↑ Nimelliset aseet (sivusto "Armorer")  (pääsemätön linkki)
45. ↑ Shaimiev palkittiin Tatarstanin tasavallan ansiomerkillä
46. ↑ Myönnetty Tatarstanin tasavallan tiedeakatemian kultamitalilla "Tieteen saavutuksista" . Tatarstanin tasavallan tiedeakatemia . Haettu: 4.2.2022. (määrätön)
47. ↑ Tatarstanin tasavallan presidentti Shaimiev, palkittiin toisen asteen "Akhdz-Apshan" ritariuksella  (pääsemätön linkki)
48. ↑ Kazakstanin tasavallan presidentin asetus 22. lokakuuta 2005 nro 1662 "Kazakstanin tasavallan ensimmäisen presidentin rauhan ja edistyksen valtionpalkinnon myöntämisestä".
49. ↑ Vladimir Putinista tuli Kazanin kunniakansalainen (pääsemätön linkki) . Haettu 9. elokuuta 2007. Arkistoitu alkuperäisestä 28. syyskuuta 2007. (määrätön) 
50. ↑ Shaimiev Mintimer Sharipovich (pääsemätön linkki) . Haettu 7. marraskuuta 2010. Arkistoitu alkuperäisestä 27. elokuuta 2011. (määrätön) 
51. ↑ Saudi-Arabian kuningas antoi Mintimer Shaimieville King Faisal International -palkinnon.  (linkki ei saatavilla)
52. ↑ PAX:n kokoonpano (pääsemätön linkki) . Haettu 17. elokuuta 2010. Arkistoitu alkuperäisestä 11. tammikuuta 2012. (määrätön) 
53. ↑ Mintimer Shaimiev avasi IV kansainvälisen Bulgarian foorumin . Tatarstanin tasavallan hallitus (22. lokakuuta 2012). Haettu: 4.2.2022. (määrätön)
54. ↑ Ensimmäinen tilaus "Duslyk" myönnettiin Mintimer Shaimieville
55. ↑ Dagestanin tasavallan päämiehen asetus 20. tammikuuta 2017 nro 6 "Dagestanin tasavallan ansioritarikunnan myöntämisestä" Shaimiev M.Sh.
56. ↑ Venäjän federaation hallituksen asetus, 2. maaliskuuta 2020, nro 490-r "Venäjän federaation hallituksen palkintojen myöntämisestä vuonna 2019 kulttuurin alalla" . Venäläinen sanomalehti (10.3.2020). Haettu 22. joulukuuta 2021. Arkistoitu alkuperäisestä 22. joulukuuta 2021. (määrätön)
57. ↑ Venäjän federaation presidentin määräys 12. joulukuuta 2008 nro 777-rp "Venäjän federaation presidentin kunniakirjan myöntämisestä" Arkistoitu 7. tammikuuta 2012.
58. ↑ Venäjän federaation presidentin määräys 27. tammikuuta 2010 nro 48-rp "Venäjän federaation presidentin tutkintotodistuksen myöntämisestä ja Venäjän federaation presidentin kiitollisuuden ilmaisemisesta"
59. ↑ Venäjän federaation presidentin määräys 25. elokuuta 2005 nro 368-rp "Venäjän federaation valtioneuvoston jäsenten kannustamisesta" Arkistoitu 7. tammikuuta 2012.
60. ↑ Venäjän federaation presidentin määräys, 19. helmikuuta 2001, nro 80-rp "Kannustamisesta" Arkistoitu 6. tammikuuta 2014.
61. ↑ Venäjän federaation presidentin määräys, 12. elokuuta 1996, nro 418-rp "Venäjän federaation muodostavien yksiköiden johtajien rohkaisemisesta - aktiivisesta osallistumisesta Venäjän presidentin vaalikampanjan järjestämiseen ja toteuttamiseen Liitto vuonna 1996”
62. ↑ Venäjän federaation hallituksen määräys 20. tammikuuta 2012 nro 7-r "Stolypin P. A. I asteen Shaimiev M. Sh mitalin myöntämisestä."
63. ↑ Venäjän federaation hallituksen määräys 5. kesäkuuta 2008 N 809-r "Venäjän federaation hallituksen kunniakirjan Shaimiev M. Sh."
64. ↑ Venäjän federaation hallituksen määräys 20. tammikuuta 2007 N 49-r "Venäjän federaation hallituksen kunniakirjan myöntämisestä Shaimiev M. Sh."
65. ↑ Venäjän federaation hallituksen määräys 18. tammikuuta 1997 N 61-r "Venäjän federaation hallituksen kunniakirjan myöntämisestä Shaimiev M. Sh."
66. ↑ Venäjän federaation hallituksen määräys 6. kesäkuuta 2009 N 767-r "Kiitos Venäjän federaation hallitukselle Shaimiev M. Sh."
67. ↑ Tatarstanin tasavallan presidentille M. Sh. Shaimieville Venäjän ulkoministeriön kunniamerkin "Kansainväliseen yhteistyöhön osallistumisesta" antamisesta
68. ↑ Hänen pyhyytensä patriarkka Aleksi luovutti kirkon palkinnot Tatarstanin presidentille ja Kazanin pormestarille
69. ↑ Venäjän kirkon kädellinen pyhitti uudelleen luodun katedraalin Kazanin Jumalanäidin ikonin ilmestymispaikalle
70. ↑ Venäjän hengellisen keskusosaston tilaus "Al-'Izzat" ("Kunnia, kunnia ja arvokkuus")
71. ↑ NSKP:n tataarialueen komitean entisestä sihteeristä Shaimievistä tuli aatelinen // uutistoimisto REGNUM päivätty 12. marraskuuta 2013
72. ↑ Hopeajousimies – 1998
73. ↑ 1 2 Luovassa tilassa
74. ↑ "Uutiskanava "Russia 24", päivätty 27. maaliskuuta 2010"

Linkit

• Shaimiev, Mintimer Sharipovich . Sivusto " Maan sankarit ". (Venäjän kieli)
• Tatarstanin tasavallan ensimmäinen päämies

Temaattiset sivustot	Maan sankarit olympialaiset
Sanakirjat ja tietosanakirjat	Iso venäläinen Lentapedia Tatarika Auttakaa RIA:ta Auttakaa RIA:ta Auttakaa RIA:ta Auttakaa RIA:ta Apua TASS
Bibliografisissa luetteloissa GND : 122755650 ISNI : 0000 0001 1458 8958 J9U : 987007345388905171 LCCN : n97007878 NKC : jx20091012015 VIAF : 165880757 WorldCat VIAF : 165880757