Shane, Johann Herman
Johann Hermann Schein [3] tai pikemminkin Schein ( saksa: Johann Hermann Schein ; 20. tammikuuta 1586 , Grünhain (nykyisin Grünhain-Baierfeld ), Saksi - 19. marraskuuta 1630 , Leipzig ) oli saksalainen säveltäjä ja bändimestari. Schein on yksi ( S. Scheidtin ja G. Schutzin ohella ) varhaisen saksalaisen barokin merkittävimmistä säveltäjistä.
Elämäkerta
Vuodesta 1599 hän työskenteli kuorona Dresdenin hovikappelissa , jossa hänen musiikinopettajansa oli hollantilaista alkuperää oleva hovibändin mestari Rogier Michael . Vuosina 1603-07 hän asui kuuluisassa Schulpfortin gymnasiumissa ( Naumburgin lähellä ), missä hän jatkoi musiikkiopintojaan Bartholomew Scheerin (Scheer) ja Martin Rothin (Roth) johdolla. Vuonna 1607 hän palasi Dresdeniin, vuonna 1608 hän siirtyi Leipzigin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan . Oikeustieteen opiskelijana hän julkaisi vuonna 1609 ensimmäisen opuksensa - kokoelman maallista laulumusiikkia "Venus Kräntzlein" ("Venuksen vispilä"). Vuonna 1612 hän valmistui Leipzigin yliopistosta. Vuosina 1615-16 Weimarissa hän oli kapellimestari Saksi-Weimarin herttuan Johann Ernstin hovissa . Vuodesta 1616 elämänsä loppuun asti Leipzigin Pyhän Tuomaan kirkon kanttori (Shanen tehtäviin kuului myös latinan kielen ja laulun opetus Thomasschulessa) ja Leipzigin kaupunkimusiikin (Musikdirektor) johtaja. Noin 1626 Shanen terveys heikkeni jyrkästi (kärsi tuberkuloosista, munuaiskivistä ja muista sairauksista). Kaksi matkaa Carlsbadin lomakeskukseen ei auttanut, ja vuonna 1630 Shane kuoli 44-vuotiaana.
Luovuus
1600-luvun ensimmäisellä puoliskolla "kolme suurta Sh:tä" - G. Schutz , Schein ja S. Scheidt [4] arvostettiin suuresti Saksassa . Shane kirjoitti sekä pyhää että maallista musiikkia - laulua ja instrumentaalia.
Pääteokset pyhän musiikin alalla: pyhät konsertot (2 kokoelmaa "Opella nova" [5] , 1618 ja 1626; ensimmäisessä kuoro, toisessa - kuoro ja soolo) ja motettit (kokoelma "Cymbalum Sionium sive cantiones " sacrae " [6] , 1615). Shanen " Kantsional " on julkaisuhetkellä (1627, R 1645) suurin protestanttisen laulun kokoelma (4-ääniset luterilaisten hengellisten laulujen sovitukset ).
Schützin tavoin Schein kirjoitti laajasti italialaiseen tyyliin, esimerkiksi kolmiäänisiä villanelleja kolmeen kokoelmaan nimeltä "Unassuming Music" ("Musica boscareccia" [7] ; 1621, 1626, 1628), madrigaleja kokoelmassa "Shepherd's Amusements" ("Diletti pastorali, Hirten Lust, 1624). Samaan aikaan Shanen "italialaiset" villanellit ja madrigalit eivät ole kirjoitettu italiaksi, vaan saksaksi (mukaan lukien raamatulliset) tekstit. Shanen kokoelma The Student Feast (Studenten-Schmauß [8] , 1626) on luonteeltaan humoristinen. Painos koostuu viidestä juomakappaleesta, joista osa ylittää "puhtaan" viihteen (kuten "Frischauf, ihr Klosterbrüder mein" - "Refresh, my brothers").
Esimerkki Shanen "korkeasta" tyylistä on henkisten madrigaaleiden kokoelma "Israelis Brünnlein", vaihtoehtoinen kirjailijanimi on italialainen. Fontana d'Israel ; yhteensä 26 kappaletta), joka julkaistiin Leipzigissä vuonna 1623. Vanhan testamentin lainausten ( Psalteri , Salomon Sananlaskut , Jesaja , Genesis , Saarnaaja jne.) lisäksi, jotka muodostivat suurimman osan lauletuista teksteistä, Shane soitti yhden katkelman Apokalypsista ja kaksi riimittyä runoa tuntemattomalta. kirjoittaja - oletettavasti omaa tuotantoaan [9] . Tenorisoittajalle Shane kirjoitti vetoomuksen Leipzigin kaupungin aatelistolle ja virkamiehille sekä basso continuo -osalle - "kaikille musiikin ystäville ja ystäville", josta seuraa, että kokoelman madrigaaleja käytettiin kaupungin elämässä "musiikkina tilaisuuteen" - ne ajoitettiin sopimaan sellaisiin tapahtumiin kuin häät, hautajaiset, kaupunginvaltuuston vaalit, kunnianimen jakaminen jne. Kaikki näytelmät on kirjoitettu "italialaisen madrigalin tapaan" ( "auff Italian-madrigalische Manier" viidelle äänelle - paitsi viimeinen kuudelle äänelle kirjoitettu. "Italialainen tapa" näkyy myöhään italialaisen madrigalille tyypillisten retoristen hahmojen käytössä ja hienossa kromaattisessa harmoniassa - molemmat mainitaan esimerkiksi teoksissa "Da Jakob vollendet hatte" (nro 10) ja "Die mit Tränen" säen" (nro 3). Mahdollisena Shanen tyylimallina nähdään ennen kaikkea C. Monteverdi [10] . Toisin kuin Schutz, Shane ei ole koskaan käynyt Italiassa eikä ottanut oppitunteja italialaisilta mestarilta.
Shane kirjoitti myös mielellään maallista instrumentaalimusiikkia, kuten 20 sviittiä kokoelmassa "Musiikkijuhla" ("Banchetto musicale", 1617). Hän suositteli laulusävellyksiään myös instrumentaaliyhtyeen vaihtoehtoiseen esitykseen.
Muistiinpanot
- ↑ 1 2 Johann Hermann Schein // Brockhaus Encyclopedia (saksa) / Hrsg.: Bibliographisches Institut & FA Brockhaus , Wissen Media Verlag
- ↑ 1 2 Johann Hermann Schein // Gran Enciclopèdia Catalana (kat.) - Grup Enciclopèdia Catalana , 1968.
- ↑ Venäläisessä perinteessä hyväksytty oikeinkirjoitus. Katso esimerkiksi Encyclopedic Musical Dictionary . M., 1990, s. 635.
- ↑ Tämä ilmeikäs ominaisuus kuuluu V. K. Princelle (traktaatti "Historische Beschreibung der edelen Sing- und Kling-Kunst", 1690).
- ↑ Palaa. "Uusi essee".
- ↑ Siionin symbaali eli henkiset laulut.
- ↑ Toinen kirjoittajan nimi on "Metsälaulut" ( saksaksi Waldliedlein ).
- ↑ Koko nimike on "Studenten-Schmauss a5: einer löblichen Compagni de la Vinobiera".
- ↑ Adrio 1963, S. VI.
- ↑ Hammerstein 1986.
Esseeversiot
- Neue Ausgabe sämtlicher Werke, hrsg. v. Adam Adrio, Arno Forchert ua 10 Bde. Kassel: Bärenreiter, 1963-2010 (uusi - kriittinen - painos Scheinin kirjoituksista):
- Bd.1. Israelsbrünnlein 1623. Geistliche Madrigale zu 5 Stimmen und Generalbass (1963)
- Bd.2/1. Kantionaalinen oder Gesangbuch Augsburgischerin tunnustus 1627/1645. Osa 1 (1965)
- Bd.2/2. Kantionaalinen oder Gesangbuch Augsburgischerin tunnustus 1627/1645. Osa 2 (1967)
- Bd.3/1. Cymbalum Sionium, sive Cantiones Sacrae, 1615. 18 Motetten zu 5 und 6 Stimmen (1994)
- Bd.3/2. Cymbalum Sionium, sive Cantiones Sacrae, 1615. 12 Motetten zu 8, 10, 12 Stimmen und eine Canzon zu 5 Stimmen (1997)
- Bd.4. Opella nova I, 1618 (1973)
- Bd.5. Opella nova II, 1626 (1986)
- Bd.6. Venuskranzlein, 1609; Studentenschmaus 1626 (1995)
- Bd.7. Musica Boscareccia: Villanellen zu 3 Stimmen mit Generalbaß, 1621, 1626, 1628 (1989)
- Bd.8. Diletti pastorali, 1624. Weltliche Madrigale zu 5 Stimmen und Generalbass (1969)
- Bd.9. Banchetto Musicale, 1617. 20 suiten zu 5 Stimmen (1967)
- Bd.10/1. Gelegenheitskompositionen: Motetten und Konzerte zu 2 bis 6 Stimmen (2004)
- Bd.10/2. Gelegenheitskompositionen: Motetten und Konzerte zu 7 bis 24 Stimmen (2005)
- Bd.10/3. Gelegenheitskompositionen: Kantionalsätze und Weltliche Kompositionen (2008)
- Bd.10/4. Gelegenheitskompositionen: Fragmente sowie Werke zweifelhafter Zuschreibung (2010)
- Sämtliche Werke, Bde. I-VII, hrsg.v. A. Prufer. Leipzig, 1901-1923 (vanha painos)
Kirjallisuus
- Printz WC Historische Beschreibung der edelen Sing- und Kling-Kunst. Dresden, 1690, S. 136.
- Adrio A. Vorwort // Schein JH Neue Ausgabe sämtlicher Werke. Bd.1. Kassel, 1963, S. VI-VII.
- Hueck, Irmgard. Die kiusallinen Entwicklung Johann Hermann Scheins. Diss. Freiburg i. B., 1943.
- Reckziege W. Das Cantional von Johann Hermann Schein: seine geschichtlichen Grundlagen. Berliini, 1963.
- Peterson FE Johann Hermann Scheinin 'Cymbalum Sionium': liturgis-musikaalinen tutkimus. PhD Harvardin yliopisto, 1966.
- Smallman B. Johann Hermann Schein runoilijana ja säveltäjänä // Slaavilainen ja länsimainen musiikki. Esseitä Gerald Abrahamille, toim. MH Brown ja RJ Wiley. Ann Arbor; Oxford, 1985, s. 33–48.
- Hammerstein I. Zur Monteverdi-Rezeption in Deutschland: Johann Hermann Scheins "Fontana d'Israel" // Claudio Monteverdi: Festschrift Reinhold Hammerstein, hrsg. v. L. Finscher. Laaber, 1986, s. 175–212.
- Dumont SE Saksalainen maallinen moniääninen laulu painetuissa painoksissa 1570–1630: italialaisia vaikutteita runouteen ja musiikkiin. New York, 1989.
- Groote, Inga Mai; Hakelberg, Dietrich. Musiikkitietämyksen kierto 1700-luvun alun Saksassa: Johann Hermann Scheinin ja Michael Altenburgin Musica poetica Johann Caspar Trostin kirjastossa // Varhaisen musiikin historia 35 (2016), s. 131-201 (Shanen tutkielman painos s. 188-201).
Diskografia (valikoima)
- Banchetto musicale. Venus Kränzlein (ans. Hesperion XX (Saval) / Virgin Classics / 1983)
- Israelsbrünnlein (Chorus Dresdner Kreuzchor / LP Eterna / 1984)
- Israelsbrünnlein (ans. Rheinische Kantorei / Capriccio / 1989)
- Israelsbrünnlein ( Ensemble Vocal Européen (Herrewege) / harmonia mundi / 1995)
- Banchetto musicale (ans. Accademia del Ricercare / Stradivarius / 1995)
- Fontana d'Israel (Ans. Cantus Cölln / deutsche harmonia mundi / 1996)
- Diletti pastorali (ans. Cantus Cölln / deutsche harmonia mundi / 1998)
- Psalmen Davids. Motettit (ans. La Capella Ducale / Glissando / 1999)
- Fontana d'Israel (ans. Weser-Renaissance / CPO / 2004)
- Opella Nova - Fontana d'Israel (ans. Sagittarius / Hortus / 2010)
Linkit
Temaattiset sivustot |
|
---|
Sanakirjat ja tietosanakirjat |
|
---|
Bibliografisissa luetteloissa |
---|
|
|
Pyhän Tuomaan kuoron kantorit |
---|
|
- …
- Tidericus (noin 1295)
- …
- Johann Stephan de Orba (1436–1443)
- Thomas Ranstete (1443-1444)
- Peter Seehausen (noin 1460)
- Martin Kloch (noin 1470)
- Johann Fabry de Forchheim (noin 1472)
- Ludwig Götze (vuodesta 1480)
- Gregor Wessnig (1482-1488)
- Heinrich Höfler (1488-1490)
- Nikolaus Seeler (noin 1494)
- Johann Conradi (noin 1508)
- Johann Scharnagel (noin 1513)
- Georg Rau (1518-1520)
- Johannes Galliculus (1520–1525)
- Valerian Huffeler (1526-1530)
- Johann Hermann (1531-1536)
- Wolfgang Junger (1536-1539)
- Johann Bruckner (1539-1540)
- Ulrich Lange (1540-1549)
- Wolfgang Figulus (1549-1551)
- Melchior Heger (1553–1564)
- Valentine Otto (1564-1594)
- Zeth Calvisius (1594–1615)
- Johann Hermann Schein (1615-1630)
- Michael Tobias (1631-1657)
- Sebastian Knupfer (1657-1676)
- Johann Schelle (1677–1701)
- Johann Kunau (1701-1722)
- Johann Sebastian Bach (1723-1750)
- Johann Gottlob Harrer (1750-1755)
- Johann Friedrich Doles (1756-1789)
- Johann Adam Hiller (1789-1801)
- August Eberhard Müller (1801–1810)
- Johann Gottfried Schnicht (1810-1823)
- Christian Theodor Weinlig (1823-1842)
- Moritz Hauptmann (1842-1868)
- Ernst Friedrich Richter (1868-1879)
- Wilhelm Rust (1880-1892)
- Gustav Schreck (1893-1918)
- Karl Straube (1918-1939)
- Günther Ramin (1939-1956)
- Kurt Thomas (1957-1960)
- Erhard Mauersberger (1961-1972)
- Hans-Joachim Roch (1972–1991)
- Georg Christoph Biller (1992–2015)
- Gotthold Schwarz (2015–2021)
- Andreas Reize (2021–)
|