| sheikki | |
|---|---|
| Englanti Sheikki | |
| Genre | Historiallista romantiikkaa |
| Tekijä | Edith Maud Hull |
| Alkuperäinen kieli | Englanti |
| Ensimmäisen julkaisun päivämäärä | 1919 |
| Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa | |
Sheik on englantilaisen kirjailijan Edith Maud Hullin romaani , joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1919. Se oli ensimmäinen sarjasta Hullin kirjoittamia romaaneja, jotka sijoittuivat erämaahan. Kirja herätti henkiin "aavikkoromantiikan" teeman romanssiromaanin genressä [1] . Uutuudesta tuli bestseller ja kirjailijan kirjoista suosituin. Romaanin pohjalta tehtiin samanniminen elokuva , jossa pääosassa oli Rudolfo Valentino .
Romaani alkaa kohtauksella Ballissa hotellissa Algeriassa Biskrassa . Tyttö nimeltä Diana Mayo aikoo lähteä kuukaudeksi matkalle aavikon halki vain yhden arabioppaan seurassa. Kukaan ei hyväksy tätä ajatusta, ja Lady Conway lukee tällaisen halun Dianan "skandaaliseen" kasvatukseen: hänen äitinsä kuoli synnytyksessä, hänen isänsä teki itsemurhan surusta, minkä seurauksena tyttö kasvoi sellaisessa vapaudessa, jota vain pojat käytetty niinä päivinä.
Ennen kuin Diana lähtee liikkeelle, hänen luonteensa riippumattomuus näkyy jälleen kerran, kun hän kieltäytyy avioliitosta ja selittää, ettei hän tiedä eikä halua tietää mitä rakkaus on. Matka aavikon halki päättyy riittävän nopeasti: Sheikh Ahmed Ben Hassan sieppaa tytön . Kävi ilmi, että kapellimestari lahjottiin.
Ahmed tuo Dianan telttaan ja raiskaa (tämä tapahtuu tekstin takana toisen ja kolmannen luvun välillä) [2] . Diana viettää useita kuukausia Ahmedin vankeudessa, joutuu säännöllisesti pahoinpitelyn kohteeksi ja pohtii vihaansa Sheikhiä ja itseään kohtaan. Lopulta hänelle annetaan vapautta ja hän alkaa ratsastaa Ahmedin palvelijan Gastonin kanssa. Eräänä päivänä Diana onnistuu huijaamaan Gastonin ja ratsastamaan pois. Ahmed ohittaa hänet nopeasti, mutta matkalla takaisin leiriin hän yhtäkkiä huomaa olevansa rakastunut sheikkiin. Tyttö ei voi tunnustaa: Ahmed väittää, että rakkaus on tylsää, ja ajaa hänet pois, jos hän saa tietää tunteista.
Ajan myötä Diana selviää Ahmedin hyväksikäytöstä ja saa hänen luottamuksensa takaisin. Käy selväksi, että sheikki kohtelee häntä huonosti, koska hän on englantilainen, mutta tarkka syy on epäselvä. Lopulta Diana saa ratsastaa uudelleen, mutta toinen sheikki sieppaa hänet. Kun Ahmed saa tietää tästä, hän tajuaa olevansa myös rakastunut Dianaan ja lähtee tämän perään. Hän palauttaa tytön, mutta loukkaantuu vakavasti tappelussa. Jälleen kerran Ahmedin teltassa Diana oppii yhdeltä ja hänen ystäviltään, miksi sheikki vihaa englantilaisia: hänen englantilainen isänsä kohteli espanjalaista äitiään hirveän huonosti, ja Ahmed vannoi kostaa koko englantilaiselle kansalle.
Kun Ahmed toipuu, hän ilmoittaa Dianalle, että hän aikoo päästää tämän menemään. Hän suuttuu, varsinkin kun sheikki myöntää tehneensä sen rakkaudesta; hän ei voi sallia, että Dianaa kohdellaan huonosti. Vaikka hän pyytää häntä muuttamaan mieltään ja tunnustaa myös rakkautensa, Ahmed pysyy lujana. Epätoivoissaan Diana tarttuu revolveriin ja yrittää kuolla aivan kuten hänen isänsä. Ahmed vetää esiin revolverin, luoti lentää ohi. Hän pitää tyttöä lähellään ja sanoo, ettei koskaan päästä häntä irti. Kirja päättyy intohimoiseen molemminpuolisen rakkauden julistukseen.
"Sheikh" jatkaa orientalismin perinnettä brittiläisten kirjailijoiden, mukaan lukien George Byronin (runo "Gyaur", 1813) ja Richard Burtonin (tarinoiden " Tuhat ja yksi yö " käännös, 1885) teoksissa [3] . Romaani noudattaa myös romanttisen romaanin perusmallia: "kadonneen" miehen lunastamista naisen rakkauden voimalla. Robert Hichens ja Kathleen Rhodes esittelivät "Aavikkoromantiikan " genre-teemana , mutta Sheikistä tuli sen tärkein ja vaikutusvaltaisin herätys [4] .
Hullin proosa käyttää voimakkaasti sentimentaalista sanastoa ja keskittyy tiiviisti tunnetiloihin, joita yleensä löytyy romanssiromaanista.
Kirjoittaja luo taitavasti eläviä kuvauksia, mutta usein pilaa ne stereotypioiden noudattamisen vuoksi.
Sheikh on koko historiansa ajan ollut kiistanalainen, vaikka sisältö on muuttunut ajan myötä. Kun kirja julkaistiin, sitä pidettiin eroottisena romaanina, ja sitä kuvailtiin lehdistössä toistuvasti "järkyttäväksi" ja "myrkyllisen rivoksi" [5] .
Viime vuosikymmeninä romaania on kritisoitu ankarasti sen juonen taustalla olevasta ideasta, jonka mukaan raiskaus johtaa rakkauteen [6] [3] . Muut kritisoidut kannat liittyivät samaan: se, että naiselle seksuaalinen alistuminen on välttämätön ja luonnollinen tila; että raiskaus voidaan oikeuttaa myöhemmällä avioliitolla. Paljon kritiikkiä on omistettu erilaisille orientalistisille ja koloniaalisille elementeille: se, että englantilaisen ja arabin välillä ei todellisuudessa ollut rotujen välistä rakkautta, ja raiskaus on sallittua, jos raiskaaja on eurooppalainen, ei arabi [6] . Sheikissä vahvatahtoisen naisen alistamisen juoni on verrattu William Shakespearen The Taming of the Shrew -elokuvaan .
Muiden kirjoittajien kritiikki oli hillittyä. On huomattu, että Hullin ajan naiskirjailijat käyttivät jo vakiintunutta orientalistisen romaanin genreä antaakseen ilmaa feministisille ideoille, odottaen ensisijaisesti naisyleisön reaktiota. Tällaisissa romaaneissa naiset esiintyvät päähenkilöinä; Sheikissä lukija yhdistää itsensä Dianaan, itsenäiseen ja rohkeaan naiseen, ja Hull päättää tarinansa vain tavanomaiseen lopputulokseen. Lisäksi Sheikin pariskunta päätyy ilmeisesti asumaan erämaahan – toinen katkos tyypillisestä mallista, jossa romanssi päättyy päähenkilöiden hyvinvointiin englantilaisten aristokraattien kodeissa tai kartanoissa [3] .
Romaani osoittaa voimakkaan kontrastin eurooppalaisten naisten suhteellisen vapauden ja heidän Lähi-idän sisarustensa todellisen orjuuttamisen välillä. Ja vaikka Hull kirjoittaa tästä alussa, ja sitten toiminnan kehittyessä Diana alistuu Ahmedille, teemasta tulee heijastus kirjailijan nykyaikaisten sufragettien ideoista .