Schengenin tietojärjestelmä (lyhennettynä SIS , eng. Schengen Information System , lyhenne SIS ) on Schengenin sopimuksen mukainen suljettu tietokanta , johon on aiemmin kirjattu vain etsintäkuulutettuja henkilöitä tai esineitä , henkilöitä, joita ei-toivottu alueella. jokin jäsenvaltio tai kadonnut henkilö , tiedot väärennetyistä ja kadonneista asiakirjoista sekä Schengenin rajojen turvallisuuteen liittyvät tiedot .
Rooman sopimus 25. maaliskuuta 1957 ja sopimus, jolla perustettiin Benelux-maiden talousliitto 3. helmikuuta 1958 , asettivat alusta alkaen tavoitteeksi ihmisten ja tavaroiden vapaan liikkuvuuden. Benelux-maat vähemmistönä pystyivät nopeasti toteuttamaan tämän yhdentymisen. Euroopan yhteisössä painopiste oli alun perin taloudellisissa näkökohdissa, ja vasta sen jälkeen, kun Saarbrückenin sopimukset allekirjoitettiin Ranskan ja Saksan välillä 13. heinäkuuta 1984 , ihmisten tarkastuksia näiden kahden valtion välisillä rajoilla vähennettiin merkittävästi.
Nämä viisi maata liittyivät kolmeen Benelux-maahan ja allekirjoittivat Schengenin sopimuksen 14. kesäkuuta 1985 asteittaisesta siirtymisestä ihmisten ja tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen niiden välillä. Vaikka kaikki vaikutti yksinkertaiselta, käytännössä se aiheutti monia vaikeuksia. Tämän vapauden hinta oli, että jokaisen valtion oli jätettävä osa itsemääräämisoikeudesta ja luotettava kumppaniensa toteuttamiseen oman turvallisuutensa kannalta tarpeelliset toimenpiteet. Aluksi Schengenin sopimuksen osallistujia ja alullepanijoita oli viisi maata: Belgia , Saksa , Luxemburg , Alankomaat ja Ranska .
Jotta tulevia sisäisiä tarkastuksia rajalla voitaisiin vähentää vaarantamatta valtion turvallisuutta, koska Eurooppaa uhkasi jo todellinen terroriuhka, jouduttiin toteuttamaan korvaavia toimenpiteitä.
Sopimustekstin laatiminen kesti viisi vuotta. Vasta 19. kesäkuuta 1990 viisi aiempaa valtiota, jotka olivat aiemmin allekirjoittaneet Schengenin sopimuksen 14. kesäkuuta 1985 (SAAC), alkoivat vähitellen liittyä Espanjaan , Portugaliin , Italiaan , Kreikkaan , Itävaltaan ja viiteen Pohjoisen passiliiton maahan : Tanska , Suomi , Islanti , Norja ja Ruotsi .
Sopimuksen tekemisen jälkeen yhteiseen viisumialueeseen ovat liittyneet ja liittyneet : Itävalta , Unkari , Kreikka , Tanska , Islanti , Espanja , Italia , Latvia , Liettua , Liechtenstein , Malta , Norja , Puola , Portugali , Slovakia , Slovenia , Suomi , Tšekki , Sveitsi , Ruotsi ja Viro . Tällä hetkellä Schengenin tietojärjestelmää käyttää 26 maata. On huomattava, että vain Islanti , Norja , Sveitsi ja Liechtenstein eivät ole Euroopan unionin jäseniä .
Irlanti ja Yhdistynyt kuningaskunta , jotka eivät ole allekirjoittaneet Schengen-sopimusta, osallistuvat Schengen-yhteistyöhön Amsterdamin sopimuksen nojalla , jolla Schengen-sopimus sisällytettiin Euroopan unionin lainsäädäntöön , jolloin nämä maat voivat osallistua Schengen-lakiin tai osaan siitä. Irlanti ja Yhdistynyt kuningaskunta käyttävät SIS:ää lainvalvontaan. Heillä ei kuitenkaan ole pääsyä [1] [2] tietoihin kolmansien maiden kansalaisista, joilta on evätty pääsy (Schengen-lain 96 artikla [3] ). Myös Bulgarialla ja Romanialla (lokakuusta 2010 [4] ) sekä Kroatialla (kesäkuusta 2017 [5] ) on pääsy järjestelmään ilman Schengen-alueelle pääsyä. Kun Schengen-maat siirtyivät toisen sukupolven SIS-järjestelmään, Bulgaria ja Romania (lokakuusta 2017 alkaen [6] ) saivat pääsyn uuden järjestelmän viisumimoduuliin.
Huhtikuusta 2013 lähtien kaikki Schengen-maat ovat siirtyneet kokonaan uuteen toisen sukupolven SIS-järjestelmään, joka sisältää tiedot kaikista Schengen-maiden sisällä oleskelevista kolmansien maiden (ei-Schengen- ja/tai EU-kansalaisista), jotka ylittävät niiden rajat tai saavat Schengen-viisumia. .
SIS-1:ssä tiedot tallennettiin kunkin maan lainsäädännön mukaisesti. Se sisälsi yli 15 miljoonaa tietuetta, jotka sisälsivät seuraavat tiedot:
SIS-2:n tietorakennetta on laajennettu ja se sisältää tiedot asiakirjoista, viisumeista, osoitteista, ulkomaalaisten yhteystiedoista, heidän liikkumisestaan Schengen-maiden rajojen yli. Mukana on myös tiedot kaikkien näiden henkilöiden rikoksista ja heidän sakkoistaan. SIS-2:n käyttöönotto mahdollisti esimerkiksi rajanylitysmerkkien leimaamisen luopumisen Schengen-maissa vakituisesti oleskelevien ulkomaalaisten passiin ja lyhensi minimiin ulkomaalaisten oleskelulupien voimassaolon tarkistamiseen tarvittavan ajan. rajoja.
Järjestelmän toista teknistä versiota (SIS II) ylläpitää Euroopan unionin IT-virasto, joka aloitti toimintansa 1. joulukuuta 2012 ja jonka pääkonttori sijaitsee Tallinnassa, Virossa [7] .
Tietokantaan on tarkoitus lisätä uusia EU-maita. Järjestelmä voitaisiin avata useammalle laitokselle, kuten siviiliviranomaisille, Europolille ja turvallisuuspalveluille. Poliisi ja tulli voisivat lukea henkilötietoja yhdellä henkilökohtaisella avustajalaitteella (tämä on futuristinen näkökulma, mutta tämäntyyppinen toteutus on jokaisen jäsenvaltion vastuulla ja teknisillä valmiuksilla) kaikkialla Euroopassa , poliisin ja tullin toimesta henkilöllisyyden tarkistuksen aikana.
Jotkut haluaisivat hyödyntää näitä teknisiä muutoksia muuttaakseen järjestelmän tutkintajärjestelmäksi, mutta useammat jäsenvaltiot haluavat järjestelmän pysyvän poliisijärjestelmänä, jolloin Europolille jää ensisijainen lainvalvontatehtävä EU:ssa.
SIS-2-viisumimoduulia kutsutaan viisumitietojärjestelmäksi (VIS-I). Tietojen säilytysaika tässä järjestelmässä on 5 vuotta.
Maaliskuun 1995 ja 25. maaliskuuta 2001 välisenä aikana viisitoista valtiota liittyi vuoden 1990 Schengen-sopimukseen ja poisti rajatarkastukset sisärajoilla. Tasoitustoimenpiteet muodostavat sopimuksen ja yleissopimuksen ytimen, mukaan lukien yhteisen tietojärjestelmän perustaminen allekirjoittajavaltioihin: Schengenin tietojärjestelmä (SIS). Mitä tulee poliisiyhteistyöhön, tämä järjestelmä on innovatiivinen sekä teknisesti että oikeudellisesti:
Tätä varten valtiot ovat liittyneet Schengen-lainsäädäntöön, joka takaa integroitujen tietojen oikeellisuuden, laillisuuden ja oikea-aikaisen päivittämisen sekä näiden tietojen käytön vain artiklojen puitteissa tarkoituksenmukaisiksi katsottuihin lopullisiin toimenpiteisiin. allekirjoitetusta sopimuksesta.
SIS:ään tallennetut tiedot koskevat: etsintäkuulutettuja henkilöitä, jotka on tarkoitus siirtää lainvalvontaviranomaisille tai luovuttaa alkuperämaahan; ulkomaalaiset, joilta on kielletty pääsy Schengen-maihin; kadonneita tai etsintäkuulutettuja ihmisiä; todistajat välttävät yhteyksiä lainvalvontaviranomaisiin; syytetty; vangit; salaisessa tai erityisessä valvonnassa olevat henkilöt.
SIS:ään voidaan syöttää seuraavat henkilön tiedot: sukunimi ja etunimi; sen erityiset pysyvät fyysiset ominaisuudet; toisen nimen ensimmäinen kirjain; Syntymäaika ja-paikka; kansalaisuus; tiedot siitä, onko hän aseistettu ja voiko hän vastustaa pidätystä; tietolähde tästä henkilöstä; menetelmä, jota sovelletaan, kun hänet pidätetään.
SIS ei voi sisältää seuraavia henkilötietoja: rotu; Poliittiset näkemykset; uskonto tai muut uskomuksia kuvaavat henkilötiedot; tiedot terveydestä ja seksuaalisesta suuntautumisesta.
Henkilö voi saada SIS:n sisältämiä ja itseään koskevia tietoja, mikäli tämä ei ole ristiriidassa voimassa olevan lainsäädännön kanssa.
Henkilötietoja voidaan syöttää toisen Schengen-tietojärjestelmän piiriin kuuluvan maan järjestelmään. Tässä tapauksessa kansallisen keskuspoliisiaseman vastuuhenkilön on ennen näiden tietojen antamista hankittava kyseisen valtion SIS:n sisäisestä osasta vastaavan keskusviranomaisen näkemys.
Joka tapauksessa henkilön pyytämien tietojen luovuttamatta jättäminen on perusteltava kirjallisesti.
On vielä lisättävä, että SIS ei ole julkinen rekisteri. Vain valtuutetuilla työntekijöillä on pääsy SIS-tietoihin. Rekisterin tietoja saa käyttää vain Schengenin yleissopimuksesta johtuviin tarkoituksiin. Enimmäisaika, jonka tietoja voidaan säilyttää SIS:ssä, on kymmenen vuotta. Jokaisella on oikeus vaatia häntä koskevien tietojen oikaisemista tai poistamista SIS:stä, jos ne hänen mielestään ovat virheellisiä tai laittomasti merkittyjä rekisteriin.