Salisburyn Ela, Salisburyn kreivitär

Ela of Salisbury ( eng.  Ela of Salisbury ; syntynyt noin 1190  - kuollut 24. elokuuta 1261 ) - Salisburyn 3. kreivitär vuodesta 1196, Wiltshiren sheriffi 1227-1228 , 1231-1237 La2ckbess ] , -1257, William FitzPatrickin, Salisburyn 2. jaarlin, ainoa tytär .

Ela menetti isänsä ollessaan lapsi. Siitä lähtien, kun hänestä tuli rikkaiden omaisuuksien perillinen, Englannin kuningas Richard Leijonasydän meni naimisiin velipuolensa William Longespen ("Pitkä miekka") kanssa. Aviomiehensä kuoleman jälkeen vuonna 1226 Ela toimi jonkin aikaa Wiltshiren sheriffinä, mutta vuonna 1237 hän siirtyi perustamaansa luostariin . Luostarin luostariksi muuttamisen jälkeen hänestä tuli Lacockin ensimmäinen luostari. Ela eli kypsään vanhuuteen eläessään vanhimman poikansa ja vanhimman pojanpoikansa, joten hänen lapsenlapsentyttärestään tuli hänen omaisuutensa ja arvonimen perillinen.

Alkuperä

Ela oli William FitzPatrickin, Salisburyn toisen jaarlin ja Eleanor de Vitryn ainoa tytär. Hän kuului jalo-anglo-normanniperheeseen , jonka perustaja mainitaan Domesday Bookissa (1086). Elan esi-isät omistivat lukuisia kiinteistöjä Wiltshiressä , Surreyssa , Hampshiressa ja Dorsetissa [2] ja 1140-luvulta lähtien heillä oli Salisburyn kreivi [3] .

Elämäkerta

Ela on voinut syntyä vuonna 1190 tai pian sen jälkeen [4] [K 1] . Kun isänsä kuoli vuonna 1196, Ela oli vielä lapsi. Jotkut lähteet raportoivat, että yksi perinnön vaatineen William FitzPatrickin veljistä vangitsi veljentytärtään normannilaiseen linnaan, mutta ritari William Talbot matkusti ympäri Normandian pelastaakseen hänet ja lauloi balladin jokaisen linnan ikkunoiden alla. Lopulta Ela vastasi hänelle, Talbot vapautti hänet ja vei hänet Englantiin [6] .

Saadakseen hallintaansa Salisburyn jaarlien valtavan omaisuuden, Englannin kuningas Richard Leijonasydän , joka siirtyi nuoren kreivitärin huostaan, antoi samassa vuonna 1196 yhdeksänvuotiaan Elan velipuolensa, paskiainen. William Longespe ("Pitkä miekka"), kuningas Henrik II :n avioton poika ; William sai siten Earl of Salisburyn arvonimen vaimon oikeudella. Elan perhe-elämästä tiedetään vähän. Avioliitosta syntyi neljä poikaa ja neljä tai viisi tytärtä. Kaksi nuorempaa poikaa teki hyvän uran: Stephen tuli Seneschal of Gascony ja Justiciar of Ireland , ja Nicholas piispa Salisburyn. Vuonna 1220 Ela ja William laskivat viidennen ja neljännen peruskiven uudelle Salisburyn katedraalille . " St. Osmundin rekisteri " kuvailee Elaa "naisena, joka on todella ylistyksen arvoinen, koska hän oli täynnä Herran pelkoa". Vuonna 1225 oli huhu, että hänen miehensä oli hukkunut, minkä jälkeen hänen veljenpoikansa Hubert de Burgh kosi häntä , mutta hän kieltäytyi hakijasta. Todellisuudessa William kuoli Salisburyn linnassa 7. maaliskuuta 1226 [4] [7] .

20 päivää miehensä kuoleman jälkeen Ela toi kuninkaalle kunnianosoituksen omaisuudestaan. Leski joutui luopumaan Salisburyn linnan johtamisesta, jonka kastellaani oli William. Vuosina 1227-1228 ja 1231-1237 hän toimi Wiltshiren sheriffinä (tätä virkaa pitivät eri aikoina Elan esi-isät, alkaen Edward of Salisburysta , sekä hänen aviomiehensä) [3] [4] .

Leskeksi jäätyään Ela omisti suuren osan ajastaan ​​kirkkoasioihin. Hänen miehensä perusti kartausialaisen luostarin Hatheropiin Gloucestershire ) vuonna 1222, mutta munkkien mielestä paikka ei sopinut heille ja lahjoitukset olivat riittämättömiä. He kääntyivät Elan puoleen, joka varasi uuden paikan Hinton ( Somerset ) luostarille ja lisäsi lahjoituksia sen ylläpitoon. Vuonna 1230 hän perusti Lacockin augustinolaisluostarin . Vuonna 1237 Elasta tuli nunna tässä luostarissa, ja kun luostari muutettiin luostariksi vuonna 1239, hänestä tuli Lacockin ensimmäinen luostari [4] . Hän hoiti tätä virkaa vuoteen 1257, jonka jälkeen hän jäi eläkkeelle. Ela of Salisbury kuoli 24. elokuuta 1261 ja haudattiin luostariinsa [4] .

Ela eli vanhimman poikansa ja pojanpoikansa kauemmin. Siksi lapsenlapsenlapsesta Margaret Longespesta , joka oli naimisissa Lincolnin kolmannen jaarlin Henry de Lacyn kanssa , tuli hänen kaiken omaisuutensa ja arvonimen perillinen [4] .

Perhe

Aviomies: vuodesta 1196 William Longsword (1176 - 26. maaliskuuta 1226), Salisburyn kolmas jaarli vuodesta 1196. Lapset [8] :

• William II Longespe (ennen vuotta 1209 - 7. helmikuuta 1250), nimellinen Salisburyn kreivi [8] ;
• Ida I Longespe (vuoden 1206 jälkeen - 1260 jälkeen); 1. aviomies: Ralph III de Somery (kuoli 1220), paroni Dudley; 2. aviomies: noin vuodesta 1220 William I de Beauchamp of Bedford (kuoli 1260), paroni Bedford [K 2] [8] [9] ;
• Richard Longespe (kuoli ennen 27. joulukuuta 1261), pappi Salisburyssa [8] ;
• Stephen Longespé (kuoli 1260),Gasconysta [8] ;
• Nicholas (kuoli 1297),Salisburyn piispavuodesta 1291 [8] ;
• Isabella Longespe (kuoli ennen 1244); aviomies ennen 16. toukokuuta 1226 William de Vesey (kuoli 7. lokakuuta 1253), Alnwickin paroni [8] ;
• Petronella Longespe [8] ;
• Ela Longespe (kuoli 9. helmikuuta 1298); 1. aviomies: Thomas de Beaumont (kuoli 26./27. kesäkuuta 1242), Warwickin 6. jaarli vuodesta 1229; 2. aviomies: 25. marraskuuta 1254/23. maaliskuuta 1254/1255 lähtien Philip Basset Wycombesta (kuoli 29. lokakuuta 1271), Englannin tuomari [8] ;
• Ida II Longespe (kuoli 10. huhtikuuta 1262 jälkeen); aviomies: ennen vuotta 1247 Walter Fitz-Robert Woodham Walterista, Essexistä (kuoli ennen 10. huhtikuuta 1258) [8] [9] ;
• Mary Longespe [9] .

Kuva taiteessa

• Ela of Salisbury esiintyy Elizabeth Chadwickin romaaneissa  The Time of Singing ja To Defy a King . Hänen tarinansa on kuvattu Cornelia Funken romaanissa The Ghost Knight ( eng. Geisterritter ) [10] .  

Esivanhemmat

Muistiinpanot

1. ↑ Medieval Genealogy -säätiön verkkosivuilla on merkitty vuosiluku 1191/1192 [3] , vuosi 1187 löytyy myös lähteistä [5] .
2. ↑ Hänet sekoitetaan toisinaan Ida II de Longespeen (katso alla), jonka aviomies oli Walter Fitz-Robert . Sen alkuperästä on 2 hypoteesia. G. A. Moriarty ehdotti, että molemmat Idat olivat sisaruksia ja Ida II oli myös William I Longespen tytär. J. Paget esitti vaihtoehtoisen version, jonka mukaan Ida II oli William II Longespen tytär ja Ida I:n veljentytär [9] .

1. ↑ 1 2 3 Lundy D. R. Ela, Salisburyn kreivitär // The Peerage 
2. ↑ EDWARD OF SALISBURY. AUKI JUNTAPÄIVÄNÄ
3. ↑ 1 2 3 EARLS of SALISBURY 1143-1261 (SALISBURY  ) . Keskiaikaisen sukututkimuksen säätiö. Käyttöönottopäivä: 23.4.2019.
4. ↑ 1 2 3 4 5 6 Ward JC Ela, suo jure Salisburyn kreivitär (s. 1190 tai sen jälkeen, k. 1261) // Oxford Dictionary of National Biography . — Oxf. : Oxford University Press , 2004-2014.
5. ↑ Ela,  Salisburyn kreivitär . Peerage. Käyttöönottopäivä: 23.4.2019.
6. ↑ Costain TV Valloittava perhe. - s. 291-292.
7. ↑ Strickland M. Longespée, William, Salisburyn kolmas jaari // Oxford Dictionary of National Biography . — Oxf. : Oxford University Press , 2004-2014.
8. ↑ 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 EARLS of SALISBURY 1196-1310 (LONGESPEE  ) . Keskiaikaisen sukututkimuksen säätiö. Käyttöönottopäivä: 23.4.2019.
9. ↑ 1 2 3 4 Richardson D. Plantagenet Ancestry: A Study in Colonial and Medieval Families. — s. 94, 429, 577.
10. ↑ Cornelia Funke. Ghost Knight Fantasy Lab -verkkosivustolla

Kirjallisuus

• Bowles WL, Nichols JG Annals and Antiquities of Lacock Abbey . – Lontoo, 1835.
• Ward JC Ela, suo jure Salisburyn kreivitär (s. vuonna 1190 tai sen jälkeen, k. 1261) // Oxford Dictionary of National Biography . — Oxf. : Oxford University Press , 2004-2014.
• Englannin, Skotlannin, Irlannin, Ison-Britannian ja Yhdistyneen kuningaskunnan täydellinen peerage / Toimittanut GH White. - 2. tarkistettu painos. - 1949. - Voi. XI. Rickerton Sisonbyyn. - s. 373-374.
• Costain TB The Conquering Family. - New York: Doubleday and Company, Inc., 1949. - S. 291-292.
• Richardson D. Plantagenet Ancestry: A Study in Colonial and Medieval Families . - 2. painos. - CreateSpace, 2011. - 945 s. — ISBN 978-0806317502 .

Linkit

• EARLS of SALISBURY 1143-1261 (de SALISBURY  ) . Keskiaikaisen sukututkimuksen säätiö. Käyttöönottopäivä: 23.4.2019.
•  Ela , Salisburyn kreivitär . Peerage. Käyttöönottopäivä: 23.4.2019.

Temaattiset sivustot	Peerage
Sanakirjat ja tietosanakirjat	Oxfordin elämäkerta
Sukututkimus ja nekropolis	WikiTree Olemme myöhässä
Bibliografisissa luetteloissa	ISNI : 0000 0000 2619 0309 J9U : 987007512629905171 LCCN : n82044783 VIAF : 13652024 WorldCat VIAF : 13652024