Yle

Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 5. elokuuta 2016 tarkistetusta versiosta . tarkastukset vaativat 43 muokkausta .
Yleisradio Oy
Tyyppi Osakeyhtiö
Pohja 1926
Entiset nimet Suomen Yleisradio Oy
Perustajat LM Viherjuuri
Sijainti  Suomi :Helsinki
Avainluvut Arto Satonen (hallituksen puheenjohtaja), Merja Ile-Anttila (johtaja)
Ala televisio- ja radiolähetykset
Tuotteet TV-lähetykset, tiedotus-TV-ohjelmat, urheilu-TV-ohjelmat, temaattiset TV-ohjelmat, radiolähetykset, verkkosivusto
Emoyhtiö osavaltio
Osakkuusyhtiöt puuttuu
Verkkosivusto yle.fi
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

Yle (viralliset nimet - Suomen Yleisradio Oy , ruotsalainen Rundradion Ab ) on valtion määräysvallassa oleva yksityinen osakeyhtiö , joka lähettää televisio- ja radiolähetyksiä Suomessa vuoteen 1986 asti (ennen Kolmoskanavan lähetystä) oli siihen monopoliasemassa.

Historia

Emergence (1926-1957)

Se perustettiin Helsingissä 29. toukokuuta 1926 nimellä Suomen Yleisradio (Finnish Broadcasting). Samana vuonna Yle käynnisti pitkäaaltoradioaseman. Vuonna 1929 hän osallistui yhdessä muiden valtion ja julkisten radioyhtiöiden kanssa IBU:n luomiseen. Ensimmäinen radiolähetys lähetettiin 9. syyskuuta 1926. Tätä päivää pidetään säännöllisen lähetystoiminnan syntymäpäivänä Suomessa ja itse Ylessä. Sen jälkeen lähetysverkkoa kehitettiin ja vuoden 1930 alussa jo 100 000 perhettä pystyi kuuntelemaan Yle-radiota. Vuonna 1934 nimettiin uudelleen Yleisradioksi. Vuonna 1939 käynnistettiin vieraskielisten radiolohkojen verkosto Radio Finland. Vuonna 1946 Yle erosi IBU:sta ja muodosti OIRT :n useiden julkisten ja valtion radioyhtiöiden kanssa . Vuonna 1950 hänestä tuli yhdessä IBU:n jäsenten ja OIRT:stä eronneiden radioyhtiöiden kanssa EBU :n perustaja , mutta hän säilytti jäsenyyden OIRT :ssä .

Television lanseeraus (1957–1986)

Vuonna 1957 Yle kokeili lähetystoimintaa, ja televisiossa pidettiin koelähetyksiä [1] . Vuotta myöhemmin Suomen Televisio ilmestyi 625-rivisenä. Vuonna 1963 radiolähetykset muuttuivat Suomessa kaksiohjelmaiseksi, käynnistettiin toinen radiokanava "Rinnakkaisohjelma", itse Ylen radiokanava tuli tunnetuksi nimellä "Yleisohjelma". Ruotsinkielinen ohjelma käynnistettiin ruotsinkielinen ohjelma, 2 vuoden jälkeen ruotsinkielinen tiedotusohjelma "TV-nytt" ("TV-uutiset"). 5.9.1965 esitettiin Ylen omien radiouutisten ensimmäinen painos (sitä ennen lähetykseen käytettiin uutistoimisto STT :n uutisia ) [2] . Samana vuonna Suomen televisiosta tuli kaksiohjelmainen Yle lanseerasi Yle TV-ohjelma 2:n, Suomen Televisiosta tuli Yle TV-ohjelma 1 (Yle Televisio-ohjelma 1). Vuodesta 1969 alkaen Yle alkoi lähettää TV-ohjelmia PAL-väreillä. Vuonna 1971 Yle TV-ohjelma 1 ja Yle TV-ohjelma 2 muuttuivat Yle TV 1:ksi ja Yle TV 2:ksi, vuonna 1985 Yleisohjelmasta, Rinnakkaisohjelmasta ja Ruotsinkielisestä ohjelmasta Yle 1-verkko, Yle 2-verkko. ") ja "Ruotsinkielinen verkko" ("ruotsinkielinen verkko").

Monopolin lakkauttamisen jälkeen (1986–2001)

Samana vuonna Yle lanseerasi Suomen TV:n PAL-muodossa Ruotsissa, joka korvattiin vuonna 1997 TV Finlandilla satelliitin välityksellä. Vuonna 1990 "Yle 1-verkosta" tuli "Yle Radio 1", "Yle 2-verkko" - "Radiomafia", "Ruotsinkielinen verkko" - "Yle Riksradion", alueellisten ruotsinkielisten verkosto. puhuvat radioasemat "Yle Alueradion" ("Yle Alueradio"). Vuonna 1997 "Yle Riksradion" jaettiin "Yle Radio Vegaan" ja "Yle X3M", useissa osissa maata, joissa ruotsinkielinen väestö oli pieni vuoteen 2005 asti, yksi "ruotsinkielinen radioasema" FSR. Mixkanalen "tuotettiin", Alueradion "muuttui Yle Radio Vegan alueliitteiksi. Vuonna 1998 Radio Suomi aloitti lähetykset venäjäksi. Samana vuonna radio- ja televisiolähetysasemat eriytettiin erilliseksi osakeyhtiöksi Digitaksi ( Digita Oy ) (vuonna 2003 osa osakkeista myytiin ranskalaiselle nimettömälle tietoliikenneyhtiölle TDF:lle ja vuonna 2005 se myytiin kokonaan siihen). Vuonna 1999 Yle lanseerasi digitaaliset radioasemat Yle Klassinen ja Radio Aino sekä ruotsinkielisen FSR+:n.

Satelliittialustan laukaisu (2001–2011)

Yle lanseerasi 27.8.2001 opetuksellisen kaapeli-/satelliittikanavan Yle Teeman, tiedotuskanavan YLE24:n ja ruotsinkielisen infotainment-kanavan YLE FST ( Yle Finlands Svenska Television  ). Vuonna 2002 Radio Suomi lopetti lähetykset englanniksi, saksaksi ja ranskaksi. Vuonna 2003 Radiomafia nimettiin YleX:ksi, Radio Aino korvattiin radioasemalla YleQ. Vuonna 2005 lanseerattiin Yle Mondo -radioasema. Vuonna 2006 Radio Suomen lähetys (tuohon aikaan vain venäjäksi) ja FSR+ lopetettiin, 12. helmikuuta YleQ korvattiin Yle Puhe -radiolla, samana vuonna Yle FST nimettiin YLE FST5:ksi. Vuonna 2007 Yle siirtyi muun Suomen television ohella digitaaliseen lähetykseen. Myös Ylen kanavilla on yksi teksti -tv . 27.4.2007 YLE24 korvattiin YLE Extralla, 1.1.2008 Yle Extra korvattiin jo YLE TV1+:lla, joka suljettiin 4.8.2007 ja sen taajuus siirrettiin yksityiselle tv-kanavalle. Liv.

HD-alustan julkaisu (vuodesta 2011)

Yle lanseerasi 2.5.2011 Ylen HD-televisiokanavan 1080i:ssä. Vuonna 2012 YLE FST5 nimettiin uudelleen Yle Femiksi. Vuonna 2013 yritys sai ensimmäisenä maassa kaikki tv-ohjelmansa suorana lähetyksenä Internetissä [3] , 1.7.2013 TV Finland suljettiin. Yle HD lopetti toimintansa 28.1.2014 ja sen sijaan lanseerattiin Yle TV1 HD- ja Yle TV2 HD -kanavat. Vuoden 2014 lopussa yhtiö toteutti henkilöstövähennyksiä kustannussäästöjen varmistamiseksi [4] .

TV-kanavat ja radioasemat

Valtakunnalliset tv-kanavat yleisistä aiheista

Saatavilla maanpäällisenä (digitaalinen ( DVB-T ) UHF:llä, aikaisempi - analoginen ( PAL ) UHF:llä, Yle TV1 MV:llä) (useimmissa paikoissa Suomessa kahdella ensimmäisellä kanavalla), kaapeli-, satelliitti-tv (useimmissa Euroopan maissa) , IPTV sekä Internetin kautta.

Kansainväliset tv-kanavat

Saatavilla maailmanlaajuisesti satelliittitelevision ja Internetin kautta.

Temaattiset valtakunnalliset TV-kanavat

Saatavilla maanpäällisenä (digitaalinen ( DVB-T ) UHF:llä) (useimmissa paikoissa Suomessa), kaapeli-, satelliitti-TV:n (useimmissa Euroopan maissa), IPTV:n sekä Internetin kautta.

Kansalliset yleisradioasemat

Saatavilla radiolähetyksenä (analoginen VHF:llä ( VHF CCIR ), Yle Radio Suomi aiemmin CB:llä) (useimmissa paikoissa Suomessa) ja Internetissä.

Paikalliset radioasemat

Saatavilla samoista lähteistä alueilla, joilla on ruotsalaista alkuperää oleva väestö.

Teemalliset valtakunnalliset radioasemat

Saatavilla Internetin kautta.

Yleisradio Internetissä

Lisäksi Ylen verkkosivuilla on yksinkertaistettua suomenkielistä materiaalia, joka on tarkoitettu helpottamaan maahanmuuttajien sopeutumista.

Hallinto ja rahoitus

Ohjaus

Hallintoneuvostossa toimii eduskunnan valitsema hallintoneuvosto ja hallituksen valitsema toimitusjohtaja ( toimitusjohtajat ) .

Rakenne

Musiikkituotannosta vastaa Radion sinfoniaorkesteri .

Rahoitus

Vuodesta 2013 lähtien yritys on rahoitettu erityisverolla (50-140 euroa tulotasosta riippuen), jonka maksavat kaikki työntekijät. Siihen asti television omistajat maksoivat kiinteää maksua 252 euroa per tv. Lapset ja pienituloiset kansalaiset ovat vapautettuja veron maksamisesta [7] . Vuonna 2013 yhtiön liikevaihto oli 466,9 miljoonaa euroa ja kokopäiväisten työntekijöiden määrä 3194 henkilöä (henkilöstökulut muodostavat yli puolet yhtiön kuluista) [8] .

Lähetyskielet

TV- ja radioyhtiö lähettää suomen kielen lisäksi ruotsiksi, englanniksi, saameksi, karjalan [9] ja venäjäksi sekä suomeksi viittomakielellä. 2. joulukuuta 2013 alkoivat saamenkieliset TV-uutiset [10] . Vuodesta 2008 lähtien yhtiö on laajentanut merkittävästi yhtiön tv-palvelutarjontaa tuomalla markkinoille uusia venäjänkielisiä ohjelmia maan venäjänkieliselle yleisölle . Venäjänkieliset uutislohkot ovat laajentuneet [11] . Lisäksi tuolloin työministerinä toiminut Vihreiden liiton edustaja Tarja Krunberg korosti, että tarve laajentaa venäjänkielisten palveluiden valikoimaa on ollut kauan odotettu ja potentiaalisten käyttäjien määrä on arvioitu. 45-50 tuhatta ihmistä [12] . Huhtikuussa 2012 tiedotettiin Yle TV1 :n venäjänkielisten uutisten lähetysten alkamisesta vuodesta 2013 [13] . Venäjänkieliset YLE-uutiset ovat olleet lähetyksessä 13.5.2013 lähtien [14] .

Jäsenyys

Hän on European Broadcasting Unionin jäsen ja Euronewsin perustajaosakas .

Mielenkiintoisia faktoja

Muistiinpanot

  1. ↑ Ylen ensimmäisestä tv-julkaisusta on kulunut tasan 60 vuotta . YLE . Haettu 15. maaliskuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 15. maaliskuuta 2017.
  2. ↑ Yle juhlii radiouutisten 50 vuotta . yle.fi. _ Yle Uutispalvelu (2015-9-4). Haettu: 11.9.2015.
  3. ↑ Ylen tv-kanavat alkavat lähettää suorat lähetykset Internetissä . yle.fi. _ Yle Uutispalvelu (22.4.2013). Haettu: 22. huhtikuuta 2013.
  4. ↑ Yle lomauttaa 74 kokoaikaista työntekijää . yle.fi. _ Yle Uutispalvelu (12.11.2014). Käyttöönottopäivä: 15.11.2014.
  5. ↑ Ylen tulisi laatia kattava strategia saamenkieliselle ohjelmatoiminnalle . yle.fi (10.6.2013). Haettu 30. maaliskuuta 2022. Arkistoitu alkuperäisestä 25. maaliskuuta 2018.
  6. ↑ Ylen toimitusjohtaja ja johtoryhmä . yle.fi. _ Haettu 30. maaliskuuta 2022. Arkistoitu alkuperäisestä 30. maaliskuuta 2022.
  7. ↑ YLEn uusi verolaki herättää ristiriitaisia ​​tunteita . Helsinki Times (4.7.2012). Haettu 29. kesäkuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 20. syyskuuta 2020.
  8. ↑ Yle saattaa lomauttaa 185 henkilöä - tehtävänä on kustannussäästöjen saavuttaminen ja yhtiön toiminnan päivittäminen . yle.fi. _ Yle Uutispalvelu (15.9.2014). Käyttöönottopäivä: 15.11.2014.
  9. ↑ KARELAN KIELEN YSTÄVIEN RYHMÄ . www.karelia.onegaborg.eu _ Haettu 30. maaliskuuta 2022. Arkistoitu alkuperäisestä 16. kesäkuuta 2021.
  10. ↑ saamenkieliset tv-uutiset alkavat Ylessä . yle.fi. _ Yle Uutispalvelu (25.11.2013). Haettu: 25. marraskuuta 2013.
  11. ↑ Suomen televisio lähtee venäjäksi Arkistoitu 6. syyskuuta 2008. // Internet-toimisto BarentsObserver.com. - 3. syyskuuta 2008.  (englanniksi)  (Käyttöpäivämäärä: 26. syyskuuta 2011)
  12. ↑ NewsRoom Finland  (downlink)  (downlink)
  13. ↑ Venäjänkieliset uutiset alkavat vuonna 2013 YLE TV1:ssä . yle.fi. _ Yle Uutispalvelu (11.4.2012). Haettu: 12. huhtikuuta 2012.
  14. ↑ Tänään esitetään Yle TV - uutisten ensimmäinen venäjänkielinen numero . yle.fi. _ Yle Uutispalvelu (13.5.2013). Haettu: 14.5.2013.
  15. ↑ Ohjaaja Yule Tapani Parm voitti brittiläisen Baftan . yle.fi. _ Yle Uutispalvelu (29.4.2013). Käyttöönottopäivä: 30. huhtikuuta 2013.
  16. ↑ pääsyhistoria (linkki ei saavutettavissa) . Haettu 5. toukokuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 6. toukokuuta 2018. 

Linkit

Radio

Suorat webcast-lähetykset