Yleisradio Oy | |
---|---|
Tyyppi | Osakeyhtiö |
Pohja | 1926 |
Entiset nimet | Suomen Yleisradio Oy |
Perustajat | LM Viherjuuri |
Sijainti | Suomi :Helsinki |
Avainluvut | Arto Satonen (hallituksen puheenjohtaja), Merja Ile-Anttila (johtaja) |
Ala | televisio- ja radiolähetykset |
Tuotteet | TV-lähetykset, tiedotus-TV-ohjelmat, urheilu-TV-ohjelmat, temaattiset TV-ohjelmat, radiolähetykset, verkkosivusto |
Emoyhtiö | osavaltio |
Osakkuusyhtiöt | puuttuu |
Verkkosivusto | yle.fi |
Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa |
Yle (viralliset nimet - Suomen Yleisradio Oy , ruotsalainen Rundradion Ab ) on valtion määräysvallassa oleva yksityinen osakeyhtiö , joka lähettää televisio- ja radiolähetyksiä Suomessa vuoteen 1986 asti (ennen Kolmoskanavan lähetystä) oli siihen monopoliasemassa.
Se perustettiin Helsingissä 29. toukokuuta 1926 nimellä Suomen Yleisradio (Finnish Broadcasting). Samana vuonna Yle käynnisti pitkäaaltoradioaseman. Vuonna 1929 hän osallistui yhdessä muiden valtion ja julkisten radioyhtiöiden kanssa IBU:n luomiseen. Ensimmäinen radiolähetys lähetettiin 9. syyskuuta 1926. Tätä päivää pidetään säännöllisen lähetystoiminnan syntymäpäivänä Suomessa ja itse Ylessä. Sen jälkeen lähetysverkkoa kehitettiin ja vuoden 1930 alussa jo 100 000 perhettä pystyi kuuntelemaan Yle-radiota. Vuonna 1934 nimettiin uudelleen Yleisradioksi. Vuonna 1939 käynnistettiin vieraskielisten radiolohkojen verkosto Radio Finland. Vuonna 1946 Yle erosi IBU:sta ja muodosti OIRT :n useiden julkisten ja valtion radioyhtiöiden kanssa . Vuonna 1950 hänestä tuli yhdessä IBU:n jäsenten ja OIRT:stä eronneiden radioyhtiöiden kanssa EBU :n perustaja , mutta hän säilytti jäsenyyden OIRT :ssä .
Vuonna 1957 Yle kokeili lähetystoimintaa, ja televisiossa pidettiin koelähetyksiä [1] . Vuotta myöhemmin Suomen Televisio ilmestyi 625-rivisenä. Vuonna 1963 radiolähetykset muuttuivat Suomessa kaksiohjelmaiseksi, käynnistettiin toinen radiokanava "Rinnakkaisohjelma", itse Ylen radiokanava tuli tunnetuksi nimellä "Yleisohjelma". Ruotsinkielinen ohjelma käynnistettiin ruotsinkielinen ohjelma, 2 vuoden jälkeen ruotsinkielinen tiedotusohjelma "TV-nytt" ("TV-uutiset"). 5.9.1965 esitettiin Ylen omien radiouutisten ensimmäinen painos (sitä ennen lähetykseen käytettiin uutistoimisto STT :n uutisia ) [2] . Samana vuonna Suomen televisiosta tuli kaksiohjelmainen Yle lanseerasi Yle TV-ohjelma 2:n, Suomen Televisiosta tuli Yle TV-ohjelma 1 (Yle Televisio-ohjelma 1). Vuodesta 1969 alkaen Yle alkoi lähettää TV-ohjelmia PAL-väreillä. Vuonna 1971 Yle TV-ohjelma 1 ja Yle TV-ohjelma 2 muuttuivat Yle TV 1:ksi ja Yle TV 2:ksi, vuonna 1985 Yleisohjelmasta, Rinnakkaisohjelmasta ja Ruotsinkielisestä ohjelmasta Yle 1-verkko, Yle 2-verkko. ") ja "Ruotsinkielinen verkko" ("ruotsinkielinen verkko").
Samana vuonna Yle lanseerasi Suomen TV:n PAL-muodossa Ruotsissa, joka korvattiin vuonna 1997 TV Finlandilla satelliitin välityksellä. Vuonna 1990 "Yle 1-verkosta" tuli "Yle Radio 1", "Yle 2-verkko" - "Radiomafia", "Ruotsinkielinen verkko" - "Yle Riksradion", alueellisten ruotsinkielisten verkosto. puhuvat radioasemat "Yle Alueradion" ("Yle Alueradio"). Vuonna 1997 "Yle Riksradion" jaettiin "Yle Radio Vegaan" ja "Yle X3M", useissa osissa maata, joissa ruotsinkielinen väestö oli pieni vuoteen 2005 asti, yksi "ruotsinkielinen radioasema" FSR. Mixkanalen "tuotettiin", Alueradion "muuttui Yle Radio Vegan alueliitteiksi. Vuonna 1998 Radio Suomi aloitti lähetykset venäjäksi. Samana vuonna radio- ja televisiolähetysasemat eriytettiin erilliseksi osakeyhtiöksi Digitaksi ( Digita Oy ) (vuonna 2003 osa osakkeista myytiin ranskalaiselle nimettömälle tietoliikenneyhtiölle TDF:lle ja vuonna 2005 se myytiin kokonaan siihen). Vuonna 1999 Yle lanseerasi digitaaliset radioasemat Yle Klassinen ja Radio Aino sekä ruotsinkielisen FSR+:n.
Yle lanseerasi 27.8.2001 opetuksellisen kaapeli-/satelliittikanavan Yle Teeman, tiedotuskanavan YLE24:n ja ruotsinkielisen infotainment-kanavan YLE FST ( Yle Finlands Svenska Television ). Vuonna 2002 Radio Suomi lopetti lähetykset englanniksi, saksaksi ja ranskaksi. Vuonna 2003 Radiomafia nimettiin YleX:ksi, Radio Aino korvattiin radioasemalla YleQ. Vuonna 2005 lanseerattiin Yle Mondo -radioasema. Vuonna 2006 Radio Suomen lähetys (tuohon aikaan vain venäjäksi) ja FSR+ lopetettiin, 12. helmikuuta YleQ korvattiin Yle Puhe -radiolla, samana vuonna Yle FST nimettiin YLE FST5:ksi. Vuonna 2007 Yle siirtyi muun Suomen television ohella digitaaliseen lähetykseen. Myös Ylen kanavilla on yksi teksti -tv . 27.4.2007 YLE24 korvattiin YLE Extralla, 1.1.2008 Yle Extra korvattiin jo YLE TV1+:lla, joka suljettiin 4.8.2007 ja sen taajuus siirrettiin yksityiselle tv-kanavalle. Liv.
Yle lanseerasi 2.5.2011 Ylen HD-televisiokanavan 1080i:ssä. Vuonna 2012 YLE FST5 nimettiin uudelleen Yle Femiksi. Vuonna 2013 yritys sai ensimmäisenä maassa kaikki tv-ohjelmansa suorana lähetyksenä Internetissä [3] , 1.7.2013 TV Finland suljettiin. Yle HD lopetti toimintansa 28.1.2014 ja sen sijaan lanseerattiin Yle TV1 HD- ja Yle TV2 HD -kanavat. Vuoden 2014 lopussa yhtiö toteutti henkilöstövähennyksiä kustannussäästöjen varmistamiseksi [4] .
Saatavilla maanpäällisenä (digitaalinen ( DVB-T ) UHF:llä, aikaisempi - analoginen ( PAL ) UHF:llä, Yle TV1 MV:llä) (useimmissa paikoissa Suomessa kahdella ensimmäisellä kanavalla), kaapeli-, satelliitti-tv (useimmissa Euroopan maissa) , IPTV sekä Internetin kautta.
Saatavilla maailmanlaajuisesti satelliittitelevision ja Internetin kautta.
Saatavilla maanpäällisenä (digitaalinen ( DVB-T ) UHF:llä) (useimmissa paikoissa Suomessa), kaapeli-, satelliitti-TV:n (useimmissa Euroopan maissa), IPTV:n sekä Internetin kautta.
Saatavilla radiolähetyksenä (analoginen VHF:llä ( VHF CCIR ), Yle Radio Suomi aiemmin CB:llä) (useimmissa paikoissa Suomessa) ja Internetissä.
Saatavilla samoista lähteistä alueilla, joilla on ruotsalaista alkuperää oleva väestö.
Saatavilla Internetin kautta.
Lisäksi Ylen verkkosivuilla on yksinkertaistettua suomenkielistä materiaalia, joka on tarkoitettu helpottamaan maahanmuuttajien sopeutumista.
Hallintoneuvostossa toimii eduskunnan valitsema hallintoneuvosto ja hallituksen valitsema toimitusjohtaja ( toimitusjohtajat ) .
RakenneMusiikkituotannosta vastaa Radion sinfoniaorkesteri .
RahoitusVuodesta 2013 lähtien yritys on rahoitettu erityisverolla (50-140 euroa tulotasosta riippuen), jonka maksavat kaikki työntekijät. Siihen asti television omistajat maksoivat kiinteää maksua 252 euroa per tv. Lapset ja pienituloiset kansalaiset ovat vapautettuja veron maksamisesta [7] . Vuonna 2013 yhtiön liikevaihto oli 466,9 miljoonaa euroa ja kokopäiväisten työntekijöiden määrä 3194 henkilöä (henkilöstökulut muodostavat yli puolet yhtiön kuluista) [8] .
LähetyskieletTV- ja radioyhtiö lähettää suomen kielen lisäksi ruotsiksi, englanniksi, saameksi, karjalan [9] ja venäjäksi sekä suomeksi viittomakielellä. 2. joulukuuta 2013 alkoivat saamenkieliset TV-uutiset [10] . Vuodesta 2008 lähtien yhtiö on laajentanut merkittävästi yhtiön tv-palvelutarjontaa tuomalla markkinoille uusia venäjänkielisiä ohjelmia maan venäjänkieliselle yleisölle . Venäjänkieliset uutislohkot ovat laajentuneet [11] . Lisäksi tuolloin työministerinä toiminut Vihreiden liiton edustaja Tarja Krunberg korosti, että tarve laajentaa venäjänkielisten palveluiden valikoimaa on ollut kauan odotettu ja potentiaalisten käyttäjien määrä on arvioitu. 45-50 tuhatta ihmistä [12] . Huhtikuussa 2012 tiedotettiin Yle TV1 :n venäjänkielisten uutisten lähetysten alkamisesta vuodesta 2013 [13] . Venäjänkieliset YLE-uutiset ovat olleet lähetyksessä 13.5.2013 lähtien [14] .
JäsenyysHän on European Broadcasting Unionin jäsen ja Euronewsin perustajaosakas .
Yleisradio | ||
---|---|---|
TV-kanavat | ||
Radio |
| |
Lähetys lopetettu |
|
TV-kanavat Suomessa | |
---|---|
Yleisradio | |
MTV |
|
Sanoma |
|
MTG |
|
Muut |
|
Alueellinen |
|
Aiemmin olemassa |
|
Euroopan yleisradioliiton jäseniä | |
---|---|
Nykyiset jäsenet |
|
Liitännäisjäsenet | |
Hyväksytyt jäsenet | |
Entiset jäsenet |
|
Pohjoismainen televisiojärjestelmä | |
---|---|
Jäsenet |
|
Liitännäisjäsenet |
|