168. kivääridivisioona

Riian 168. kivääridivisioona  on Neuvostoliiton asevoimien sotilasyksikkö ( kivääridivisioona ) ennen suurta isänmaallista sotaa ja sen aikana .

Historia

Divisioona muodostettiin Tšerepovetsissa 14. jalkaväedivisioonan 42. jalkaväkirykmentin pohjalta elo-syyskuussa 1939. Hän osallistui talvisotaan , eteni Sortavalan suuntaan osana 8. armeijaa. Vuoden 1940 alussa suomalaiset piirittivät hänet ja painostivat hänet Laatokan rannikolle. Se toimitettiin osittain jäätiellä, minkä ansiosta se onnistui välttämään kuoleman, toisin kuin naapuridivisioonat, ja se vastusti ympäristössä sodan loppuun maaliskuussa 1940 saakka. Tämä maksoi divisioonalle raskaita tappioita - jopa 7 000 taistelijaa kuoli, haavoittui ja paleltui. [yksi]

Se sijaitsi 22. kesäkuuta 1941 Sortavalan luoteeseen. Hän taisteli etenevien suomalaisyksiköiden kanssa 4.7.1941 alkaen. 16. heinäkuuta 1941 Suomen joukot murtautuivat 7. armeijan puolustuksen läpi, miehittivät Impilahden kylän ja Pitkyarannan kaupungin , heinäkuun 1941 loppuun mennessä divisioona joutui erittäin vaikeaan tilanteeseen puristuneena luoteisrantaa vasten. Laatokan järven ja erotettiin 7. armeijan voimista oikealta kyljeltä ja 23. armeijan yksiköiltä vasemmalta kyljeltä. Elokuun alussa 1941 divisioonaan liittyneiden 71. (367. kiväärirykmentti, 74. erillinen tiedustelupataljoona ja 230. tykistörykmentti) ja 115. (708. kiväärirykmentti) kivääridivisioonan erillisillä yksiköillä August Sortavalan alueella pidätti vihollisen joukkoja. 7, 1941, se erotettiin myös muista joukon osista .

18. elokuuta 1941 Laatokan sotilaslaivueen pohjoisen osaston joukot evakuoivat divisioonan Laatokan yli . Suomen komento tiesi evakuoinnista, mutta ei voinut estää sitä, yleisesti ottaen Suomen komento arvosti korkeasti tämän kivääridivisioonan kestävyyttä, mikä on täysin ymmärrettävää: Suomen joukkojen etenemisvauhtia hyökkäyksen ensimmäisinä päivinä. oli toimialan sektorilla yhdestä kahteen kilometriä päivässä ja laski edelleen entisestään. Evakuoinnin aikaan divisioona painui lahtea vasten ja miehitti vain kaksi kilometriä rintamalla.

Pohjoisrintaman sotilasneuvoston 16. elokuuta 1941 antamasta taistelumääräyksestä:

" Järjestä henkilökohtaisesti 168., 142. ja 198. kivääridivisioonan vetäytyminen ja evakuointi Kexholmin eteläiselle alueelle . 168. jalkaväkidivisioonan evakuointi tulisi suorittaa alustavasti n. Valaam , myöhemmin Kexholmista etelään. Aloita 168. jalkaväkidivisioonan evakuointi välittömästi. Veden evakuoinnin johtaminen on täysin uskottu Laatokan sotilaslaivueen komentajalle, joka keskittää kaikki hänen käytössään olevat kelluvat tilat .

21. elokuuta 1941 divisioonan osat kokoontuivat kokonaan Valaamin saarelle. 10 995 ihmistä, 1 823 hevosta ja paljon varusteita vietiin ulos; Lisäksi divisioona pystyi evakuoimaan jopa karjaa. Yhteensä divisioona vietti taistelussa 35 päivää, sen tietojen mukaan se tuhosi noin 18 tuhatta vihollissotilasta ja upseeria. Viiden päivän kuluttua divisioona lähti Shlisselburgiin .

Elokuun 28. päivän yönä 1941 divisioona siirrettiin Slutskiin ja jo samana päivänä hälytettiin. Hän taisteli Slutskin , Pushkinin ja Kolpinon alueella . Aloitti taistelut Tosnon alueella 29. elokuuta - 7. syyskuuta 1941 Novo-Lisinon , Krasny Borin , Yam-Izhoran ja Fedorovskojen alueilla . Hän lähti heti vastahyökkäykseen, tyrmäsi saksalaiset joukot Pogasta, Popovkasta ja Kungolovosta, alkoi kehittää hyökkäystä Uljanovskin suuntaan, vapautti Krasny Borin ja alkoi taistella Novo-Lisinon puolesta.

17. syyskuuta 1941 hän lähti Pushkinin ja Pavlovskin kaupungeista ja juurtui Moskovan Slavjanka  - Shusharyn käänteeseen . Siitä lähtien hän on taistellut raskaita puolustustaisteluja Putrolovo  - Yam- Izhoran alueella Izhora-joen varrella . Lokakuun 1941 alkuun mennessä rintamalinja oli vakiintunut ja 1.10.-24.10.1941 muodostelma kävi paikallisia taisteluita, suoritti vastahyökkäyksiä Putrolovon asutuksen ja Pushkinsky-valtiotilan alueella. 24. 1941, se siirsi asemat 7. merijalkaväen prikaatille .

" Taisteluissa vuosia. Pushkin ja Slutsk, eversti A. L. Bondarevin 168. kivääridivisioona erottuivat erityisesti. Tämä Puna-armeijan sotilasdivisioona taisteli sankarillisesti 45 päivää Suomen rajalla ja Karjalan metsissä Laatokan luoteispuolella. Täyttäessään käskyn käskyä, suorittamalla takavartiotaisteluja vaikeimmissa olosuhteissa, divisioona evakuoitiin Valaamin saarelle ja sieltä se siirrettiin Leningradiin. Sen soturit onnistuivat pelastamaan melkein kaikki sotilasvarusteet, mukaan lukien haupitsi- ja tykkitykistörykmentit . G. Žukov. Muistoja ja pohdintoja.

Taistelun jälkeen ilmoitetulla linjalla divisioona siirrettiin Neva Dubrovkaan . Divisioona saapui yöllä 26. lokakuuta 1941 uuteen keskittymispaikkaan Eksolovon kylään ja yöllä 3. marraskuuta 1941 osa yksiköistä ylitti Nevan , laskeutui Nevski-porsaalle ja taisteli tuloksetta seitsemän. päivää laajentaa sillanpäätä ja kuljettaa yhä enemmän uusia yksiköitä laastariin . Divisioona oli Nevski Pigletillä 28. joulukuuta 1941 asti, sitten nousi sotilasjuniin ja siirrettiin Oranienbaumiin Oranienbaumin sillanpäälle Lisy Nosin ja Kronstadtin kautta . Uudelleenjärjestely toteutettiin Kronstadtista kävellen Suomenlahden jäällä . 13.-14.1.1942 mennessä divisioona otti asemansa sillanpäässä ja hoiti siellä puolustusta tammikuuhun 1944 asti. 260. kiväärirykmentti siirrettiin Red Banner Baltic -laivastoon helmikuussa 1942 Kronstadtin ja saarten puolustuksen vahvistamiseksi.

14. tammikuuta 1944 lähtien se on edennyt Krasnoselsko-Ropshan operaation aikana sillanpäästä. 19. tammikuuta 1944 Russko-Vysotskojessa , Itä - Ropshassa , 462. jalkaväkirykmentin yksiköt tapasivat 42. armeijan liikkuvan ryhmän , joka eteni Krasnoselskin suunnasta ja sulki siten piirityksen. Jatkaessaan hyökkäystä operaation aikana, maaliskuuhun 1944 mennessä hän saapui taisteluilla Velikaya -jokeen , 8 kilometriä Pihkovasta . Hän taisteli raskaita ja epäonnistuneita hyökkäystaisteluja kesäkuuhun 1944 asti, jonka jälkeen hänet siirrettiin Karjalan kannakselle , jossa hän osallistui Viipurin operaatioon, murtautui Viipuriin 19.6.1944, otti asemat kaupungin pohjoispuolella 20.6.1944. , sitten kävi jälleen epäonnistuneita hyökkäystaisteluja Viipurin länsipuolella Talin aseman alueella, joutuen jopa puoliympyrään. Kärsi raskaita tappioita.

Elokuun puolivälissä 1944 hänet siirrettiin Baltian maihin , Madonan alueelle , ja hän kävi raskaita taisteluita Madonan operaation aikana.

Syyskuusta 1944 lähtien hän osallistuu Riian operaatioon, osallistuu Riian vapauttamiseen , 3. joulukuuta 1944 Aucen alueella hänet korvattiin rintaman reserviin määrätyillä 123. jalkaväkidivisioonan yksiköillä , sitten sodan päätyttyä hän taisteli saarron alaisen Kurinmaan vihollisryhmän kanssa.

Koostumus

• ohjata
• 260. kiväärirykmentti
• 402. Kivääri Red Banner [2] Rykmentti
• 462. kiväärirykmentti
• 453. tykistörykmentti _
• 412. haubitseritykistörykmentti
• 220. erillinen ilmatorjuntatykistöpataljoona
• 176. erillinen panssarintorjuntadivisioona
• 187. erillinen tiedustelukomppania
• 215. erillinen insinööripataljoona
• 209. erillinen viestintäpataljoona
• 216. lääkintäpataljoona
• 157. erillinen kemikaalisuojeluyhtiö
• 231. moottorikuljetuspataljoona
• 150. kenttäleipomo
• Osaston eläinlääkärisairaala
• 187. kenttäpostiasema
• ??-I kenttäkassa valtionpankin

Osana

Komentajat

• Bondarev, Andrei Leontievich (23.8.1939 - 11.1940), eversti
• Mashoshin, Andrey Fedorovich (11.1940 - 03.14.1941), eversti [3] ;

…

• Bondarev, Andrei Leontyevich (5.9.1941 - 18.11.1941), eversti, kenraalimajuri 10.7.1941 alkaen ;
• Zaitsev, Panteleimon Aleksandrovich (19.11.1941 - 24.1.1942), kenraalimajuri ;
• Borisov, Semjon Nikolajevitš (26.1.1942 - 24.2.1942), everstiluutnantti ;
• Egorov, Aleksandr Aleksandrovitš (25.2.1942 - 30.5.1944), eversti, kenraalimajuri 25.9.1943 alkaen;
• Olkhovsky, Pjotr ​​Ivanovitš (31.5.1944 - tammikuuta 1946), eversti, kenraalimajuri 20.4.1945 alkaen.

Divisioonan arvoisat sotilaat

Palkinnot

Muisti

• Muistomerkki yhdellä Rautalahden niemimaan kalliolla Laatokan rannalla [4] .
• Rakennus, jossa sijaitsi divisioonan päämaja Karelskaja-kadulla, talonumero 22 Sortavalassa.
• Muistomerkki joukkohaudan päällä Sortavalan laitamilla.
• Divisioonan kenttäesikunnan muistopaikka, Sortavala-Vyartsilya-maantien 14. kilometri.
• Osasto koulumuseossa nro 238 Pietarissa.
• "Hyökkäyksen" muistomerkki Oranienbaumin sillanpään puolustuslinjan paikalla .

Muistiinpanot

1. ↑ Apteekkari P. Ympäröityjen tragedia. // Sotahistoriallinen arkisto . - 1998. - Numero 2. - P.176-202.
2. ↑ Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajiston asetus "Puna-armeijan sotilasyksiköiden ja muodostelmien myöntämisestä Neuvostoliiton käskyillä" 20. toukokuuta 1940 - esimerkillisestä komennon taistelutehtävien suorittamisesta rintaman edessä. taistelu Suomen Valkokaartia vastaan ​​ja samalla osoittama urhoollisuus ja rohkeus.
3. ↑ Kirjoittajaryhmä . Suuri isänmaallinen sota: Divisioonan komentajat. Sotilaallinen elämäkertasanakirja. Kivääri-, vuorikivääridivisioonan, Krimin-, napa-, Petroskoin-divisioonan, kapinallisen suunnan divisioonan, hävittäjädivisioonan komentajat. (Ibyansky - Pechenenko). - M. : Kuchkovon kenttä, 2015. - T. 4. - S. 771-774. - 330 kappaletta.  - ISBN 978-5-9950-0602-2 .
4. ↑ Muistomerkki 168. divisioonan sotilaille ja Laatokan punaisen lipun sotilaslaivueen merimiehille . Haettu 1. maaliskuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 28. elokuuta 2016. (määrätön)

Kirjallisuus

• Rusakov Z. G. Ladoga oli merimme: Laatokan sotilaslaivueen merimiehet taistelussa Leningradin puolesta. — 2. painos, korjattu. ja ylimääräisiä - L .: Lenizdat, 1989. - 173 s., ill. Levikki 15 000 kappaletta.
• Sotilastyömme: Riian 168. kivääridivisioonan veteraanit muistavat. - Pietari: Tertsiya, 1993. - 312 s.

Linkit

• Hakemisto Voronežin osavaltion yliopiston "Memory" -klubin verkkosivuilla
• Soldat.ru:n hakuteokset ja foorumi
• Krasnogvardeiskyn piirin keskussektorin arkistomateriaalit - Erittäin täydellinen kuvaus divisioonan taisteluoperaatioista