Giraffatitan [2] ( lat. Giraffatitan ) on jättiläissauropodidinosaurusten suku brakiosauridien perheestä , joka eli myöhäisellä jurakaudella [ 3] . Janensch kuvasi ainoan Giraffatitan brancai -lajin vuonna 1914 nimellä Brachiosaurus brancai Kimmeridgian Tendagurun esiintymistä nykyisessä Tansaniassa [ 4] . Luuranko asennettiin Berliinin luonnonhistorialliseen museoon, ja se on korkein asennettu dinosauruksen luuranko (sisältyy Guinnessin ennätysten kirjaan ).
Erillisessä suvussa amerikkalainen amatööripaleontologi George Olszewski valittiin vuonna 1991 , mutta tämä jako ei ole saanut laajaa tunnustusta ja useammin uutta sukua pidetään Brachiosaurus -suvun synonyyminä [5] .
Giraffatitan-suvun eristäminen johtuu kallon ja luuston rakenteen eroista . Se eroaa myös Brachiosaurusesta suhteellisen kevyessä rakenteessa. Noin 25 metrin pituisena se painoi vain 15-30 tonnia. Korkeus saattoi ylittää 15 metriä, mutta nykyaikaisten tietojen mukaan brakiosaurukset eivät pystyneet pitämään kaulaansa pystysuorassa. Siten pään todellinen korkeus maanpinnasta oli pienempi. Suurien yksilöiden hartioiden korkeus oli noin 7 metriä. Tunnettu muutamista erikokoisista luurangoista (oletettavasti elänyt laumaelämää). Tyypillistä Tendaguru-esiintymien alemmalle ja keskikerrokselle. Se todennäköisesti ruokkii puiden lehtiä. Kallon harja voisi toimia lämmönsäätelyssä tai ääntelyssä (nahkaisia äänipusseja voitaisiin kiinnittää harjaan). On epätodennäköistä, että hän osaisi uida hyvin (kuten vanhoissa rekonstruktioissa) johtuen kirahvimaisen ruumiinrakenteen kömpelyydestä ja kapeista jalka- ja käsipohjista. Yleensä se on paljon vähemmän tunnettu (etenkin ulkomailla) kuin amerikkalainen Brachiosaurus -suku .
Fossilworks- verkkosivuston mukaan joulukuusta 2016 lähtien sukuun kuuluu 1 sukupuuttoon kuollut laji [1] :
Pääkallo Berliinin museossa, oikealla - todistus Guinnessin ennätysten kirjasta
Luuranko Berliinin museossa