HDV

Tämä artikkeli käsittelee videotallennusstandardia. Katso HDV-viruksesta kohdasta Hepatiitti D

HDV ( englanninkielinen High  Definition Video ) on standardi teräväpiirtovideon tallentamiseen 0,25 tuumaa leveälle magneettinauhalle . Tässä tapauksessa video tallennetaan tavalliselle miniDV - kasetille MPEG-2- pakkauksella bittinopeudella 25 Mbps. Tarve tarjota videolle tällainen bittinopeus johti mahdollisuuteen tallentaa vain yksi stereoääniraita (toisin kuin DV, jossa on mahdollista tallentaa kaksi 12-bittistä stereoraitaa). Tällaisen videon kehysten välinen pakkaus on pienempi kuin esimerkiksi H.264 -muodossa. HDV-resoluutio on 1440 x 1080 pikseliä, mutta kuvasuhde 16:9. Tämä suhde saavutetaan "venyttämällä pikseleitä" vaakasuunnassa 1440:stä 1920:een. Siksi HDV:n täysimääräiseen katseluun tarvitaan myös FullHD -televisio , jonka näytön resoluutio on 1920x1080.

Tietenkin HDV-formaatin videon laatu on heikompi kuin HD 1080 (kehyskoko 1920x1080 pikseliä), mutta siitä huolimatta HDV-muoto on nykyään laajalti käytössä käyttäjien keskuudessa. Syynä on se, että HDV-formaatti keksittiin aiemmin ja kehitettiin ja julkaistiin paljon videolaitteita, jotka tukevat vain 1440x1080:a. Lisäksi aiemmin tavallisen tarkkuuden videoiden tallentamiseen käytetyn median yleisyys oli merkittävässä roolissa. Ensimmäiset HD-DVD- ja Blu-ray-levyille tallennetut teräväpiirtoelokuvat olivat samalla resoluutiolla kuin HDV - 1440x1080.

Muodot

• HDV1 720p: 1280 x 720 pikseliä 25p tai 50p PAL -maissa (30p tai 60p " NTSC - maissa") valinnainen 24p
• HDV2 1080i: 1440 x 1080 pikseliä ja 50i PAL -maissa (60i " NTSC - maissa")

Muodin kehittäminen

Euroopan yleisradioliitto on julistanut HDV 720/50p:n viralliseksi HDTV-standardiksi. Amatöörimarkkinasegmentti kasvaa nauhattomaan AVCHD -tekniikkaan perustuvilla kameroilla , joissa kuva ja ääni tallennetaan suoraan digitaaliseen tallennuslaitteeseen.