Thomas, Oldfield

Villieläinten systematikko
Tutkija, joka kuvasi useita eläintieteellisiä taksoneja . Näiden taksonien nimien (osoittaen tekijän) mukana on nimitys " Thomas " . Wikilajit

Michael Rogers Oldfield Thomas ( syntynyt 21. helmikuuta  1858 – 16. kesäkuuta 1929) oli brittiläinen eläintieteilijä , joka oli erikoistunut teriologiaan . Hän työskenteli Lontoon Natural History Museumissa nisäkkäiden osastolla yli puoli vuosisataa ja kuvasi noin 2500 uutta nisäkäsluokan lajia ja alalajia. Häntä kutsutaan "modernin teriologisen systematiikan perustajaksi" [1] .

Elämäkerta

Michael Rogers Oldfield Thomas syntyi Millbrookissa, Bedfordshiressä, Englannissa, vuonna 1858 papin perheeseen. Kaikki kutsuivat häntä toisella nimellä "Oldfield". Se oli hänen äitinsä tyttönimi [1] . Hänen isänsä, pastori J. H. Thomas, kutsuttiin myöhemmin Kapkaupungin arkkidiakonaattiin. Oldfield Thomas vietti nuoruutensa Etelä-Afrikassa ja alkoi tutkia luontoa siellä. Hän keräsi hyönteisiä Pöytävuoren ympäristöltä . Palattuaan Englantiin hänen isänsä tuli kuraattoriksi Hillingdonissa lähellä Uxbridgeä Länsi- Lontoossa . Thomas lähetettiin Haileybury Collegeen Hartfordiin , mutta hän oli suhteellisen köyhä opiskelija [2] . 18-vuotiaana palattuaan Englantiin vuonna 1876 hän aloitti virkailijan British Museumin museosihteerin toimistossa Bloomsburyssa . Thomas toivoi saavansa työpaikan assistenttina eläintieteen osastolle, jota tuolloin johti saksalainen eläintieteilijä Albert Günther . Tämän suunnitelman mukaan hän osallistui Thomas Henry Huxleyn luennoille South Kensingtonissa kahden vuoden ajan [2] .

Vuonna 1878 Thomas siirrettiin itse asiassa eläintieteen osastolle assistentiksi ja aloitettuaan työskennellä selkärangattomien, erityisesti piikkinahkaisten , parissa Güntherin johdolla aloitti uransa mammologian osastolla [2] .

Vuonna 1891 Thomas meni naimisiin Mary Cainen, Sir Andrew Clarken tyttären kanssa , joka oli perillinen pienelle omaisuudelle, joka antoi hänelle keinot palkata nisäkäskeräilijöitä ja lahjoittaa heidän kokoelmansa museolle . Oldfield Thomas teki myös henkilökohtaisesti kenttätöitä Länsi-Euroopassa ja Etelä-Amerikassa. Hänen vaimonsa jakoi hänen kiinnostuksensa luonnonhistoriaan ja seurasi häntä hänen keräilymatkoillaan [4] . Vuonna 1896, kun William Henry Flower otti osaston haltuunsa ja palkkasi Richard Lydekkerin järjestämään näyttelyitä [5] , tämä antoi Thomasille mahdollisuuden keskittyä uusien kokoelmien kuvaamiseen [6] [7] .

Thomas piti taksonomian ponnistelujaan osana länsivaltojen maailmanlaajuista maailmantutkimusta. Hän kirjoitti amerikkalaiselle eläintieteilijälle Gerrit Millerille : "Sekä sinä että minä olemme nähneet tieteellisen uramme aikana, kuinka yleinen tieto maailman nisäkkäistä on kehittynyt huomattavasti - valkoisia pisteitä on jäljellä hyvin vähän tai ei ollenkaan" [3] . Thomasin tieteellinen perintö sisältää yli 1000 nimikettä kirjoja, luetteloita ja artikkeleita. Vuonna 1901 hänestä tuli Royal Societyn jäsen [1] .

Virallisesti erottuaan museosta vuonna 1923 hän jatkoi jatkuvasti työtään. Vaikka huhutaan, että hän kuoli ampumalla itsensä pistoolilla istuessaan pöytänsä ääressä museossa [8] , hän itse asiassa kuoli kotona [9] vuonna 1929 71-vuotiaana, noin vuosi vaimonsa kuoleman jälkeen. , joka oli hän "voimakkaalla iskulla, josta hän ei koskaan toipunut" [4] .

Hänen testamenttinsa mukaan osa hänen omaisuudestaan ​​siirrettiin museolle rahoittamaan tutkimusmatkoja, joilla kerättiin entistä enemmän nisäkkäitä [1] .

Taksonomiset kuvaukset

Huippusijoitukset

1. Deomyinae
2. Desmanini
3. Myzopodidae
4. Ochotonidae
5. Phalageroidea
6. Procaviidae

Synnytys

1. Aethalops
2. Aethomys
3. Ammodillus
4. Ammodorcas
5. anisomiat
6. Anthops
8. Batomys
9. Beamys
10. Belomys
11. Blarinella
12. Brachiones
13. Bunomys
15. Caenolestes
16. callicebus
17. Calomyscus
18. Caloprymnus
19. Cannomys
20. carpomys
21. Casinycteris
22. Chiromyscus
23. Chiruromys
24. Choeroniscus
25. Chrotogale
26. Chrotomys
27. Cistugo
28. Cloeotis
29. Clyomys
30. Colomys
31. Crateromys
32. crossomys
33. Crunomy's
34. Cynomops
35. Cyttarops
37. Dacnomys
38. Damaliski
39. Deomys
40. Dephomys
41. Desmodillus
42. Desmomys
43. Diomys
44. diplomatia
45. diplomit
46. Diplothrix
47. asiale
48. Dromiciops
49. Dryomys
51. Epixerus
52. Eupetaurus
53. Euxerus
55. Galeopterus
56. Gerbilliscus
57. Glaucomys
58. Glironia
59. Glirulus
60. Glyphonycteris
61. Glyfootit
62. Grammomys
64. Hadromys
65. Haeromys
66. Harpiola
67. Harpyionicteris
68. Hybomys
69. Hylochoerus
70. Hylomyscus
71. Hylonycteris
72. Hylopetes
73. Hyomys
75. Ia
76. Ichthyomys
77. Iomys
79. Laephotis
80. Lariscus
81. Leggadina
82. Lemmiscus
83. Lenomys
84. Leporillus
85. Leptomys
86. Lichonycteris
87. Lionycteris
88. Lonchophylla
89. Lonchothrix
91. Mallomys
92. Mastacomys
93. Mastomys
94. Melanomia
95. Melomys
96. menetes
97. Mesophylla
98. microdillus
99. Microgale
100. Microryzomys
101. Millardia
102. Mimetillus
103. Muriculus
104. mylomys
105. Myoprocta
106. Myosciurus
107. Myotomys
109. Neacomys
110. Nesoromys
112. Octomys
113. Oecomys
114. Oenomys
115. Oreonax
116. Otomops
118. Parotomys
119. Peroryctes
120. Petaurillus
121. petinomys
122. Petromyscus
123. Pharotis
124. Philetor
125. Platalina
126. Platymops
127. Poecilogale
128. Praomys
129. Proedromys
130. Pteralopex
131. Pteromyscus
133. Rhabdomys
134. Rheomys
135. Rhynchogale
136. Rhynchomys
138. Sciurillus
139. Scleronycteris
140. Scotinomys
141. Scotoecus
142. Scutisorex
143. Sminthopsis
144. Solomys
145. stokomys
146. Surdisorex
147. Sylvisorex
149. Taterillus
150. Thallomys
151. Thamnomys
153. Vampyressa
154. Vampyriscus
155. Vampyrodit
157. xeromys
159. Zyzomys

Laji

1. Pteropus admiralitatum
2. Vespertilio sinensis
3. Nyctalus azoreum
4. Pattonomys occasius
5. Glauconicteris beatrix
6. Glauconicteris egeria
7. Nyctalus lentäjä
8. Rattus bontanus
9. Dyacopterus brooksi
10. Neoromicia brunnea
11. Dyacopterus spadiceus
12. Neotoma lepida
13. Pipistrellus kuhlii
14. Lepus fagani
15. Euryoryzomys macconnelli
16. Ochotona forresti
17. Pappogeomys bulleri
18. Gerbillus allenbyi
19. Gerbillus bonhotei
20. Gerbillus eatoni
21. Ia.io
22. Tylonycteris robustula
23. Pipistrellus collinus
24. Emballonura furax
25. Pteralopex atrata
26. Belomys pearsonii
27. Harpyionycteris whiteheadi
28. Scotoecus hindei
29. Holochilus chacarius
30. Hylomyscus aeta
31. Mustela lutreolina
32. Miniopterus medius
33. Diclidurus isabella
34. Sciurus pyrrhinus
35. Lepus coreanus
36. Eptesicus platyops
37. Bullimus luzonicus
38. Miniopterus fraterculus
39. Scotoecus albofuscus
40. Planigale ingrami
41. Nycticebus bengalensis
42. Nycticebus javanicus
43. Batomys granti
44. Rattus macleari
45. Callimico goeldii
46. Melanomys robustulus
47. Mindomys hammondi
48. Miniopterus manavi
49. Dromiciops gliroidit
50. Pipistrellus paterculus
51. Marmosa regina
52. Marmosa constantiae
53. Marmosa demerarae
54. Calomyscus bailwardi
55. Calomyscus baluchi
56. Calomyscus hotsoni
57. Neacomys guianae
58. Neacomys spinosus
59. Neacomys tenuipes
60. Nectomys magdalenae
61. Nephelomys auriventer
62. Nephelomys caracolus
63. Nephelomys childi
64. Nephelomys levipes
65. Nephelomys meridensis
66. Nesoryzomys indefessus
67. Nyctophilus microtis
68. Oecomys flavicans
69. Oecomys mamorae
70. Oecomys paricola
71. Oecomys phaeotis
72. Oecomys rex
73. Oecomys Roberti
74. Oecomys superans
75. Oligoryzomys arenalis
76. Oligoryzomys victus
77. Rattus marmosurus
78. Oreoryzomys balneator
79. Oryzomysin niemimaa
80. Parahydromys asper
81. Paruromys dominator
82. Microtus irani
83. hipposideros pratti
84. Proechimys roberti
85. Aethalops alecto
86. Glyphotes simus
87. Scutisorex somereni
88. Phalanger mimicus
89. Sphaerias blanfordi
90. Notomys alexis
91. Histiotus alienus
92. Pipistrellus sturdeei
93. Paruromys dominator
94. Eptesicus dimissus
95. Myotis altarium
96. Apodemus semotus
97. Rhogeessa.io
98. Pipistrellus nanulus
99. Enchisthenes hartii
100. Scotorepens balstoni
101. Scotoecus albigula
102. Eliurus penicillatus
103. Eupetaurus cinereus
104. Mesomys leniceps
105. Zygodontomys brunneus
106. Zyzomys argurus

Muistiinpanot

1. ↑ 1 2 3 4 5 Oldfield Thomas ja hänen nisäkäsperintönsä . Haettu 5. syyskuuta 2020. Arkistoitu alkuperäisestä 28. lokakuuta 2020. (määrätön)
2. ↑ 1 2 3 John Edwards Hill . Michael Rogers Oldfield Thomasin muistelma ja biografia, British Museumin RFS Bulletin (Natural History) 18, 1990; S. 26.
3. ↑ 1 2 Tieteen ja imperiumin välissä: Oldfield Thomas ja Anglo-American Zoology . Smithsonian Institution Archives (19. tammikuuta 2016). Haettu 24. kesäkuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 24. kesäkuuta 2019. (määrätön)
4. ↑ 12 Haddon , Alfred Cort . Herra. M.R. Oldfield Thomas,  F.R.S.  // Luonto . - 1929. - Voi. 124 , nro. 3116 . - s. 101-102 . — ISSN 0028-0836 . - doi : 10.1038/124101a0 .
5. ↑ Luonnontieteellinen museo South Kensingtonissa , William T. Stearn ISBN 0-434-73600-7
6. ↑ Oldfield Thomas, Catalog of the Marsupialia and Monotremata in the Collection of British Museum (Natural History) Dept of Zoology (1888), Taylor and Francis, London Catalog of the Marsupialia... koko teksti Arkistoitu 25. kesäkuuta 2016 Wayback Machinessa haettu 21. maaliskuuta 2007
7. ↑ Oldfield Thomas FRS, The History of the Collections Contained in Natural History Department of British Museum, Voi. II, Eläintieteen laitokseen kuuluvien historiallisten kokoelmien erilliset historialliset kertomukset , I. Mammals, (1906) William Clowes and Sons Ltd. Lontoo. haettu 21. maaliskuuta 2007 Kokoelmien historia..." koko teksti Arkistoitu 29. kesäkuuta 2016 Wayback Machinessa
8. ↑ Flannery, T. Saarten joukossa: Seikkailuja  Tyynellämerellä . - Grove/Atlantic, Incorporated, 2012. - ISBN 978-0-8021-9404-6 . Arkistoitu 24. kesäkuuta 2019 Wayback Machinessa
9. ↑ Portch, Lorraine Michael Rogers Oldfield Thomas - itsemurhamysteerin ratkaistu loppu (linkki ei käytettävissä) . Lontoo: Natural History Museumin blogit (18. marraskuuta 2015). Haettu 17. toukokuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 4. helmikuuta 2018. (määrätön) 

Kirjallisuus

• William Thomas Stearn: Luonnonhistoriallinen museo South Kensingtonissa . ISBN 0434736007
• Oldfield Thomas ja hänen nisäkäsperintönsä