VLC ( Visible Light Communication , näkyvän valon viestintä ) on tekniikka , jonka avulla valonlähde voi välittää valaistuksen lisäksi tietoa käyttämällä samaa valosignaalia.
VLC käyttää näkyvää valoa optisella spektrillä (noin 400-800 THz ). Tämä tekniikka voi käyttää loistelamppuja signaalien lähettämiseen nopeudella 10 kbps tai LED-valoja jopa 500 Mbps:n nopeudella. Mitään näkyvää valoa käyttävää tekniikkaa ei voida lukea VLC:n ansioksi (kuten optinen lennätys ). Edellytyksenä on ihmissilmän tiedonsiirron tosiasian erottamattomuus.
Suurella vaimennustaajuudella ja valon sytyttämisellä välähdykset muuttuvat ihmissilmälle erottamattomiksi, samalla ne pystyvät kantamaan suuren tietokuorman. Mahdollisuus siirtää tietoja tällä tavalla syntyi LED-lamppujen laajan käytön ansiosta.
VLC-konsepti sai alkunsa vuonna 1880, jolloin tiedemies Alexander Bell ja hänen avustajansa Charles Sumner Tainter pystyivät suorittamaan langattoman äänen siirron useiden satojen metrien päähän käyttämällä niin sanottua valokuvapuhelinjärjestelmää , joka toimi moduloiduilla valonsäteillä.
Vuonna 2003 useat japanilaiset yritykset perustivat VLCC-konsortion tutkimaan, suunnittelemaan, kehittämään ja standardoimaan japanilaisia VLC-järjestelmiä. Vuonna 2006 Tšekin tasavallassa keksittiin RONJA ( free space optics ) -laite, joka pystyy välittämään langattomasti tietoa käyttämällä näkyviä säteitä noin 1,4 km:n etäisyydellä ja infrapunasäteitä jopa 78 metrin etäisyydellä.
Vuonna 2009 VLCC julkaisee ensimmäisen VLC-standardinsa. Vuonna 2011 Edinburghin yliopiston tutkijat pystyivät välittämään tietoa 100 Mbps:n nopeudella käyttämällä tavallista edullista LED-lamppua. Philips aloitti vuonna 2015 yhteistyön Carrefour-hypermarkettien kanssa tarjotakseen tietoa asiakkaiden älypuhelimille VLC:n kautta. [yksi]
Vuonna 2016 keksittiin uusi langaton verkko, joka käyttää tiedonsiirtoon näkyvää valoa eikä käytä optisten valonlähteiden modulaatiota. Ajatuksena on, että tiedon välittämiseen käytetään tärinägeneraattoria. [2]