Alp-Ilitver

Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 24.6.2021 tarkistetusta versiosta . tarkastukset vaativat 3 muokkausta .

Alp-Ilitver  on hunnien kuningaskunnan (Savir) hallitsija (prinssi) Dagestanissa 700-luvulla. Hän kantoi muinaista turkkilaista arvonimeä "Elteber"  - autonomisen, mutta vasallihallitsijan titteliä suhteessa Khazareihin . Vuonna 682 hän hyväksyi kristinuskon Kaukasian Albaniasta .

Elämäkerta

Muinainen armenialainen 700-luvun historioitsija Movses Kaghankatvatsi " Aluankin maan historiassa " raportoi Alp-Ilitverin nousun syistä seuraavaa:

Hän erottui vahvuudestaan ​​ja urheudestaan, hän tuli tunnetuksi kilpailuissa, voittajana Kreikan olympialaisissa, erottui vahvuudestaan ​​kaikkien muiden joukossa, hän ansaitsi itselleen upean urhoollisen nimen suoritettuaan monia rohkeita urotekoja Turkestanissa khakanin alla. Khazirin, hän voitti khakanin rakkauden ja antoi hänelle tyttärensä. Ja hänelle myönnettiin myös iltuerstvo-arvo ja ylistetty kaikissa kolmessa maassa, koska hän hyväksyi piispan ohjeet valoopista kunnian kruunuksi [1] .

Kuten Kalankatuatsi kirjoittaa, Alp-Ilitver kantoi erilaisia ​​titteleitä: "hunien kuningas", "hunien suuri ruhtinas", "hunien korkea valtaistuinprinssi" ja muita. " Armenian maantieteessä " hunnien hallitsijaa kutsutaan kuninkaaksi. L. B. Gmyrian mukaan nämä tosiasiat osoittavat, että huneja hallitsi yksinomaan aristokraattisen perheen edustaja. Tutkija myöntää, että Alp-Ilitver tuli valtaan henkilökohtaisten ominaisuuksiensa vuoksi [2] .

Alp-Ilitver keskitti käsiinsä hunnien maan sisäisen ja ulkoisen elämän hallintavivut. Ainoana hallitsijana Alp-Ilitver, kuten hänen edeltäjänsä, solmi liittoutumia ja aloitti sotia, oli korkein tuomari. Alp-Ilitver joutui kuitenkin osoittamaan kunnioitusta vanhan heimodemokratian jäännöksille, ja hän nosti erityisen tärkeitä asioita heimoaristokratialle ja heimojohtajille [2] .

Alp-Ilitverin alainen hunnien valtakunta oli A. V. Gadlon mukaan kokonaisuus, joka etsi ulospääsyä kasaarien holhouksesta ja lähentymisestä Albanian kanssa [3] . Albanian prinssin Jevanshirin murhaan vuonna 669 tyytymätön salaliittolaisten toimesta Alp-Ilitver hyökkää Albaniaan ja pakottaa uuden albanialaisen prinssin Varaz-Trdatin hyväksymään vasallivallan. Vuonna 682 Alp-Ilitver otti yhdessä Hunien kuningaskunnan kanssa kristinuskon Kaukasian Albaniasta. Tärkeä rooli tässä tapahtumassa oli albanialaisella piispalla Israelilla [4] .

Movses Kaghankatvatsi "Maan Aluankin historiassa" kirjoitti:

Hän yritti vähitellen lopettaa kiihkeän itkunsa kuolleiden takia ja kiihkeän verilöylyn ja tajuten, että kotimainen uskomus on saastaista ja inhottavaa, hän lupasi kaikkien edessä [tuhottaa] Aspandiatin temppelit, kieltää uhraukset muille pakanajumalille ja määräsi palvomaan vain elävää Jumalaa, taivaan ja maan Luojaa, ja myös ainosyntyistä Poikaa ja vastaavaa Henkeä. Hän heitti pois kaiken pahan saastan päästään, ja hän, kuten vastasyntynyt vauva, kaipasi täysmaitoa. Monissa paikoissa hän nosti kirkkoja ja lisäsi Jumalan pappien kunniaa [1] .

Kaukasian hunnien pakanapapit, jotka vastustivat kristinuskoa, joutuivat ankaran vainon kohteeksi:

Ja ruhtinas käski korkealla valtallaan ottaa kiinni Saatanaa ja paholaisia ​​palvovat velhot ja ennustajat sekä ylipapit, sitomaan heidän kätensä ja jalkansa ja tuomaan ne Jumalan miehen luo. [Kun tämä tehtiin], hän antoi ne piispan käsiin. Hän käski polttaa jotkut heistä roviolla teiden ja katujen risteyksessä osoittaakseen [kaikille], kuinka voimatonta turhaa noituutta on, ja osan hän heitti vankityrmiin, ja [täten] koko maa pääsi eroon. turhia uskomuksia ja alistettu Kristuksen palvelemisen kevyimmälle ikeelle. Hän käski myös poistaa pakanoiden käyttämät kultaiset amuletit ja heittää pois. Ja kaikkien edessä hän rypisteli ja väänteli niitä omilla käsillään antaen heille ristin vaikutelman ja osoitti siten kaikille vanhurskautensa [1] .

Muistiinpanot

  1. ↑ 1 2 3 Movses Kalankatuatsi . Maan historia Aluank Arkistokopio 29.5.2020 Wayback Machinessa / Per. muinaisesta Sh. V. Smbatyan. - Jerevan: Muinaisten käsikirjoitusten instituutti. Mesrop Mashtots, 1984.
  2. ↑ 1 2 Gmyrya L. B. Hunien maa Kaspian portilla. Makhatshkala, 1995. - S. 169
  3. ↑ Gadlo A. V. Pohjois-Kaukasuksen etninen historia IV-X vuosisatoja, 1979.
  4. ↑ Artamonov M.I. Khazarien historia. - L .: Valtion kustantamo. Eremitaaši, 1962. - S. 186.